Ja aurinko nousee

Etsin kesään sopivia kirjoja, ja aurinko nimessä houkutteli. Olen pitkään suunnitellut lisätä lukulistalle klassikkoja. Kirjoa voisi laajentaa, kun lukeminen tuppaa keskittymään uutuuksiin, ainakin syyspuolella.

Siis rohkeasti perusklassikon kimppuun. Hemingwayta olen lukenut koulussa, Vanhus ja meri -kirjasta jäi hyvä fiilis, saattaa olla leffankin vaikutusta.

Mikä tekee kirjasta klassikon? Ja aurinko nousee on aivan moderni kirja, ja siinä salaisuus mahdollisesti piileekin. On vaikea arvioida nykykriteereillä kirjan vaikutusta ilmestymishetkellään 1926, mutta oletan, että ilmestyessään kirja on ollut jotain erilaista kuin mihin silloiset lukijat olivat tottuneet. Sen todenmukaisuus, tarkka yksityiskohtien kuvailu ja nuorten ihmisten rento ja huoleton elämänote, vapaat suhteet ja eläminen ilman työntekoa, olivat varmaan silloin, sodan jälkeen, uutta. Nyt ne eivät sitä ole, mutta ei kirja siitä huonone, vaan vaikuttaa täysin ajanmukaiselta ja voisi olla nykynobelistin kynästä. Tapahtumat kertovat nuorista amerikkalaisista, jotka viettävät aikaa Pariisista ja Espanjassa. Hieman tyyliin Levottomat sata vuotta sitten.

Omaksi suosikiksi tämä ei nouse. Tekemisten ja näkemisten tarkka kuvailu uuvutti, enkä ole innostunut härkätaisteluista, joita kirjassa kuvataan paljon. Hemingwayn kuvauksen ansiosta kuitenkin ymmärrän paremmin sen viehätystä. Onkohan Pamplonan härkäjuoksun suosio Hemingwayn ansiota? Maisemien ja paikkojen kuvailu kyllä kiinnosti, ja eri maiden vertailut.

Eurooppalaiset juomatavat, jotka nykyamerikkalaisten mielestä tarkoittavat ryyppäämistä aamusta iltaan, taitavatkin juontaa juurensa 20-luvun amerikkalaisista Euroopassa. Nimittäin kirjassa kulutetaan valtavat määrät viiniä, absinttiä, rommia ja muuta alkoholia, kaikkina vuorokaudenaikoina, missä tahansa tilanteessa. Sekin lienee jonkinlainen vapautumisen ja helpon elämän merkki, mutta kertoo myös tarpeesta unohtaa jotain. Siinäkään ei ole mikään muuttunut lähes sadassa vuodessa.

Päähenkilö Jake on vammautunut niin, ettei hän voi viettää normaalia sukupuolielämää. Siksi hän jää tarkkailijaksi suhde- ja sänkykuvioissa, joita ystäväpiiri muodostaa. Traagista on se, että hän on rakastunut ja saa myös vastarakkautta, mutta varsinaista suhdetta siitä ei voi tulla.

Kirja kertoo yhden kesän, yhden fiestan tapahtumat. Tarkkaa ajankuvaa, ajatonta kerrontaa. Jake ystävineen jatkaa siitä matkaansa johonkin, aikuisuutta kohti?

Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee. Tammi 1954.