Ajankohta sijoittuu noin 35 000 vuoden taakse. Pieni Ayla menettää perheensä maanjäristyksessä, ja vieraan heimon Luolakarhun klaani ottaa hänet kasvatettavakseen. Nopeaälyinen tyttö oppii pian uuden perheensä kielen, joka perustuu eleisiin enemmän kuin ääntelyyn, mikä on Aylalle uutta. Tytöllä on tapoja, jotka kitkettävä pois, jotta klaani hyväksyisi hänet jäsenekseen. Naisenpuoli ei saa katsoa suoraan ketään, ei etenkään miehiä. Miehelle puhumiseen on aina pyydettävä lupa.
"Minä ei tuijota enää, hän viittoili. - Eihän Creb vihainen? - Ei, Creb viittoili. - Minä en ole vihainen, Ayla. Mutta sinä kuulut nyt klaaniin, sinä kuulut minulle. Sinun on opittava kieli, mutta sinun on opittava myös heimon tavat. Ymmärrätkö?"
Rumalle ulkonäölleen Ayla ei mahda mitään. Hänellä on vaaleat hiukset ja siniset silmät, suorat jalat ja leukakyhmy eikä kulmaharjannetta silmien yläpuolella klaanilaisten tapaan. Tyttöä säälitään ja vaikkei hänen arvella puolisoa koskaan löytävän, hänelle kaavaillaan muuta hyödyllistä roolia tarkassa hierarkiassa. Hänestä voisi tulla parantajanainen: uusi äiti Iza huomaa pian Aylan taipumukset ja opettaa tätä seuraajakseen. Mutta kasvaakohan tytöstä koskaan suvunjatkajaa? Hän vain kasvaa pituutta kummallisesti, muttei osoita muita naiseuden merkkejä.
"- Creb, Iza viittoili. - Aba ja Aga sanovat ettei hänestä tulekaan naista. He sanovat että hänen toteeminsa on liian voimakas. - Totta kai hänestä tulee nainen. Et kai sinä kuvittele etteivät Muut saa lapsia? Pelkkä klaanin jäsenyys ei muuta häntä meidän kaltaiseksemme. Heidän naisensa luultavasti kypsyvät yleensä myöhemmin. Jotkut meidänkin heimomme tytöt tulevat naisiksi vasta kymmenvuotiaina."
Kirja on täynnä kuvausta ikivanhoista tavoista, uskonnoista, arkielämän askareista, kuten metsästyksestä, ja kasveista, ruokina ja lääkkeinä. Minua hämmästytti yksityiskohtien paljous enkä osaa sanoa, mikä on totta ja mikä kuvittelua: sen googlasin, että kirjailija on tehnyt paljon tutkimusta, vaikkei antropologi tai muu historiantutkija koulutukseltaan olekaan. Kuten sanottu, viimeaikaisten uutisten mukaan moni asia on osunut yllättävän kohdilleen. Ehkä ne loputkin, ken tietää... Ainakaan neandertalilaiset eivät olleet "tyhmiä", sillä heidän aivonsa olivat suuremmat kuin meillä. Mutta tuntuu järkeenkäyvältä, että heidän ajattelunsa oli erilaista, jo erilaisten aivojenkin vuoksi. Heillä on hyvinkin voinut olla taitoja, joita meillä ei ole.
Mutta kuvittelusta lähinnä on siis kyse, esimerkiksi klaanien tavoista ja toisiin heimoihin tutustumisesta puhuttaessa. Ja jälkimmäinen onkin mielenkiintoista, sillä varmasti yhteyksiä oli ja yhdentymistä on tapahtunut, se tiedetään nyt DNA-tutkimusten myötä. Voi hyvin miettiä, miltä tuntuu tavata aivan erinäköisiä mutta ihmismäisesti käyttäytyviä elollisia. Ystävä vai vihollinen? Syödä, naida vai tappaa?
Kirjan suursuosion myötä kirjailija jatkoi menneisyyden parissa. Silmäiltyäni Maan lapset -sarjan myöhempiä osiaa totean niissä olevan paljon maisemien ja erilaisten ihmisheimojen tapojen ja uskomusten kuvausta. Vähän koulukirjamainen vaikutelma, siinä missä ensimmäinen osa on pääosin seikkailua. Tuskin jatkoja luen, mutta vilkuilen; haluan tietää, miten Aylalle loppujen lopuksi käy. Ainakin hän siirtyy yhä kauemmas pohjoiseen eteläisestä Euroopasta, jostain Mustana merenä nykyisin tunnetun silloisen suuren veden länsilaitamilta. Pohjois-Eurooppa oli vielä paksussa jäässä, mutta oudoista kaloista, joilla oli turkki, hylkeistä siis, huhuttiin jo. Hylkeiden perässähän nykyistä Suomen aluettakin alettiin asuttaa.
Kenelle: Historiahulluille, perimäänsä miettiville, rasisteille ja rajoja sulkeville, lajimme tulevaisuutta pohtiville, seikkailun ystäville.
Muualla: Viihdyttävä ja helppolukuinen, sanoo Jokke.
