Elävää kuvaa

torstai 13. lokakuuta 2022

Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda

Kun 29-vuotias Hilda Hakkarainen muutti Kotkaan Leppävirralta vuonna 1931, vallitsi maassa lama ja työttömyys. Köyhän perheen tytärten oli etsittävä elantoa muualta kuin isän huomasta. Kotkassa asui jo sisar Hilja, ja Hildakin oli käynyt kaupungissa piikomassa aiemmin, mutta nyt lapsuudenkodista lähtö oli lopullinen.

Silja Koivisto teki suuren salapoliisityön jäljittäessään isoisotätinsä (isoäitinsä äidin siskoa) Hildan elämänpolkua, joka katkesi väkivaltaisesti jo vuonna 1939. Hildan ampui Viljo Pylkkö, jonka kanssa nainen istui iltaa ravintolassa. Miten tähän tilanteeseen jouduttiin? 

Koivisto selvittää asiaa juurta jaksain; niin pitkälle kuin tietoa oli enää saatavissa, sillä kaikki Hildan tunteneet ovat jo kuolleet. Arkistoja tutkiessaan kirjoittaja hämmästyy moneen kertaan paitsi Hildan myös hänen aikansa ja luokkansa naisten kurjasta asemasta, ja lukija kirjan myötä samoin. Samalla saamme katsauksen aikakauden yhteiskuntaan sääntöineen, lakeineen ja tapoineen. Sukulaisesta, josta ei suvussa ei puhuttu, oli tullut huoltopoliisin tuttu, "aikalaisteksteissä  joutonainen, toimeton nainen ja yleinen nainen." Nykykielellä seksityöläinen.

Se ei ollut tavatonta noina aikoina, kertoo kirjailija. "Maksettu seksi kuului 1800-luvulla Helsingin huvittelukulttuuriin ja prostituoitujen määrä oli kansainvälisestikin mittava."  Vaikka ilmiötä vastaan taisteltiin ja bordellit kiellettiin Suomessa 1907: "Muutos oli lähinnä muodollinen, sillä toimet eivät poistaneet prostituutiota. Alan toiminta painui piiloon ja muuttui hankalasti valvottavaksi, ja niin prostituoitujen lukumäärä kasvoi, heidän yhteiskunnallinen asemansa heikkeni ja sukupuolitaudit yleistyivät."

Virallinen ammatti oli ompelija ja tehdastyöläinen, kuten ajan prostituoiduilla usein. Veroasiakirjojen mukaan Hilda hankki laillisiakin tuloja, mutta joko ne eivät riittäneet tai seksityö katsottiin helpommaksi kuin esimerkiksi laivan ahtaajana toimiminen, koska siihen turvautuivat niin monet - vaikka vaarattomampaa se ei ainakaan ollut, tautien, häpeän ja väkivallan pelossa. Motiiveja voi nyt vain arvailla, mutta nälkä oletettavasti oli painava syy, koska sosiaaliturva oli olematon eikä virallisia töitä yksinkertaisesti riittänyt kaikille. 

"Pienipalkkaiset naistenalat eivät välttämättä elättäneet ainakaan naimatonta naista, jonka taloutta aviomiehen tulot eivät kannatelleet. Niinpä seksityö saattoi olla pienen palkan rinnalla lisätuloa tuova sivubisnes ja vain väliaikaiseksi mielletty jakso elämässä."

Kaksinaismoralismi kukoisti: ilotyttöjä nöyryyttivät lait, jotka antoivat poliisille mahdollisuuden huolettomiin pidätyksiin ja laitospassituksiin, mutta kukaan ei tuominnut asiakkaita eikä ollut kiinnostunut esimerkiksi siitä, saivatko tytöt palveluistaan maksun vai eivät. Mahtoivatko tähän olla syynä antropologian kehittämät kummalliset käsitykset ja ajan tiukka ihmisluokittelu, joiden perusteella eräät ihmiset ovat syntyjään rikollisia tai "siveellisesti" tai "moraalisesti tylsiä". Siveettömyyttä vartioitiin nimenomaan naisissa, miehiä ei koskaan pidätetty epäsiveellisestä elämästä. 

Surullista kertomaa ovat myös seksityöläisten perhenäkymät: heidän avioliittonsa päättyivät useammin eroon kuin muiden, monet eivät saaneet koskaan lapsia tai vauvat kuolivat sukupuolitautien vuoksi. Abortit olivat laittomia ja salaa tehtyinä usein tappoivat. Asiaan saatiin parannusta vasta myöhään.

