Elävää kuvaa

keskiviikko 19. heinäkuuta 2023

Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani. Naistenviikko 2023.



Minkä mokan olin vähällä tehdä! Nimittäin jättää lukematta tämän kirjan, koska luulin Gilbertiä hömppäviihteen tekijäksi. Ei sillä, että minulla olisi mitään kyseistä lajia vastaan, kulutan sitä säännöllisesti, mutta kirjat eivät juuri jää mieleen. Kuten ei jäänyt Gilbertiltä aiemmin lukemani Tyttöjen kaupunki, joka on ehtaa viihdettä ja sinänsä erittäin luettava tapaus kyllä. Pidin siitä enemmän kuin siirappisesta Eat Pray Lovesta, jonka maininnalla Gilbertin kirjoja markkinoidaan (tuntemus saattaa johtua elokuvan pääosan esittäjästä, joka ei ole lemppareitani.) 

Mutta ihan toisenlainen on Tämä kokonainen maailmani, joka teki vahvan muistijäljen. Se kertoo kasvitieteilijä Almasta, joka 1800-luvulla hurmaantuu kasveista, etenkin sammalista. Hänen isänsä Henry ei ollut hienostunut, vaan seikkailuillaan rikastunut nousukas, ja kun hän kosi Alman tulevaa äitiä, ei morsianehdokkaan isä hyväksynyt:

"- Sillä miehellä ei ole periaatteita, Jacob van Devender sanoi tyttärelleen ja vastusti tämän aikeita. - Voi isä, olet erehtynyt pahan kerran, Beatrix korjasi kuivakasti. - Herra Whittakerilla on useita periaatteita. Ne eivät vain ole parhaita mahdollisia."

Beatrix pitää päänsä ja muuttaa miehensä kanssa Amsterdamista Philadelphiaan, jossa he perustavat White Acre -tilan ja perheen. Alma saa vanhemmiltaan erikoisen kasvatuksen; isältään, kuululta kasvien kerääjältä, kasviopin ja kiihkon erikoisten lajien keräilyyn maailmalta sekä johtamisen ja tilanpidon vastuuta ja vaurautta, äidiltään tiukan käytöskoulutuksen. Ja hän rakasti kasvejaan ja tutkimustyötä. Hän rakasti turvallista taksonomiaa, matemaattista järjestystä, joka kasvikunnassa vallitsi, kasvien ihmeellisiä kykyjä ja muuntautumismuotoja. Ja tietysti nuorella naisella oli myös omat tarpeensa löytää ihmiskumppani, johon suunnata rakkauttaan ja intohimoaan. Herra Ambrose Pike saapuu hänen kotiinsa.

Monipolvinen tarina lumoaa kerronnallaan, ajankuvauksellaan ja erityisesti epäsovinnaisilla ratkaisuilla, joita Alma tekee, välillä pakosta, usein itse valittuna. Helppoa elämää tämä nainen ei tosiaan etsi eikä löydä! Niin ei tee myöskään hänen ottosiskonsa Prudence, jonka kanssa välit ovat haasteelliset, eikä ystävänsä Retta. Naisen alisteisuus on arkipäivää, Alma on poikkeuksellisen itsenäinen niin kasvatuksensa kuin suuren omaisuutensa ansiosta. Värillisten asema puhuttaa ja jakaa kansaa. Alman tutkimustyö pitää Whittatakerin nimen luonnontieteen alan väen mielissä isän työn loputtuakin.

Vaikka itse "suuri von Linné" oli kirjoittanut, ettei luonto kehity hyppäyksin, Alma on toista mieltä. Jo aiemmin oli esitetty, että lajit muuntuvat ajan myötä, mutta näkemystä vastustettiin: se kyseenalaisti "Jumalan luomakunnan yliherruuden. .... Alma itse ei ollut koskaan kohdannut Jumalaa eikä sellaista kaivannut. Hän oli elänyt elämänsä pyrkien ymmärtämään todellista ja materiaalista maailmaa." 

Tutkimustyölle ei koskaan tuntunut olevan riittävästi aikaa. Eikä avioliitto ollut mutkaton. Ambrose lähetetään Tahitille keräämään kasveja, Alman vanhemmat kuolevat, siskon perheessä on ongelmia... Tapahtuu paljon ennen kuin Alma itse pääsee matkalle, jonka hän on päättänyt tehdä, ja selvittää eräitä selvittämättömiä asioita. 

Hän viipyy merimatkallaan kauan ja palaa sen jälkeen vanhempiensa synnyinseuduille, Amsterdamiin. Suuri luonnontieteen uutinen oli mennyt häneltä merellä ohi, mutta Darvinin hän tunsi nimeltä, kuten kaikki alalla. Kun Alma luki kirjan Lajien synty, hän itki, monesta syystä. Käsite luonnollinen valinta oli syntynyt. 

Alma eli aikaa, joka muutti ihmiskunnan käsitystä itsestään, ja myös hänellä oli siihen osuutensa. Hän on fiktiivinen henkilö, mutta loppusanojen mukaan tavallaan kooste aikansa tutkijanaisten kohtaloista. Ajan historiatapahtumat ovat tosia, ajankuvaus kiehtovaa - kuten tavat matkustaa, lähetyssaarnaajien työ tai tutkijapiirien käytännöt.  

Kenelle: Historiallisen romaanin ja vanhan kunnon tarinankerronnan ystäville. Luonnosta lumoutuville. Naistutkijoista kiinnostuneille.  

Muualla: Myös Tuijata oli tyytyväinen, että vetävästi kirjoitettu kirja tuli aloitettua ja luettua, ja painottaa erityisesti luontokuvausta. Tuijan on myös naistenviikon logo ja lukuhaasteen vetäminen. 

Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani. (The Signature of All Things). Gummerus 2022. Suomennos Taina Helkamo.
 

6 kommenttia:

  1. Tätä ovat suositelleet muutkin bloggaajat, joihin luotan. Pitänee lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmaava tarina, jonka takana on paljon tietoa. Suositan!

      Poista
  2. Luin tästä aiemmin jonkun arvion, joka ei ollut puhtaan ihaileva - oliko kirjassa toimimatonta erotiikkaa tai jotakin sen tapaista... Mutta siitä huolimatta uskoisin pitäväni tästä oikein kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin toteutumatonta erotiikkaa siinä on. Mutta se ei ole Almasta kiinni se :-) Ehkä tarina on kovin satumainen, jos sellaisen laskee miinukseksi, mutta silti kerronta vie kerta kaikkiaan mukanaan, enkä lukiessa miettinyt, mahtaisiko tällaista tapahtua oikeasti - täydestä meni!

      Poista
  3. En ole Gilbertia lukenut, mutta hänellä taitavat ne aiemmat olla aika kepeitä? Mielenkiintoista, että on vaihtanut tyyliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, siksi minäkin välttelin, kun luulin hötöksi. Ei ole!

      Poista