Lambedusa, Limbodusa on saari Välimeressä, mantereiden välillä. Ingrid pitää siellä baaria, piiloutuneena maailmalta, joka on meidän ajoistamme muuttunut kauhistuttavaksi. Kaupallinen sotilasorganisaatio Eurodef pitää valtaa Euroopassa, Kiina ja Amerikka ovat pudottaneet ydinpommin entisen Venäjän mieleentuovaan paikkaan, Neogorodiin. Pohjoiset valtiot ovat köyhtyneet, kansa kerjää kaduilla. Pakolaisia virtaa etelään henkensä kaupalla. Mutta vallankumous on ilmassa..."Pelottavaa ei ole radikaalius ja väkivalta, pelottavaa on hiljainen myöntyminen."
Vallankumouksen pyrkii saamaan aikaan Suomalainen. Entinen palkkasotilas, joka siirtyi opiskelemaan politiikkaa ja johon Ingrid rakastuu, vielä stripparina Helsingissä ollessaan. Yhdessä he luovat strategiaa, jolla hirmuvallasta päästäisiin eroon, kansalaisten hyväksi. Ingrid kertoo tapahtumat saarelta käsin.
"Kuin unessa, jossa jalat kieltäytyvät tottelemassa, yritän juosta kohti Kansalaistoria, mutta en voi päästä sinne tarpeeksi nopeasti. Horjahdan kohti Eduskuntaa suuntaavaa sotilassaattuetta, astun Isoa Numeroa tyrkyttävän norjalaisen varpaille ja tönäisen vahingossa hänen sinikeltaisen ärrämukinsa kumoon, maahan vierähtää pari viiden euron kolikoa, joilla ei saisi edes uutta samanlaista kahvia. Valonvälähdykset leviävät harmaaseen savupilveen. Yritän olla ajattelematta, että siltä näyttää, kun tuli tarttuu polyesteriteltasta toiseen. Viimeisen asian, jonka sinulle sanoin, kivahdin vihaisena. Ole turvassa, ole turvassa, ole turvassa."
Toinen kertoja on Suomalainen itse; hänen näkemyksensä tapahtumista on hieman erilainen, ei vähemmän järisyttävä. Kansa tarvitsee johtajansa ja marttyyrinsa, ja tappaminen on oikeutettua suuremman hyvän puolesta. Somen avulla laumoja on helppo ohjailla, kun (tapahtumaan laitetut) tapahtumat sopivasti siivittävät sanomaa.
"Jossain takaraivossa kihelmöi. Jokin pienestä purosta alkanut oli kasvamassa suuremmaksi. Mun sanoista tuli muiden tekoja."
Tapahtumat kärjistyvät veriseen väkivaltaan ja sotaan, kuten arvata saattaa, mutta mitä sitten tapahtuu? Voittavatko hyvikset vai pahikset - ja miten käy rakkaustarinan ja Ingridin? Hän osaa olla kova, mutta pitää itseään romantikkona, joka ei etsi rakkaudesta ystävyyttä, luottamusta tai yhdessäoloa, vaan "jotakuta, joka tulisi ja vääntäisi sydämemme kaasuhanat kaakkoon ja heittäisi rennolla ranneliikkeellä Zipon perään".
"Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, Romean ja Julian onneton kohtalo sykähdyttää paljon enemmän kuin se, että jotkut saavat elää elämänsä onnellisena loppuun asti."
Teksti on terävästi iskevää ja nopeasti etenevää. Vaikka jokin skenaarioista saattaisi hyvinkin todellisuudessa olla mahdollinen toteutuakseen, aitoa kauhua dystopia ei tarinamaisuudessaan kuitenkaan synnytä. Nokkelien sanankäänteiden ja yksityiskohtien - kuten Kansallisteatterin Lavaklubin muuntuminen strippariluolaksi - avulla viihtyy, samalla tavoin kuin toimintaleffaa katsellessa. Turvallisesti kotisohvalla. En silti suosittele tulevaisuuspelkoisille!
Kenelle: Dystopian ystäville, trillereistä ja vauhdista nauttivalle, esikoiskirjoja ahmiville.
Muualla: Viehätyin yllätyksekseni surumielisestä ja paikoin hyvinkin rankasta kirjasta, jossa mikään ei ole ruusunpunaista ja kaunista, sanoo Kirjahavahduksia-blogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti