Vapaa rakkaus esittää arjen draamaa 1960-luvulla. Kirjan ohi tiedämme, että tuolloin e-pillerit tuotiin markkinoille, hipit lanseerasivat kirjan nimen käsitteen ja vuoden 1967 kesää kutsutaan rakkauden kesäksi. Samana vuonna tapahtuu myös tarinan Phyllisin elämässä mullistus: nelikymppinen perheenäiti rakastuu tuttavaperheensä poikaan Nickyyn, joka voisi iältään olla hänen lapsensa. Alkoiko mielessäsi soida Mrs Robinson? Minullakin.
"Kun hän jutteli Nickyn äidin kanssa, häpeälliset tunnustukset välkkyivät hetken aikaa hänen mielensä sekavassa sumussa ja melkein polttivat siihen reiän ja pakottivat hänet tiedostamaan, mitä hän oli tekemässä. Mutta hän esti tunnustuksia tulemasta esiin ja työnsi ne takaisin sinne, missä niistä ei ollut harmia, hänet valtaansa ottaneen perinpohjaisen päähänpinttymän ulkopuolelle."
Perinteitä ravistelevasta aikakauden ajattelusta antaa esimerkin Nicky:
"- Koko systeemi on mätä. Avioliitto on kapitalistisen vaihdon muoto. Miehesi omistaa sinut, ostaa sinut omaksi tuloillaan - jotka ovat epäilemättä merkittävät, onhan hän töissä ulkoministeriössä - ja vastineeksi sinä synnytät hänelle lapset ja huolehdit hänen kodistaan. On hyvin mahdollista, että olet tyytyväinen tekemääsi kauppaan. Mutta uskoopa jokin yksittäinen pariskunta valinneensa mitä hyvänsä, rakastumisen ja kaiken sen, on kyseessä silti jonkinasteinen harhakuvitelma. Systeemi on aina yksilöä suurempi."
Phyllis jättää miehensä Rogerin, teinityttärensä Coletten ja alle kymmenen vanhan Hugh-pojan ällistyttävän helposti. Luulen, ettei kyse ole vain rakastumisesta juuri Nickyyn, vaan toisenlaisen elämän kaipuusta, jonka Nicky toi näkyväksi ja tuntuvaksi. Intohimon kokemisen ja omien mieltymysten täyttämisen kaipuusta, tulivuoren purkauksen tavoin väistämättömästä - vaikkei tapahtumia kuvata lainkaan dramaattisesti, päinvastoin. Suurimmat tunnemyrskyt ja muutokset tapahtuvat enemmän vihjeinä ja sivulauseina.
Kiinnostavin henkilö minulle oli Colette. Säälin tyttöä, joka jää murrosikäkuohujensa lisäksi vanhempiensa suhdemutkien varjoon. Molemmat lapset joutuvat nopeasti omaksumaan uudet roolit ja hyppäämään äkkiä uuteen ikäkauteen, eivätkä juuri saa tukea aikuisilta. Ihailtu opettajakin tuottaa pettymyksen.
"- Et ole mikään helposti opetettava oppilas, Colette. Sinulla on hyökkäävä tyyli, ja olet huomionkipeä. Tämä oli Colettelle uutta, ja hän oli yllättynyt ja kiinnostunut. - Ai niinkö? - Tiedän että sinulla on ongelmia kotona. Ei varmasti ole helppoa selvitä ilman äitiä. - Kotona menee ihan hyvin, Colette sanoi. - Koulu tässä on se ongelma.
Tilanteen kiihkeä intiimiys oli tuntunut unenomaiselta, sillä se oli muistuttanut niin paljon Coletten aiemmin vaalimia fantasioita, niitä joissa pidättyväinen opettaja päästi irti ylevästä sivistyksestään ja ojensi kätensä tunnustaakseen ja pelastaakseen hänet. Mutta nyt oli liian myöhäistä. Colette ei halunnut enää tulla pelastetuksi, hän halusi olla vapaa. Järjen ohjaama elämä ei kiinnostanut häntä. --- Ehkä kevytmielisyys tosiaan oli paras vaihtoehto."
Phyllis kelluu onnellisesti uuden rakkautensa aalloilla, vaikka tietää hyvin, että pelkkää auvoa ei ole odotettavissa. On hienoa, että hän toimii oman tarpeensa mukaan ja noudattaa oikeuksiaan, joita naiset juuri alkavat ottaa, mutta miksi lapset jätetään niin sivuun, sitä en tajua. Ehkä se kertoo ajan kasvatustavoista, joissa lapsia ei vielä koettu täysivaltaisina ihmisinä?
"Nicky ja Phyllis eivät olleet lainkaan keskustelleet tulevaisuudesta tai edes kääntäneet katsettaan sitä kohti. "
Seuraa myös yllätyksiä kirjan aikuisten salaisuuksien avautuessa lukijalle. Siinä missä Phyllis esitetään avoimesti, muillakin on taustansa - ja tulevaisuutensa. Mutta edelleen mietin, mitä Colette ajattelee ja miten jatkaa eteenpäin?
"Vanha maailma oli murenemassa, ja nyt avautuvan uuden kokemusmantereen - joka tarjosi huimalla tavalla muuttuneita näkökulmia ja päihdyttävää vapautta - olisi kuulunut olla koskematon. Mutta äidin jalanjäljet kulkivat hiekassa kaikkialla Coletten edellä."
Kiehtovan pienieleinen ja kiinnostava suhderomaani varmalla kirjoittamistaidolla ja sopivalla ärsytyksellä.
Kenelle: Paatoksettoman perhe- ja ihmissuhdekuvauksen ystäville, brittikirjallisuuden lukijoille, naisen aseman ja 1960-luvun muutosten miettijöille.
Muualla: ...ihmisyksilön kokemukset ja yhteiskunnan tuulet ovat osa samaa virtaa; joissa arki näyttäytyy yksityiskohtaisena, ihmiskuvaus on tarkkanäköistä ja kerrontaan voi luottaa, sanoo kirjasta Lumiomena.
Tessa Hadley: Vapaa rakkaus. Gummerus 2023. Suomennos Marianna Kurtto.
Tessa Hadley on yksi HelsinkiLit 2023 -vieraista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti