Henri Koskinen joutuu uusien ällistyttävien haasteiden eteen. Aiemmat hän on selättänyt komeasti tarkalla suunnittelulla ja aina luotettavan matematiikan avulla, pelastanut muun muassa henkensä ja yrityksensä kaatumiselta sekä turvannut molempien tulevaisuutta parhaansa mukaan, ja viettää nyt tyydyttävää, ennakoitavaa elämää puistonsa johtajana.
Eihän se niin mene. Ennakoitavasti siis, sillä yllätyksiä seuraa. Jopa puiston johtajuus on vaarassa, työterveydestä puhumattakaan. Tuomaisen kirjoista olen oppinut - paitsi seikkailupuiston ja huvipuiston eron - että suuret puistokoristeet ovat erityisen vaarallisia. Kuten jänishahmot, tai vaikkapa muoviset mansikat. Niitä nähtävästi kannattaa varoa. Onneksi vaarat eivät näyttäisi kohdistuvan lyhyisiin (ja äänekkäisiin) puiston asiakkaisiin, vaan lähinnä johtotason henkilökuntaan sekä satunnaisiin ei-maksaviin, epätyypillisinä kellonaikoina pistäytyviin vierailijoihin.
Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta Koskinen päättää hankkia puistoon uuden houkutuksen asiakasvirran kasvattamiseksi. Hirvihyppy-niminen laite olisi juuri sellainen, jota tarvitaan, mutta alihankkijan kanssa ilmenee ongelmia. Neuvottelut eivät suju yhteistyöhengessä. Kuten rikostutkija Osmala toteaa, yrittäjä Koskinen on "keskellä melko kiihkeää sanokaamme tapahtumahorisonttia."
Koskisesta ei voi olla pitämättä, hänen logiikkansa on pettämättömän luotettava. Eikä hän epäröi opetella uutta; puistoyrittäjänä hän on oppinut niin käden taitoja ja työkalujen käyttöä kuin taiteesta ja naisseurasta nauttimisen taidon. Jälkimmäisistä vastaa yksi ja sama henkilö, Laura Helanto, jonka seura avaa Koskiselle täysin uusia näkymiä henkilökohtaiseen tulevaisuuteen.
"Tällä kertaa minun ei tarvinnut katsoa yhtälön suuntaan. - Minä pidän seurastasi, sanoin. - Huomaan, että haluaisin kasvattaa sen osuutta elämässäni. - Minustakin olisi mukava kasvattaa sinun osuuttasi minun elämässäni. - Kuinka paljon, kuulin itseni kysyvän. - En tarkoita, että sinun pitäisi antaa tarkka lukema tai prosenttimäärä, karkea arvio riittää, likiarvon ollessa..."
Toisaalta niin tekee myös eräs kuolleista nouseva mies, joka on yksi arvaamaton muuttuja Koskisen vakaan suunnitelman toteutumisen tiellä. Myös muut herkulliset sivuhenkilöt ovat hekin omanlaisiaan.
Tuomaisen velmunhauskat tarinat ovat nousseet suureen suosioon, kuten Jäniskerroin-kirjasta totesin. Hirvikaava on yhtä luotettava kuin Henri Koskisen logiikka, se ei petä. Huvittelun ja matematiikan törmäytys tuo vastakohtien jännitteen, joka on ikiaikainen: tunne vai järki? Kaaos vai järjestys? Jos alkuun vähän vierastinkin koko hupsuttelevaa tyyliä, olen taipunut ihailun puolelle: Tuomaisen persoonallinen tyyli on hiotun linjakas, ja tekstien taitavansutjakka eteneminen lakonisine lauseineen tuo hyvää mieltä ja hymyä maailmaan, joka tätä nykyä niitä kipeästi tarvitsee!
Kvaliteetti on kunnossa, kvantitatiivisesti tarkasteltuna sarja kasvaa: odotusarvo trilogian viimeiselle, tulevalle osalle on positiivinen. Mikä eläin muuten mahtaa sen nimeen päästä, jos linja pitää? Jos jatketaan Suomen luonnon nisäkkäiden parissa, se voisi olla kettu, ehkä peräti susi? Kettukonsepti? Susisanailu? Myyrämittari?
Kenelle: Todennäköisyyslaskijoille, tarkkuutta arvostaville, viihteen ystäville.
Muualla: Tuijata sanoo Tuomaisen taitavan henkilökuvauksen ja kertoo kirjasta sekä kirjailijatapaamisesta Kannelmäessä, Henri Koskisen kotikulmilla.
Aiempia teoksia:
Antti Tuomainen: Hirvikaava. Otava 2021. Päällys Elina Warsta.
Helmet-haaste 2021 kohta 19: kirjassa leikitään.
Tykkäsin Palm Beach Finlandista, joten voisi tutustua Tuomaisen muihinkin teoksiin. :)
VastaaPoistaSaattaisit siis tykätä tästä uudesta trilogiasta myös. Tuomaisen aiemmassa tuotannossa on myös vakavampaa, kuten Kaivos, ja komea Parantaja. Jostain syystä hän on nyt mieltynyt näihin leikkipuistoihin ja vastaaviin. Törmäytys ihmisten ikuisten huvittelunhalun ja todellisuuden välillä? Henri Koskinen on kyllä mainio hahmo.
Poista