Tämä kuuluu niihin kirjoihin (ja kirjasarjoihin), joista olen kuullut todella paljon, mutta en juuri mitään tiedä. Nyt tiedän. Siskoni luki näitä teininä (en tiedä saiko koskaan luettua loppuun asti), minua nämä eivät tuolloin kiinnostaneet. Luin kyllä jo silloinkin, mutta toisenlaisia kirjoja.
VastaaPoistaKiitos sinulle tästä hyvästä kirjoituksesta, joka avasi hyvin tätä kirjaa! Kenties joskus tartun tähän itsekin.
Kiitos Elegia, ehkäpä tosiaan tartut, tämä eka osa sarjasta nimenomaan on The Book, muut sitten täydentävät.
PoistaLuin tämän silloin, kun kirja ilmestyi. Minusta Luolakarhun klaani on lähinnä viihteellinen tuosta mainitsemastasi tutkimustyöstä huolimatta. Luin muistaakseni sarjan kolme ensimmäistä osaa ja sitten kyllästyin. Ensimmäinen kirja on paras.
VastaaPoistaViihteellisyyttä, kyllä, seikkailua, romantiikkaa, seksiä, mutta vähemmän kuin itse kuvittelin ennen lukemista, ja enemmän ajankuvausta, kuvitteellista toki sekin. Ainakin tässä ekassa kirjassa.
PoistaTämmöiselle historiahullulle tämä kirja oli aivan huikea elämys, ja löytyi kirjahyllystäni, kunnes tyttöni rakastui sarjan kirjojen maailman ja omi kirjat itselleen.
VastaaPoistaElokuva oli surkea, enkä ole katsonut jatkoelokuvia.
Kuulemma leffa ei ollut onnistunut, ja kirjailija oli itsekin siihen hyvin tyytymätön. Ei siis kannata katsella, mutta lukea kyllä! Ai jatkoakin on tullut siihen ensimmäiseen elokuvaan?
PoistaOlen heikkona historiallisiin romaaneihin. Tämän olen lukenut kauan, kauan sitten. Hienosti osoitat, miten fiktio kuvittelee sen, mitä tutkimus todentaa vuosia fiktion jälkeen.
VastaaPoistaHämmästyttävä on mielikuvittelun voima, ja siinä ehkä kirjan suosion salaisuus - sehän voisi olla totta...
PoistaTämä on yksi suosikkisarjojani, joka ansaitsisi uudelleen luvun. Tosin viimeinen osa Maalattujen luolien maa oli jo hieman puuduttava, siinä oli niin paljon luolien ja luolamaalausten kuvausta. Enpä tiennytkään, että sarja on saanut alkunsa novellista!
VastaaPoistaOho, minusta jo aiemmatkin osat vaikuttavat melko koulukirjamaisilta maisemien muotojen ja heimohierarkioiden selvityksineen, niitä hieman silmäiltyäni - pitää silmäillä se viimeinenkin, jotta saa tietää, miten Aylan tarina päättyy.
PoistaKirja ja kirjailija ovat nimeltä tuttuja, mutta en ole lukenut. Olihan sulla seikkailu!
VastaaPoistaOli se, seikkailu tosiaan! Vähän vaikea taas palata omaan aikaan ja maan pinnalle :-)
PoistaOlenhan tämän lukenut, ja jatko-osiakin joitain, ja onhan tässä viihdettä johon on sekoitettu paljon noita ajatuksia millaista elämä ehkä oli esihistoriallisena aikana. Ja Ayla on sellainen supernainen että se käy jo hieman huvittavaksi...(ja seuraavissa osissa on enemmän seksiä)
VastaaPoistaNiin olen ymmärtänyt, että ensi osa on vasta esimakua tulevasta - sikäli ehkä paras :-) Super-Ayla seikkailee!
PoistaLuin tämän talvella ja tykkäsin, tosin kirjan imuun pääseminen vei aika kauan. Olen ajatellut lukea sarjan joskus loppuun.
VastaaPoistaSe etu on vanhemmissa kirjoissa, että niitä saa helposti kirjastosta, tämäkin oli valmiina hyllyssä, ei tarvinnut edes varata! Jatko-osiakin löytyi.
PoistaOlipa mukavaa lukea tästä kirjasta, jonka olen "tiennyt" mutta jonka sisältöön en ole sen kummemmin viitsinyt perehtyä - historialliset romaanit kun eivät oikein ole minun juttuni. Kiinnostava valinta klassikkohaasteeseen!
VastaaPoistaEntä esihistorialliset romaanit :-) Kyllä yksi osa sarjasta riitti minullekin tätä lajia, vaikka aionkin silmätä lopusta. Tämä tuli vastaan monella suositellulla klassikkolistalla, siitä idea.
PoistaTaisin lukea useamman osan Maan lapset -sarjaa sitä mukaa, kun sitä 80-luvulla ilmestyi, mutten varmaan kaikkia. Olihan se ihan viihdyttävä ja hyvin omalaatuinenkin siihen aikaan.
VastaaPoistaUskon, että kohautti aikanaan, erilainen ja rohkea omalla tavallaan. Jos ei suurta kirjallisuutta, omaperäisyyttä ja viihdettä sentään.
Poista