Tuntevatko ystävykset sittenkään toisiaan läpikotaisin, kuten ovat luulleet vuosikymmeniä? Uusi tilanne täräyttää tilannetta perustuksia myöten. Rehellisiä he ovat toisilleen olleet toisilleen aina, jopa puolisoistaan puhuessaan.
"- Lydiaa voisi hyvin luulla materialistiseksi, Zachary sanoi pohdiskellen. - Ja kyllähän hän sitä onkin. Hän on hirvittävän laiska ja rakastaa kaikkea kaunista. Mutta luulen, että ajatus oikeasta rahasta ikävystyttää häntä - siis rahasta, jolla on tehtävä jotain. Se tietää liikaa työtä."
Zachary on upporikas, kun taas Christine ja Alex elävät vaatimattomasti. Alex on älykkö ja lahjakas runoilija, ainakin tämän pienen piirin mielestä, mutta tuhlaa näiden mielestä "kieroutuneesti" lahjojaan yhdentekevissä töissä, postissa ja opettajana. Christine haluaa tehdä taidetta, ja Zacharyn rahat mahdollistivat pareille yhteisen galleria- ja työskentelytilan.
Tessa Hadley kuvaa ihmiset todentunnulla ja heidän pohdintojaan kiinnostavin heitoin, kuten: "Hän [Alex] uskoi, että vain omia ennakkoluulojaan vahvistaakseen lukevaa ihmistä uhkaa yksitoikkoisuus." Elitistiseen tapaan, toki, liikutaan kulttuuripiireissä, ollaan perillä kirjallisuudesta, historiasta ja maailmantapahtumista, valitaan parhaita ravintoloita, matkustetaan Venetsian biennaaliin. Paikkaa he pitävät suurenmoisena ja kohottavana, vaikka:
"Aukion halki vaelsi liikaa turisteja, jotka särkivät kuvan: heitä oli liikaa suhteessa paikallisen elämän perusrakenteeseen joka onnistui kuitenkin säilyttämään vakaa määrätietoisen luonteensa ja esittämään, ettei piittaa turisteista."
Miten he pääsevät yli nelikkonsa särkymisestä? Zacharyn kuolemasta seuraa tunteiden ja tapahtumien kaaos. Päähenkilöksi nousee Christine, jonka ajatuksia seurataan eniten:
"Hän alkoi muistaa Zacharyn uudenlaisella realismilla, ja niin hän jäi yksin johonkin kuivaan, kärventyneeseen paikkaan."
Alex on tilanteessa, jota hän ei olisi osannut odottaa. Lukijan mielestä se ei ollut niin yllättävä, suoraan sanoen.
"...Tekonsa suunnattomuuden vyöryttyä heidän ylitseen ja jätettyään jälkeensä merkityksensä kuin vetäytyvän aallon, Christine soitti, ja Lydia puhui hänen kanssaan, ja sitten oli myöhäistä."
Vetävä ja mielenkiintoa ylläpitävä tarina ja kuvio, mutta aivan iholle saati sen alle kirja ei hiipinyt. Ehkä rosoa puuttui, tai se oli vääränlaista? Toisaalta, pieni ärsytys on Hadleylle ominaista, sanon kahden luetun kirjan "vankalla" kokemuksella. Joten hän tekee sen tarkoituksella.
Hadley on älyllinen, pieniä eleitä ja mielenliikkeitä näkevä ja kuvaava taitava kirjoittaja. Vapaa rakkaus oli ensimmäinen suomennos. Tapasin Walesissa asuvan kirjailijan HelsinkiLitissä 2023, kuvassa hän vihreäsomisteisessa mekossaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti