Petri Tamminen: Se sano

"Yksikin oikealla hetkellä lausuttu kiitos voi olla ratkaiseva koko elämän kannalta."

Näin toteaa yksi Petri Tammisen haastateltavista, joilta kirjailija on koonnut kommentteja, jotka ovat muuttaneet jonkun elämän, ihan tavallisen ihmisen. Kommenttien antaja ja lausuja ovat nimettömiä, korkeintaan etunimellä tai perhesuhteella yksilöityjä; isäni sanoi, opettajani totesi -tyyppisiä.

Kommenteista osa on rohkaisevia ja kannustavia, mutta iso osa toista laitaa. Miten pienellä kommentilla voimme tehokkaasti pilata toisen käsityksen itsestään vuosiksi ja vuosikymmeniksi! Etenkin epäkiittävät ulkonäkökommentit tytöille viiltävät syvältä ja pysyvät muistissa vanhuuteen saakka. "Sinä oot niin saatanan rumakin ettet ikinä saa miestä ittelles." Miksi sitten sanomme niitä? 

En usko, että nykyisin enää niin paljon sanotaankaan. Monet vastaajista ovat ymmärtääkseni (omaa tulkintaani) kokeneita, sotavanhempien lapsia tai lapsenlapsia, 1800-luvun kasvatusopeilla varttuneiden jälkeläisiä. Nykyisin ymmärretään paljon paremmin, että kannustus on tehokkaampi kasvatuskeino kuin moite. Ja että kehua saa ja pitää, myös omaansa. On tietysti poikkeuksia, sanojan omasta epävarmuudesta ja ilkeydestä eläviä, tai silkasta tyhmyydestä. "Onpa rumat jalat." Tai nuorelta toiselle: "Onko ihan pakko pilata meidän luokkakuva?" 

Monet kommentit koskevat pärjäämistä ja osaamista. "Tuosta tytöstä tulee vielä jotain". "Sinustahan voi tulla vielä vaikka kirurgi, kun osaat käyttää molempia käsiäsi." Näillä elää pitkään. Eivätkä kaikki kommentit ole arvostelua suuntaan tai toiseen, mukana on myös osuvia itsearvioita tai tilannetajua, joka tiivistettynä yhteen lauseeseen on jäänyt mieleen. 

En tiedä, miksi Tamminen näki tarpeelliseksi näitä kirjata, mutta idea on mainio. (Vaikka pidin tekstiä aika surullisena.) Jos edes yksi ajattelematon kommentti jää kirjan ansiosta lausumatta tai lukija muistaa yhden tärkeän hetken menneestä, josta nykyisyys johtuu, ja oivaltaa jotain, kirja on lunastanut paikkansa. 

Kenelle: Kirpeitä ja kauniita kommentteja muisteleville, niitä saaneille ja antaneille, katkerille ja kiitollisille, sosiaalisuutta opetteleville.

Muualla: Kirja vieköön -Riitta muistaa tokaisun vuosikymmenten takaa.

Petri Tamminen: Se sano. Otava 2021. 

Helmet-haaste 2021: Toivoisin, että se sijoittuisi kohtaan 28, kirjasta on hyötyä, mutten voi luvata. Kun muistaisi, että pienikin lause tai puuskahdus voi jäädä toisen mieleen vuosiksi.