Kirja on kaunis, eläväinen ja koskettava tarina pojan kasvusta aikuisuuden kynnykselle 1980-luvulla. Se vetoaa kielellään ja avoimuudellaan, kasvun ja kaiken uuden tunnelma on käsinkosketeltava. Siinä on siis paljon samaa kuin edellisessä kirjassa. Sam Turner elää amerikkalaisessa pikkukaupungissa ja on lapsena jokseenkin näkymätön muille nuorille: häntä nimitellään hiirulaiseksi tai oudoksi hyypiöksi, jos vaivaudutaan kiinnittämään huomiota.
"- Uskotko, että ihminen voi oikeasti muuttua? kysyin jossain vaiheessa. - Siis tulla rohkeammaksi eikä olla aina niin hiljainen tai ujo?
Äidin kanssa jutellessa oli hyvää se, että häneltä saattoi kysyä mitä hyvänsä."
Samilla on lämmin suhde äitiinsä, joka sairastaa syöpää. Isä pysyttelee henkisesti etäisenä, ja poika kärsii tutusta ongelmasta: miten saada isän hyväksyntä? Isosisko Jean on jo muuttanut kotoa. Teininä Sam saa ensimmäisen kesätyöpaikkansa myötä kaveripiirin, josta tulee hänelle keskeinen. Bileitä, seikkailuja, kokemuksia, joista Sam on vain haaveillut. Ensi kertaa hänestä tuntuu, että hän on elämässä mukana. Sam täyttäisi pian 16 vuotta.
"Yhtäkkiä en voinut olla nauramatta, ja hyppäsin bussipysäkin penkille. Koko ikäni olin toivonut tällaista iltaa; olin halunnut kuulua ryhmään. Minulle tirahtivat jopa kyyneleet silmiin. Olet ihan kahjo! sanoin itselleni, ja sitten ampaisin juoksuun."
Hauskanpitoa ja nuorten huumoria, ja sitten tapahtuu asia, joka ehkä muovaa Samia eniten. Hänen äitinsä kuolee, ja 16-vuotiskesä muuttaa luonnettaan. Myös siksi, että kaverit ovat lähdössä jo opiskelemaan, myös ensirakkaus Kirstie. Mutta Sam on saanut itsevarmuutta, oivaltanut isoja asioita itsestään ja muista, jopa isästään.
Aikuistumisen ilojen ja kipujen taustalla soi kasarimusa Billy Idolista Bruceen, a-hasta R.E.M:iin - kirjan lopussa on soundtrack. Sam soittaa kitaraa ja laulaa itsekin. Myös leffoista ja kirjoista puhutaan ja niitä siteerataan; kirjojen alkulauseita jopa keräillään. Samin äidillä on kirjakauppa, joten kirjat ovat pojalle tuttuja. Nimiteos Hard Land opiskellaan koulussa, koska sen kirjoittaja William Morris on kuuluisin kaupunkilainen, ja runoteoksen perimmäistä viestiä selvitellään. Aikuistumisessa siinäkin on kuulemma kyse. (En tiedä, onko kyseistä teosta tai kirjailijaa oikeasti olemassa, oletan että ei.) Surua Wells kuva Samin kautta paljon ja kauniisti:
"Elin vain päivästä päivään, ja vähin erin tajusin jotain: suru ei ole pikamatka, eikä se ole maraton. Ja tällä matkalla oli hetkiä, jolloin minulla meni paremmin, ja myös hetkiä, jolloin en tahtonut millään saada henkeä."
Hurmaava kesäkirja, nuoruuskirja, surukirja, kasarimuistelokirja, ystävyyden kuvaus ja laatuteos komeana suomennoksena. En oikein keksi, kenelle tämä ei sopisi luettavaksi; ajankohdasta huolimatta kokemukset ovat ajattomia ja tunnistettavia.
Soundtrack Volume 1 ja 2 löytyvät YouTubesta, Spotifystä ja sivulta https://benedictwells.de/soundtracks/
Alkuvuoden kaunokirjallisuuden antoisin lukukokemus:))
VastaaPoistaHieno on, mutta ei voita Pierre Lemaitrea eikä Kate Mortonia.
Poista