Liisa Väisänen: Symbolien Helsinki

Minua viehättää suuresti tietokirjailija, symbolitutkija Liisa Väisäsen kehotus keskustella rakennuksen kanssa. Tosiaan, talon kanssa voi kommunikoida, kun vain ymmärtää sen kieltä, sen symboleja. Mitä se haluaa katsojalleen sanoa? 

Symbolikielen saloja avaa ansiokkaasti Väisäsen kirja Symbolien Helsinki, joka johdattaa lukijan ensin kaupungin arkkitehtuuriin yleisesti ja vie sen jälkeen matkalle tutkimaan yksittäisiä taloja lähempää aluettain, yhdeksän eri kävelykierrosehdotuksen kautta. Kirjasta on tullut jo jonkinlainen hitti, niin paljon väkeä on osallistunut kirjoittajan kuulemistilaisuuksiin julkaisun jälkeen. Kuuntelin luennon Helsingin kaupunginmuseossa noin 150:n muun kanssa, joista suuri osa lähti myös kirjailijan vetämälle kävelykierrokselle luennon jälkeen. 

Liisa Väisänen on innostava, innostunut ja selkeäsanainen esiintyjä, joka tietää, mistä puhuu. Hänet muuten saattoi bongata myös taannoisesta tv-ohjelmasta Merkkien salat. Kirjassa asiaa on luonnollisesti paljon enemmän: kaiken sisäistäminen ja merkkien oppiminen vie aikansa, mutta jo kiinnostuksen herättäminen on kova juttu. Tätä kirjaa tarvittiin. 

Kotikaupungistakin löytää paljon uutta, kun osaa katsoa. Kas,
Kansallisteatterin seinästä löytyy pöllöjä! Viisauden symbolia ovat käyttäneet monen muunkin rakennuksen suunnittelijat, ja se tietysti sopii hyvin etenkin opinahjoihin, kuten yliopistoon. Väisänen sanoikin Helsinkiä pöllöjen kaupungiksi. (Kiitos vain, sanoo helsinkiläinen.) Pöllö kurkkii myös Aleksanterinkadun Pohjola-talon seiniltä (kuva), joissa on runsaasti kansallisia symboleita, kuten karhu, sekin yleinen kaupunkimme seinissä. 

Eduskuntatalossa yhdistyvät klassiset ja kansalliset elementit: kansallisvaltioaatteen valtakautena, johon osui myös Helsingin vahva rakennusbuumi 1900-luvun alussa, suomalaisuutta pyrittiin korostamaan voimallisesti, jolloin rakennus ottaa kantaa myös poliittisesti.

Katsojaa huvittivat hedelmällisyyden symbolit, munat, Mummotunnelina tunnetun biletyspaikan koristeina. Mummot eivät liene enää hedelmällisimmään, mutta voinemme tulkita symbolien nykyisin kuvaavan paikassa syntyviä hedelmällisiä ihmissuhteita. 

Nyt tiedän, mitä ovat pylonit, atlantit ja karyatidit (korkea kapeneva porttitorni, painoa kannatteleva mieshahmo, naishahmoinen pylväs). Ja millaisia ovat kuviot juokseva koira tai meanderi (ihan tuttuja!) ja mitä ne kertovat. Pylväistä puheenollen, kirjailija sanoi niiden olevan rakennusta pystyssä pitävä selkäranka. Totta, mutta mahtaako hän tietää, että rakennuksen voi tehdä toisinkin, tosin ei yleisellä tavalla: keskustakirjasto Oodissa ei näy pylväitä. Se lienee ainoa rakennus Suomessa, joka on teknisesti oikeastaan silta, sillä talo on rakennettu valtavan teräskaaren varaan. 

Kirjassa liikutaan pääosin keskustassa, mutta hieman myös reuna-alueilla, ja sain monta vinkkiä vierailupaikoista. Esimerkiksi Pukinmäestä löytyy Aurinkolabyrintti ja Kontulasta Rakkauden temppeli. Kohteita on mainittu myös Käpylästä, Toukolasta ja Puistolasta. Valinta kirjaan on varmasti ollut vaikea, sillä seiniä ja symboleita riittää. Kirjan tiedoilla pystyy kuitenkin tulkitsemaan yleisimmät symbolit ja ennen kaikkea kiinnittämään niihin huomiota. Joskus koriste on vain koriste, mutta usein ei. Tunnen tietäväni nyt paljon enemmän arkkitehtuurin estetiikasta. Ja tosiaan, esteettinen elementti voi muuten olla myös funktionaalinen, kuten juuri mainitut pylväät. 

Kirjassa on sanasto, symbolihakemisto ja lähdeluettelo. Lukeminen ei edellytä etukäteistietoja eikä edes kävelyä paikan päälle, sillä kuvista käy ilmi, mistä puhutaan. Ja kuten kirjoittaja sanoo, symbolit toimivat myös muissa maissa ja kaupungeissa, joten kaupunkilomista on mahdollista saada enemmän irti pienellä perehtymisellä. 

Nautin opastetuista kaupunkikävelyistä: on mahtavaa katsella paikkoja ja kuunnella asiantuntijan puhetta kiinnostavista aiheista - eikä itse tarvitse kuin roikkua joukon mukana. Helsingissä kävelyitä löytyy googlaten eri järjestäjiltä. Kirjallisia kävelyitä saisi olla lisää! Olin kerran Kalliossa Kjell Westö -kierroksella, mikä oli hauskaa ja hassua. Tuijotimme intensiivisesti ikkunaa, jonka takana kirjassa asui fiktiivinen hahmo, tai kuljimme reittiä, jota keksitty henkilö kirjassa käveli. Aikuisenakin voi leikkiä! Vinkkaan myös Kirjojen Kannelmäki -kävelykierroksesta, jossa etsitään rasteja alueelle sijoitetuista sitaateista eri kirjoista. Harmittavasti vandaalit tuhoavat rastilappuja, mutta kirjasto uusii niitä koko ajan, ja ilman maaston lappujakin voi kirjastosta saatavan kartan avulla kulkea paikat ja sitaatit läpi. 

Kuvat jutussa omiani. Alla olemme lähdössä keskellä olevan Liisa Väisäsen opastamalle kierrokselle ja muutaman kohteen kuva.

Kenelle: Helsinki-faneille, arkkitehtuurista kiinnostuneille, historiahulluille, kielen tulkitsijoille, uteliaille, kaupunkikävelylle kaipaaville, kirjalahjavinkkiä hakeville.   

 
Liisa Väisänen: Symbolien Helsinki - opas pääkaupungin salaisuuksiin. SKS 2022. Kansi Laura Noponen.