"Aborttilaki, joka salli raskaudenkeskeytyksen pelkin sosiaalisin perustein, tuli voimaan kesäkuussa 1970."

Kirja on kiinnostava, tietoa antava sekä syvällä kiinnostuksella ja vakuuttavalla paneutumisella koottu. Se herättää surua ja kiukkuakin noiden heitteillä olevien naisten puolesta, ja yhteiskuntajärjestyksen, joka salli kaiken tapahtua. Varmasti alalle ajautui jokunen myös seikkailunhalusta, mutta hohdokkaaksi ammattia tuskin kukaan saattoi kuvitella. Ainakaan Hildan elämä ei vaikuta sellaiselta. Myös Viljosta kirjailija etsi tietoja, mutta aseen käytön motiivi jää hämäräksi. Mustasukkaisuus, rakkaus, sairaus? 

Koivisto jutustelee miellyttävästi ja varoen ehdottomia kannanottoja asioihin, joista ei ole faktatietoa, mutta arveluja voi esittää. Hänen sukulaisuutensa Hildaan tuo kirjaan henkilökohtaisen tunnun, jopa pohdiskelun mahdollisesta traumojen periytymisistä. (Myös Hildan äiti kuoli väkivaltaan, valkoisten pahoinpitelyn seurauksena sisällissodan kahinoissa). Muutamassa kohdassa pohdiskelu ohittaa itse asian (persoonattomat nykyhotelliketjut?), mitä ihmettelin, onhan kirjailija itsekin ammattilainen kustannustoimittajana, mutta tulkitsen tehokeinona korostaa omakohtaisuutta ja jutustelevuutta. 

Hildan lisäksi kirjailija seuraa lähteiden kautta muutamaa tämän kohtalotoveria ja pohtii, mitä prostituoiduille myöhemmin tapahtui. Tähän kytkeytyvät sosiaaliturvan ja lainsäädännön kehitys Suomessa sekä havainto 1990-luvun alun uudesta prostituutioaallosta - laman jäljillä sekin. Ajankuvauksissa tulee esiin monta ilmiötä, kuten viihteen tapa käyttää nuoren naisen kuolemaa vetonaulana tai se hämmästyttävä seikka, että Suomessa on oltu erityisen väkivaltaisia rikosmäärällä mitaten niin Hildan elinaikana kuin myöhemmin. 

"Naisten vuotuiset kuolemat tahallisen väkivallan seurauksena olivat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenenellä Suomessa korkeammat kuin muissa Pohjoismaissa ja monissa Euroopan maissa, Venäjällä luku oli Suomeen nähden kymmenkertainen."

Lukijalle Hildan elämäntarina on mainio muistutus siitä, että historiallisten romaanien tutut viisaat, taitavat ja kauniit sankarittaret ovat juuri sitä, mitä ovat - fiktiota. Myös todellisten henkilöiden elämäkerrat usein keskittyvät menestyneimpiin yksilöihin, joten tasapainon vuoksi on tarpeen pitää mielessä, että kaikki eivät menesty eikä siihen edes olisi mahdollisuuksia. Vaikkei niin karun puolelle elämä menisikään kuin Hildalla.  

Kenelle: Lähihistorian lukijoille, naisen asemasta tietoja hakeville, elämäntarinoita janoaville,  seksityön todellisuudesta kiinnostuneille, vaaleanpunaista välttäville. 


Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda. Johnny Kniga 2022. Päällys Oona Viskari.




6 kommenttia:

  1. Tämähän pitää lukea. Kiinnostavaa historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, pidät takuulla! Monta tärkeää teemaa kivasti esiintuotuina.

      Poista
  2. Kirjakiinnostus heräsi heti luettuani esittelytekstin.
    Oletko lukenut vähän vastaavanlaisen kirjan naislegendoista?, kirjassa kerrotaan mm. Kotkan ruusun, Joensuun Ellin ja monen muun naisen todellisesta kohtalosta. Jatketaan kirjojen kiehtovassa maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut sitä. Kotkan Ruususta toki tässäkin kirjassa oli puhetta. Hilda ei ollut ruusu...

      Poista
  3. Hyvä kirjavinkki!
    Eipä seksityöläisten tilanne ole kovin hyvä nytkään. Laki on epämääräinen ja esim. vartijan palkkaaminen voidaan nähdä paritusrikoksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Seksityö on ongelmallista, edelleen. Eikä poistu olemasta, vaikka niin voisi toivoa.

      Poista