lauantai 13. maaliskuuta 2021

Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen

Sveitsiläis-saksalaisen kirjailijan viisas teos on täynnä hiljaista voimaa.

Se kertoo tarinan Julesista, joka sisaruksineen jää orvoksi lapsena vanhempien kuollessa auto-onnettomuudessa. Jules on vasta 11-vuotias pieni poika joutuessaan sisäoppilaitokseen, isoveljensä Martyn ja isosiskonsa Lizin tavoin.

"Käännän katseeni katseeni takaisin kohti sisäoppilaitosta, joka on miellyttävän kaukana, ja kuvittelen mielessäni, mitä muut paraikaa tekevät ilman minua. Kuinka he laskevat mäkeä kelkoilla ja puhuvat tytöistä, kuinka he puuhaavat kaikenlaista typerää ja härnäävät toisiaan ja menevät silloin toisinaan liian pitkälle, kunnes hetkeä myöhemmin kaikki on taas unohdettu. Vähitellen alkavat yhä syvenevästä hämärästä loistaa ensimmäiset valot, ja ajattelen entistä, sattuman typistämää elämääni Münchenissä, mutta koti-ikävä on enää pelkkä haalistuva arpi."

Huolettomuus ja hyväntuulisus, jotka normaalisti kuuluvat lasten maailmaan, olivat sisaruksilta kadonneet, ehkä iäksi? Julesin on vaikea saada ystäviä, eikä Martystä ja Lizistä ole apua. Mutta on tyttö, Alva, jonka kanssa hän voi jutella vaikeistakin asioista.

"Että tämä kaikki on tavallaan kylvämistä. Internaatti, koulu, se mitä sattui vanhemmilleni. Se kaikki kylvetään minuun, mutten voi nähdä mitä se tekee minusta. Sato tulee vasta aikuisena, ja silloin on liian myöhäistä."

Jules ja Alva ovat parhaat ystävät vuosia, kunnes tapahtuu kummallinen sattumus ja välirikko, ja heidän tiensä erkanevat. Käy kuten vääjäämättä käy, lapsista tulee aikuisia. Tarina jatkuu.

Kirjoittaja kuvaa sisarusten ominaisuuksia kiinnostavasti. Martysta kasvaa mies, joka osaa viihdyttää seuruetta kertojantaidoillaan, mutta toisaalta myös vetäytyä omaan maailmaansa. 

"Koska hän ei kuulunut niihin, jotka ymmärtävät elämää vaistonvaraisesti, hänen täytyi hankkia viisautensa vaivaa nähden, lukemalla."

Liz on levoton sielu, josta veljet ovat aina huolissaan. Marty menee naimisiin Elenan kanssa (ja jos johonkuhun kirjan henkilöistä, samastun Elenaan.) Jules on pitkään yksin; hänen on vaikea unohtaa Alva. He tapaavat; Alva asuu Sveitsissä ja on naimisissa. Hän kutsuu Julesin tutustumaan kotiinsa ja mieheensä, joka on vaimoaan vanhempi. Ikäero alkaa näkyä, Alva hoitaa miestään, ja hänen ja Julesin suhde muuttuu. Pääseekö Jules vihdoin yksinäisyydestään?

Hieno tarina, joka ei huuda, vaan vie mukaansa ilman revittelyjä ja ylidramatisointeja: pohdiskeleva ote jättää lukijalle paikkoja ajatella. Voiko tapahtua niin, että elämä jossain kohtaa luiskahtaa väärälle raiteelle ja "me siitä lähtien elämme toista, väärää elämää." Onko järjestelmän virhe korjaamaton, miettii Jules. 

Suomennos on Raimo Salmisen taattua ammattityötä. Piti oikein tarkistaa, onko hän suomentanut myös loistavan Robert Seethaalerin Kokonaisen elämän, onhan sekin saksalaiselta kielialueelta ja samalta kustantajalta. Kyllä on. Kirjoissa on muutenkin jotain samaa, vahvaa hiljaista viisautta. Trilleritykitysten jälkeen tällaista on nautinto lukea. Wells sai kirjastaan Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon ilmestymisvuonnaan 2016. Kyseessä on Wellsin neljäs kirja, ensimmäinen suomennettu.   

Yleisvire on haikea ja herkkä, muttei pelkkää surua. Nousee ajatuksia siitä, miten ihmisestä tulee se mitä hän on: onko perusolemus aina olemassa vai olisiko ihminen toinen, toisenlainen, toiselle raiteelle jouduttuaan? Ja onko niillä, jotka joutuvat mielestään väärälle raiteelle, vaikeampaa vai helpompaa; ehkä he jopa oppivat tuntemaan ja tunnistamaan itsensä muita paremmin? 

"Vaikea lapsuus on kuin näkymätön vihollinen, ajattelin. Ikinä ei tiedä, milloin se iskee." 

Kenelle: Pohdiskelijoille, elämäntarinoiden ystäville, hiljaisuutta kestäville. 

Muualla: Kirjojen kuisketta -blogi uskoo kirjan valloittavan suomalaisten sydämet. 

Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen (Vom Ende der Einsamkeit). Aula 2021. Suomennos Raimo Salminen. Kansi Laura Noponen.


Kustantajan lukukappale.  

6 kommenttia:

  1. Onpa kiva, kun sinäkin tykkäsit tästä. Minulla on jo monta viikkoa siitä kun luin tämän, mutta jotenkin tämä säilyy mielessä. Onpa hyvä huomio tuo, että Raimo Salminen on kääntänyt myös Kokonaisen elämän. Totta, jotakin samaa niissä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin paljon tästä kuten Seethalerinkin kirjasta; kuin lepoa lukijalle, helppolukuista muttei ohutta tai mitäänsanomatonta. Luulen, että kestää useammankin lukukerran erinomaisesti. Kiitos Anneli.

      Poista
  2. Puhutteleva, herkkä ja kypsä teos itsensä kadottamisesta, etsimisestä ja löytämisestä.
    Wells tekee vakuuttava jälkeä kuten myös Seethaler Kokonaisessa elämässään sekä aiemmassa Tupakkakauppiaasaan.
    Mukavaa, että tältäkin kielialueelta on ilmestynyt enemmän suomennoksia, sopii jatkua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, tämäntyyppistä lukisi mielellään enemmänkin!

      Poista
  3. Minusta tässä kirjassa oli samaa melankoliaa kuin Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuosissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö, kiinnostavaa! Muistelen, että Murakamilla oli mukana myös huumoria, mitä tässä ei ole, mutta samaa itsen pohdintaa ja etsimistä ja löytämistäkin.

      Poista