Elävää kuvaa

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

Johanna Sinisalo iskee ajankohtaisuuden ytimeen, kun Ukkoshuilu saa taivaan jyrähtelemään. Voisiko ihminen hallita säätä muutenkin kuin tuntemillamme alkeellisilla keinoilla? 

Tiedämme, että sadetta on pyritty saamaan aikaan keinotekoisesti kuivilla alueilla ja toisaalta estämään sitä suurissa ulkoilmatapahtumissa. Moni maa ja toimija maksaisi maltaita, jos näissä onnistuttaisiin tehokkaammin. Ei ole vaikea kuvitella, että kuvatun sääyritysten kaltaisia firmoja saattaa oikeasti olla olemassa... 

Leena on meteorologi, joka saa potkut sääennusteita tekevästä työpaikastaan ja joutuu hämäräperäisen firman palvelukseen. Ammattilaisena häntä ihmetyttää moni asia uudessa työpaikassa, henkilökohtaisesti Leena viettää tavallista yksinhuoltajan arkea iloineen ja huolineen pienen tyttärensä Leian kanssa. Miesystäväkin on, tosin suhde on panopohjainen, ei seurustelua; vaikka entistä työkaveria Raikkaa ei juuri kiinnosta tytär tai perhe-elämä, on Leenan mahdoton vastustaa tämän iltakutsuja ("pidäkkeetön tyköveto").

Nimettömänä Leena pitää Säätyttö-blogia, jonka tekstien avulla lukija saa osin seurata naisen ajatuksia ja tarinan tapahtumia. 

"Joskus kauneus vaatii, että joko tahtoen tai tahtomattani luovun oikeudesta kontrolloida mitä minulle seuraavaksi tapahtuu, luovutan haarniskani sakastiin, lasken hallinnan illuusion kädestäni kuin tutun mutta tarpeettoman turvarievun. Olen vain läsnä ja koen, annan itseeni iskeytyä asioita joihin en kykene vaikuttamaan, asetun hiukkaseksi pölynimurin letkuun, heittäydyn lastuksi virtaan, annan tyrskyjen ja aaltojen lyödä ylitseni, avaan side silmillä tuntemattoman huoneen oven. Kauneudella on monia muotoja: ällistyttävä, kiihottava, jännittävä, hengenvaarallinen. 

Säässä on sellaista kauneutta."

Leena syöttää säähavaintoja Exceliin ja tuottaa sisältöä yrityksen verkkosivuille muun muassa keksimällä tilastodatan pohjalta "perinnetietoa" Jaakko heittää kylmän kiven -tyyliin. Varsin viihdyttävää niin tekijälle kuin lukijalle, mutta todellinen tehtävä osoittautuu toisenlaiseksi. Mukana pyörii kansainvälisiä rahoittajia, joiden vaatimuksesta aletaan tehdä testejä keinoista, joilla säätä voitaisiin säädellä. Ja miten Leenan aikoinaan rannalta löytämä huilumainen kapistus liittyy asiaan? Ainakin Leia uskoo tehneensä ukkosen puhaltamalla pilliin, mutta onko homma niin yksinkertainen? Ohjaavatko meitä uskomukset vai faktatieto? Kun somea seuraa, ensinmainittu usein vaikuttaa voittavan...

"Kaikki, jotka ovat eläneet sosiaalisen median aikakaudella, tietävät että jos jokin esitetty väite lupaa itselle etuja tai tukee omia mielipiteitä, se uskotaan moninkertaisesti herkemmin kuin negatiivinen tai kyseenalaistava. Mitä räikeimmät huijauksetkin menevät läpi, jos väitteisiin uskominen tukee omaa identiteettiä tai - mikä vielä parempaa - lupaa rahaa tai rakkautta.

Pohjimmiltaan ihminen aina valitsee, mihin päättää uskoa."

Kun huiluun puhalletaan, tilanne muuttuu vaaralliseksi Leenan ja Leian kannalta. Ukkosta on ilmassa, niin kuvaannollisesti kuin konkreettisesti! 

Kirja käsittelee monia huippuajankohtaisia ilmiöitä Leenan kautta. Uskomusten voima, nopean rahanteon ihanteet, yt-neuvottelut, ammattien muuttuminen tai katoaminen, aktiivimalli, uusköyhyys, parisuhdehaasteet, pärjääminen ylipäänsä. Etualalla on luonnollisesti sää vaihteluineen, sen ennakoinnin historioineen ja nykyisyyksineen. Ilmastonmuutokseen ei pureuduta kuin mainintana, mikä on hyvä rajaus. Myyttejä ja mystiikkaa riittää säissäkin!

"Tieteen ja mystiikan raja ei ole ehkä niin jyrkkä ja yksiselitteinen kuin haluaisimme luulla."

Aikalaiskirjallisuutta spefi-henkeen parhaimmillaan, vaikka alku ällistyttää waltariaanisella otteellaan. Hieno aloitus, joka taustoittaa tarinaa kertomuksella Joonasta Ninivessä ajanlaskun alussa (googlasin molempia, sekä Raamatun tarinaa että sijainteja), ja ensiällistyksen jälkeen otin jo mukavan asennon vanhahtavan kielen lukemiseen. Mutta sitä ei jatku pitkään. Maantieteellisesti kirjassa liikutaan mukavasti eteläisessä Suomessa. Leena asuu Helsingin Kannelmäessä (naapurini siis), josta hän muuttaa Tampereelle. Hänen käytössään on mökki Pälkäneellä, hämärät säätestit tehdään Teiskossa. 

Kiinnostava ja vauhdikas kokonaisuus, joka sekä antaa tietoa että kiehtoo mielikuvitusta, kuten kirjailijan tapa on. Taattua Sinisaloa! Sinisalon rautaisen taitava sanansommittelu on nautittavaa luettavaa, tarina kulkee voimalla ja vauhdilla kuin yllättävä myrskyrintama. Ja mikä komea kansi, etenkin paperin alla! 

"Ja kun sää kumartuu meitä kohti - vaikka osaisimmekin ennakoida mitä on tapahtumassa - itse iskua emme voi ikinä estää."

Kenelle: Säitä seuraaville, meteorologin työstä kiinnostuneille, spekulatiivisen fiktion ystäville.  

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu. Otava 2021. Kansi Hannu Mänttäri. 

Lukukappale kustantajalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti