Elävää kuvaa

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Anna Idström: Taivaankalat. Naistenviikko 2022.

Kirjassa on paljon tuttua. Kirjailijanimiä samojen teemojen käsittelijöistä vilahtelee mielessäni: Ossi Nyman meets Anni Kytömäki meets Tiina Lifländer meets Meri Valkama meets Satu Rämö... 

Kielentutkimuksen tohtori Idströmin esikoisromaani käsittelee niin työlllistämistoimien mielekkyyttä kuin luonnon ylivoimaisuuden tunnustamista ja vanhustenhoitotyön puutteita. Hienoisen viistolla otteella hän kutoo tarinaan oman tutkimusalansa, kielet, ja sitä kautta koko humanismin tarpeen maailmassa sekä väläyttää vallan rumia puolia. Paljon ajankohtaista on pöydällä, mutta tarina on erittäin selkeä ja juohevasti etenevä. 

Kielentutkimuksen kiehtovuus on vahvasti läsnä. Minä-kertoja Laura uppoutuu täysin alaansa, kohti akateemista huippukohtaa, väitöstä. Hän opiskelee raivoisan tunnollisesti, haluaa tehdä vaikutuksen professoreihin, tulla kielten monimuotoisuuden evankelistaksi ja kansainväliseksi tutkijatähdeksi. 

"Suomalaiset eivät voi puhua ukkosesta eli ukonilmasta mainitsematta ukkoa, vaikka esimerkiksi englannin thunderstorm ei sisällä viittausta vanhaan mieheen tai muinaiseen jumalaan. Unkariksi ukkonen on égi háború, 'taivaan sota'. Turkiksi gök gürlemesi, 'taivaan karjunta', tiibetiksi bryg sgra, 'lohikäärmeen ääni'. Oshiwanbon nimitys salamalle on omundilo weenwengu, 'hulluuden tuli'. Japaniksi sama on ina-bikari eli 'riisin valo'. Japanin vuodenkierrossa ukonilmat osuvat nimittäin usein riisin kasvukaudelle."

Ihan niin ei käy kuin Laura haaveilee. Toisaalla omaa tarinaansa kertoo Mikael, joka opiskeli hetken yliopistossa mutta jolle ura avautui muualta.

"Yksi hyöty noista lyhyistä opinnoista kuitenkin oli: onnistuin luennoitsijoita apinoimalla omaksumaan ylevän, akateemisen puhetyylin. Sille taidolle on löytynyt myöhemmin yllättävää käyttöä. Huumeita voi myydä kalliimmalla, jos myy paremmalle väelle."

Väistämätön kohtaaminen tapahtuu. Laura ja Mikael ystävystyvät, löytävät yhteisyyden, jota kumpikaan ei ole aiemmin kokenut. 

"...puhelimme siitä, kuinka suomalaiset olivat unohtaneet historiansa. Kun Suomi asutettiin jääkauden jälkeen, täällä ei ollut muuta kuin erämaata. Tänne ovat geneettisesti ja kulttuurisesti sopeutuneet sellaiset ihmiset, jotka kestävät hiljaisuutta, yksinäisyyttä, puhumattomuutta ja jopa pimeyttä loputtoman pitkään. Joka ei ammoisina aikoina kestänyt tätä, lähti kaiketi takaisin kohti etelää tai ikävystyi kuoliaaksi, tai sitten tuli hulluksi ja alkoi nähdä näkyjä. Sellaiset yksilöt eivät tuottaneet jälkeläisiä vaan heidän geeninsä kuihtuivat suomalaisten geenipoolista pois. Se, että siedämme puhumattomuutta ja jopa pidämme siitä, ei ole sattumaa. Me emme kaipaa puheensorinaa ja iloista naurunremakkaa. Jotkut meistä jopa rasittuvat siitä. - Puhe rikkoo hiljaisuuden, hiljaisuus ei riko meteliä, sanoi Laura. - Jos me emme suojele vähäpuheisuuden kulttuuriamme, sitä ei suojele kukaan. Naurahdimme ja suljimme suumme."

Mikael haluaa hyvittää Lauralle tämän ikävät kokemukset yliopistomaailmasta ja työnhausta. 

"Yritin ehdottaa positiivisempaa ajattelua, jotta Laura ei kärsisi niin paljon, mutta hän tuhahti, etteivät mindful-harjoitukset auta epäoikeudenmukaisuuteen. Sitä ei korjata psyykenlääkkeillä eikä terapialla, viranomaisten avuttomista työllistämispuuhasteluista puhumattakaan. Noilla keinoin petoksen uhri vain turrutetaan sopeutumaan epäreiluun osaansa ja alun perin uljaasta ihmisestä taputellaan rassukka."

Miehen ajattelu on Lauraa suoraviivaisempaa, kuten eräiden sotivien maiden presidenteillä: "...hänen mielestään ainoat todelliset lait ovat fysiikan lait, ja kaikkein perimmäinen vallan muoto on väkivalta." Pelottava, vastenmielinen ajatus. Pystyykö Laura muuttamaan sen ja miten lopulta käy, yllättää lukijan. 

Pidin kirjasta paljon, sekä sen aiheiden, hyvän suomen kielen juoksevuuden ja juonen ennalta-arvaamattomuuden vuoksi. Erityisesti suosittelen sitä vaihtoehdoksi ulkomaisille kevyille kesälukemisille, kuten jännäreille, joita tulee kahlattua laiturinnokassa puolihuolimattomasti ajankuluksi (teen sitä itsekin). Voi nauttia täysipainoisesta tekstistä myös välipalamaisesti.  

Kenelle: Kielistä kiinnostuneille, yliopiston ystäville ja vihollisille, romanttista säiettä pelkäämättömille, suomen kielen kannattajille.  

Ja naisesta kertova tarina naisen kirjoittamana: liitän osaksi Naistenviikon 2022 -lukuhaastetta, jota vetää Tuijata, jonka myös logo alla #naistenviikko2022


Anna Idström: Taivaankalat. Atena 2022. Kansi Anna Makkonen.





6 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Tämä kuulostaa erinomaiselta. Laitan heti varausjonoon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Kuuntelin tämän äänikirjana. Täytyy sanoa, että tarina oli todella vetävästi kirjoitettu. Upeaa kielenkäyttöä.

    VastaaPoista
  3. Kirja on erittäin hyvää ja antoisaa luettavaa miehillekin (itse olen mies).

    VastaaPoista