Muska Babitzinin sinkkujulkaisu Kirjoita postikorttiin vuodelta 1977 poikkesi totutusta iskelmälinjasta ja kirjan sanoin "esitteli aivan uudentyyppisen suomalaisen naisartistin - rocklaulajan." Ajan supertähti ja moguli Danny nappasi tähteyttä jo maistaneen Kirkan pikkusiskon mukaan bisnekseen, jossa D-tuotannon kesäshow't tapasivat olla ponnahduslauta menestykseen. Muska "herätti uudenlaisella rajulla luonnollisuudellaan ihastusta etenkin nuorisossa."
Yleisön kiinnostusta lisäsivät luonnollisesti sisarukset. Auto-onnettomuudessa menehtyneen Sammyn hautajaisista 1973 muodostui kaaos Helsingin ortodoksisella hautausmaalla ihailijoiden ja uteliaiden rynniessä hysteerisesti paikalle. Muistan järkyttävän suru-uutisen tulon itsekin, ja monesti olen miettinyt, että jos Sammy olisi saanut elää, miehen sympaattisuudella ja esiintymistaidoilla hänestä olisi saattanut kehittyä vielä pikkuveljeään Kirkaakin suurempi supertähti. Muskaa ei esiintyminen niin suuresti ole kiinnostanut kirjan mukaan koskaan; lähinnä hän noudatti miehensä Hannu Hande Salakan ja veljiensä toiveita alkuaikoina, mutta piti jo silloin päänsä omasta musiikillisesta linjastaan, jota on noudattanut näihin päiviin asti.
Ensimmäinen albumi ei ollut tekijöiden itsensä mukaan täydellinen, mutta sillä on "puutteista huolimatta merkittävä historiallinen arvo: se on ensimmäinen suomalaisen naisartistin julkaisema rocklevy". Se jopa myi mukavasti ja raivasi henkistä tietä tuleville naisrokkareille. Muska valittiin monena vuonna peräkkäin Suomen suosituimmaksi naislaulajaksi Suosikki-lehden äänestyksessä.
Myös nuoremmat sisarukset lauloivat, Ykä ja Anna tekivät sekä omia levytyksiä että studiotöitä ja keikkailivat, vaikkei kumpikaan lopulta jäänyt alalle. Ei Muskakaan jäänyt pelkästään artistin hommiin, vaikka on niitä koko ikänsä tehnyt. Miettinen kuvaa hänen asennettaan:
"Uraansa Muska suhtautui toisin kuin moni muu artisti. Hittibiisien metsästäminen tuntui hänestä vieraalta ja julkisuus ahdistavalta, etenkin silloin, kun mediassa puitiin henkilökohtaisia asioita. Hyvä fiilis oli hänelle tärkeämpää kuin saavutukset, ja kilpailuhenkisyyttä hänessä ei ollut lainkaan."
Koska musiikkibisnes oli tuttu, ryhtyivät Muska ja Hande promoottoreiksi. Heidän ohjelmatoimistonsa listoilta löytyi alusta saakka huippuja Hurriganesista Hectoriin, Royalsista Dave Lindholmiin. Ulkomailta haettiin malleja ja oppia, ja uskaltauduttiin isompaankin tuomalla Suomeen kansainvälisiä esiintyjiä. Baccara, Iggy Pop, Elvis Costello, Motörhead... jopa Euroopan kiertueita järkättiin amerikkalaisille artisteille. Lukuisilla matkoillaan pariskunta ihastui Los Angelesin lämpöön ja meininkiin ja päätti muuttaa Kaliforniaan.
Promoottoritoiminta jatkui sieltä käsin, ja Muska teki musiikkia vain satunnaisesti. Hieman yllättäen pääansiolähteeksi muodostui vaatebisnes, joka alkoi amerikkalaisten Levi's 501 -farkkujen tuomisella Suomeen.
"Vaatekaupan tuottamat voitot he käyttivät matkustamiseen. Musiikki ei enää ollut työ, mutta intohimo pysyi ennallaan ja määritteli pitkälle vapaa-ajan vieton."
