Elävää kuvaa

lauantai 17. joulukuuta 2022

Emily St. John Mandel: Asema 11

Koronapandemia päästi ihmiskunnan helpolla, kun vertaa historian pahimpiin kulkutauteihin. Tai mahdollisiin tuleviin, joista jokin saattaa romahduttaa koko kovalla työllä rakennetun sivilisaatiomme. Kuten kirjassa Asema 11 käy. Synkkä asetelma aloittaa kirjan, joka koukuttaa, muttei mässäile kauheuksilla, joita aihe saattaisi lietsoa. Kumma kyllä, tarina on jopa lohdullinen. 

"Tuli influenssa, joka räjähti maapallolla kuin neutronipommi, tuli romahduksen aiheuttama sokki ja ensimmäiset kammottavat vuodet, jolloin kaikki vain vaelsivat paikasta toiseen, kunnes he tajusivat, ettei elämä jatkunut missään entisellään, ja lopulta ihmiset asettuivat kuka mihinkin, kerääntyivät turvaa hakien tiiviisti yhteen moottoriteiden levähdyspaikoille, entisiin ravintoloihin ja vanhoihin motelleihin."

New Yorkissa asuva kirjailija sijoittaa tapahtumat Pohjois-Amerikkaan. Alkukohtaus vie lukijan mieleiseen ympäristöön, teatteriin. Toronton Elgin-teatteri on oikeasti toimiva teatteri, jossa kuuluisan näyttelijän Arthur Leanderin sydän pysähtyy. Tapahtumaa todistaa täysi katsomo ja teatterin henkilökunta, muun muassa pieni Kirsten, joka oli valittu lapsinäyttelijäksi Kuningas Leariin, nimihenkilön esittäjänä Arthur.

Tapaamme Kirstenin kahdenkymmenen vuoden kuluttua romahduksesta. Hän kuuluu Kiertävään sinfoniaorkesteriin, joka kulkee hevoskaravaanilla paikasta toiseen ja esittää Shakespearen tuotantoa.

"En oikeastaan muista, miltä tietokoneen ruutu näytti valaistuna, Kirsten tunnusti. Vaunu tärähti pahasti pari kertaa; Kirstenistä tuntui aina, että luut kalisivat juuri tämän vaunun kyydissä. - Miten olet voinut unohtaa jotain sellaista? Ruutu oli kaunis. - Olin silloin kahdeksan. Alexandra nyökkäsi tyytymättömänä ja ajatteli varmaan, että jos hän itse olisi nähnyt kahdeksanvuotiaana valaistun tietokoneen näytön, hän ei unohtaisi sitä koskaan."

Arthur oli naimisissa useasti, Miranda oli ensimmäinen. Hän teki uraa yritysmaailmassa ja oli työmatkalla Malesiassa romahduksen tullessa. Mirandan harrastus oli piirtäminen, ja hänen sarjakuvansa nimeltä Asema 11 on tarinan tärkeä, ihmisiä yhdistävä juonne.  

Toinen vaimo
Elizabeth synnytti Arthurille pojan, Tylerin. H-hetkellä he olivat samalla lentokentällä kuin Arthurin paras ystävä Clark. Lentokentälle jumittui ryhmä ihmisiä, jotka, niin, eivät vain päässeet enää mihinkään. Koneet eivät nousseet eivätkä laskeneet, autot tukkivat tiet, uutiskanavilta tulvi hälyttäviä tietoja. 

"Ei voi olla totta, matkustajat sanoivat toisilleen tai hokivat itselleen nachoannostensa äärellä ja kiukkuisissa rykelmissä välipala-automaattien ympärillä. He kirosivat raivoissaan lentoyhtiön johdon, turvallisuusviraston, lentoyhtiöt ja hyödyttömät puhelimensa, koska raivo oli viimeinen keino torjua uutiskanavien tiedot. Raivon alla lymysi kirjaimellisesti jotain sanoin kuvaamatonta, sillä kukaan ei pystynyt vielä sisäistämään uutisten välittämää viestiä. Epidemian laajuuden saattoi kyllä sisäistää, mutta sen merkitystä ei."

Pian uutiskanavat vaimenevat. Sähköt sammuvat, matkustus on mahdotonta, mikään itsestäänselvänä pitämämme palvelu ei enää toimi. Liian paljon ihmisiä on kuollut. Jäljelle jäävien on aloitettava uusi elämä ja uusi ajanlasku. Myös lentoasemalle jääneiden. 

"Vuoden viisitoista syksyllä tapahtui merkittävä asia. Kauppias toi lentoasemalle sanomalehden. Hän oli poikennut siellä vuodesta kuusi lähtien, ja hän myi aina sukkia, keittoastioita ja ompelutarvikkeita."

Poikkeustilanteissa nousee paitsi terve järki, myös hulluus, jota edustaa Profeetta joukkoineen. Hän uskoo väkineen olevan valittu, ja siten oikeutettu puolustamaan elintilaansa miten raa'asti tahansa. 

Lohdullisuuden kirjaan tuo sen usko ihmiseen, taitoihimme sopeutua käyttäen kaikkia keinoja aseista taiteeseen, ihmisyyden koko kirjoa. Lukijan nappaa mukaansa soljuva kerronta, ihmiset ja uskottavuus,  yksityiskohtia myöten. Tosin paljon jää sanomatta - mietin esimerkiksi eläinten roolia, jota sivutaan vain vähän; riistana ja lintuina - mutta yhteen tarinaan ei kaikkea mahdu. Täräyttävä ja vetävä teos. 

Kenelle: Tulevaisuutta miettiville, kunnollisesta tarinankerronnasta nauttiville, ihmisyyteen uskoville. 

Muualla: Kirjahilla lensi tarinan läpi ja kertoo minulle uuden tiedon: Asema 11 on myös tv-sarja! 


Emily St. John Mandel: Asema 11 (Station 11). Tammen Keltainen kirjasto 2022. Suomennos Aleksi Milonoff. Päällys Anna Makkonen.



4 kommenttia:

  1. Tästä on tihkunut silloin tällöin innostuneita arvioita. Lukulistalle, siis! :)

    VastaaPoista
  2. Aivan uskomattoman hyvä kirja. Minun Top3 sijoittuva käännöskirja tänä vuonna <3

    VastaaPoista