Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset

Aleksi ja Julia lapsineen ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulta Aleksin syntymäkaupunkiin Lahteen. Julia ehkä teki uhrauksen miehensä vuoksi, miettii Aleksi myöhemmin pohtiessaan avioliiton tilaa. Työtön toimittajamies, uraa luova vaimo, mikä heitä pitää yhdessä?

"Kaikki suuret suunnitelmani olivat kariutuneet, ja kun nyt jälkeenpäin muistelin nuoruudenhaaveitani, minun oli vaikea tunnistaa niitä omikseni. En ollut enää lainkaan varma, olinko edes halunnut niiden toteutuvan."

Aleksin isä professori Tapani Luoto on kansainvälisesti tunnettu ympäristötutkija, joka valmistelee YK:n ilmastoraporttia, kun hänen poikansa - ja koko maailma - saa tietää miehestä asioita, joita ei aiemmin ole julkisuudessa käsitelty. #metoo-liike niittää satoa setämiesten joukossa, on yksinkertainen selitys, mutta mitä on sen takana? Kohu vaikuttaa koko perheeseen monin tavoin; niin Aleksiin kuin tämän Shanghaissa taifuunihälytysjärjestelmää kehittävään sisareen Almaan sekä Tapanin omaan sisareen Aliinaan. Vähiten sisarusten äitiin Lindaan, joka on eronnut Tapanista jo vuosia sitten ja yhtenä kertojista muistelee:

"Tapanin unelma oli pelastaa meidän pieni planeettamme meiltä itseltämme. Näin jälkikäteen häntä voidaan tietenkin pitää jonkinlaisena nerona, mutta tuolloin ihmiset enimmäkseen nauroivat hänelle."

Karismaattinen, huomiotaherättävä, itsekäs ja halutessaan hurmaava professori ei ole helppo aviomies eikä hellin isä, saamme Aleksilta ja Almalta kuulla. Molemmat ovat kehittäneet omat tapansa elää isänsä varjossa, Alma fyysisestikin mahdollisimman kaukana. Ajan myötä molempien on kuitenkin käsiteltävä suhteensa isään ymmärtääkseen itseään, päästäkseen elämässään eteenpäin. Siihen pakottavat niin sisäiset kuin ulkoiset myrskyt.

"Sillä välin, kun putsasin Andersin kasvoja, isä nojautui kyynärpäidensä varaan pöydän ylle ja katsoi minua uteliaana. - Oletko ehtinyt miettiä sitä ehdotustani? - Mitä ehdotusta? - Äläs nyt, olin ihan tosissani sen kanssa. - Että kirjoittaisin sinusta elämäkerran? - Niin. En halunnut myöntää, että niin älyttömältä kuin isän ehdotus kuulostikin, se oli pyörinyt mielessäni viime viikkoina. Olin aikani kuluksi tehnyt kirjaa varten jopa alustavia suunnitelmia. Vastahakoisesti kaivoin kännykkäni esiin ja etsin muistiinpanot. Yritin sanoa itselleni, että olin tekemässä suurta virhettä, että minun ei missään nimessä pitäisi ryhtyä koko hommaan, mutta samalla jokin pakotti jatkamaan."

Alma viihtyy Shanghaissa ja viettää mieluiten aikaa yksin. Startup-yritys vaikuttaa lupaavalta, sillä taifuunit ovat ongelma, joiden tuhot tulevat kalliiksi. Sijoittajat ovat valmiina, mutta Alman on suoriuduttuva ensin henkilökohtaisesta myllerryksestään.

"Kuuntelen heitä välinpitämättömänä. He ovat täynnä toivoa ja ihmetystä. He kuvittelevat, että nyt kun pahin on ohitse, kaikki kyllä järjestyy. Että kaiken voi korjata ja rakentaa uudelleen. Mutta he eivät vielä ymmärrä, että tällainen myrsky jättää aina jälkensä. Kaikki ei ole korjattavissa. Kaikki ei sittenkään palaa ennalleen."

Pekkolan kirja on valmis kansainväliseen levitykseen. Hänen tapansa käsitellä asioita on älykäs ja  tietoa tarjoileva, mutta myös tunteikas, niin että ihmisistä muodostuu kokonainen kuva. Pidän paitsi ajankohtaisesta sisällöstä myös kielestä: hän käyttää sanoja anteliaasti mutta tuhlailematta. Fiksusti mutta arkisesti, monimutkaisia symbolisia kuvioita rakentelematta - toki aukilausumattomia tasoja on, yksityiskohdista puhumattakaan, mutta tekstiä on vaivaton lukea.

Kirja tuo mieleen Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät (jonka menestyksen ennustin surkean huonosti!) sekä tyyliltään että teemoiltaan, joita on runsaasti, kuten: Mikä on miehen mitta nykyisin, entä naisen? Katkeaako sukupolvien mittainen patriarkaatin kierre ja jos, mitä se tarkoittaa eri puolilla maailmaa? Mihin kaikkeen ihmisen on suostuttava rakkaidensa takia? Entä ilmastonmuutos? Pääseekö myrskyä kukaan pakoon?

Kenelle: Aikalaisromaania etsivälle, fiksun tarinan ystävälle, globaalia kulmaa hakevalle, lahtelaiselle.

Muita blogijuttuja en vielä löytänyt.

Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset. Otava 2020. Kansi Tuomo Parikka.

Lue myös: Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

Tapasin kirjailijan Helsingin kirjamessuilla 2015.