Konsertit ja hyvät ruokapaikat houkuttelivat, maailmaa kierrettiin, yhteyksiä luotiin. Koettua tuli niin Los Angelesin mellakat kuin suuri maanjäristys, jonka pelästyttämänä syntyi päätös muuttaa New Yorkiin. Se päätös ei pitkään pitänyt. Suomi alkoi kiehtoa, ja niin palattiin Helsinkiin, Muskan musiikillista uraa jatkamaan. Kaikkiaan Muska on tehnyt kahdeksan omaa albumia ynnä lukuisia singlejä, kokoelmalevyjä ja vierailuja muiden levyillä. Näistä on kirjassa luettelo, samoin kuin tekstissä esiintyvistä henkilöistä, joita on hurja määrä, sekä pariskunnan Suomeen tuomista artisteista. Paljon on tullut tehtyä!
Pariskunta on ollut yhdessä viitisenkymmentä vuotta, huippusaavutus sekin. Muskan 50-vuotista uraa juhlistettiin konserttikiertueella 2019. Miettinen sanoo Muskan kuuluvan siihen artistisukupolveen, joka on kokenut lähes kaiken. Musiikkityylit ja keikkapaikat ovat muuttuneet, kollegoita on tullut ja mennyt, matkan varrella on sattunut kaikenlaista niin itselle kuin muillekin. Niinpä hän ymmärtää nyt paremmin oman isänsä epäilyt ja varoitukset. Musiikkialaa ei voi suositella jokaiselle.
Huomenta Suomi -ohjelman haastattelussa hän Miettisen mukaan kertoi kaipaavansa 1960- ja 1970-lukujen musiikillista maailmaa, koska silloin tapahtui niin paljon: oli Janis Joplin, Jimi Hendrix, Rolling Stones ja muut. Oman uransa hän totesi olleen suuri seikkailu. Nykyisin Muska myy itse keikkansa, joita sanoo riittävän sopivasti pitämään vireen yllä. Julkisuutta hän ei edelleenkään hae, mutta yleisön kannalta on hienoa, että kirja sentään saatiin.
Teos on pätevä ja vetävä, lukijaystävällinen mutta kattava. Jossain kohtaa ihmettelin Handen suurta osuutta, tämän ura kun selvitetään myös melko yksityiskohtaisesti, mutta se selittynee parin yhteen hitsautumisella - toista ei olisi ilman toista. Muskan vaiheista kirja antoi paljon minulle uutta tietoa, samoin koko Babitzinin perheestä, jonka tarina jo sinänsä historiasta alkaen on erityinen ja täynnä niin tragediaa kuin onnea. Venäjän vallankumous ja emigranttius, isä-Leon sotiminen Suomen armeijassa, kolmen pojan ennenaikainen menetys; toisaalta äiti-Elisabetin huolenpito, musiikillisen lahjakkuuden ilmitulo ja menestykset, perheen läheisyys ja sisarusten lapset, liitot ja rakkaudet.
Juuri seitsenkymppisiään viettäneen rokkimimmin keikkakalenterista selviää, että Muska esiintyy Vantaan Myyrmäessä tällä viikolla su ja seuraavalla viikolla Salossa ja Porvoossa, ja matka jatkuu...
Kenelle: Rockin ystäville, musiikkiurasta kiinnostuneille, 1960- ja 1970-luvut muistaville.
Muualla: Marjo Krohn sanoo Uuden Suomen Vapaavuoro-blogissa: Miettisen kirjoittamislaadun etu on, että hän tuntuu näkevän paljon vaivaa kohteittensa eteen.
Totta, sekä yhdessä erikseen tuon perheen jäsenistä riittäisi materiaalia! Muska-kirja on hyvä kooste kaikesta, eikä silti raskas. Elämäkertojen ja muistelmien rinnalle ovat tulleet fanikirjat nuoremmista tähdistä, ja mikäs siinä, nekin voi tehdä hyvin tai vähemmän hyvin. Harmittaa nähdä loistoartistista kehno opus. Siksi iloitsin erittisesti tämän ammattimaisuudesta.
VastaaPoistaHyvä kuulla, että kirja ei ole raskas. Jotkut elämäkerrat ovat jääneet lukematta, juuri sen raskauden vuoksi ja sen, että tekstiin lisäillään kaikenlaista tieteeseen liittyvää teoretisointia, jotka mielestäni voi jättää kokonaan pois, varsinkin viihdetaiteilijoiden elämäkerroista.
VastaaPoistaMuska on kiinnostava persoona. En tiennytkään, että hän on asunut Kaliforniassa.