Taina Haahti on luonut itselleen oman genren: hän kirjoittaa jonkinlaisia älykkäitä (= epähömppää) bisnesjännäreitä naisille. Miksei miehillekin, mutta päähenkilö on aina nainen, jolla on ongelma. Se saattaa olla henkilökohtainen, mikä vaatii elämänmuutosta, tai tulla vastaan liike-elämän juonina ja vehkeilyinä.
Kyse on rahasta ja sen myötä vallasta. Koska Haahti on rahoitusalan ammattilainen, finanssimaailmassa liikutaan usein. Ja kirjaan tuodaan trillerimäistä jännitystä ja rikoksen metallinmakua. Ehkä lämpöä tarjoamattoman aiheen vuoksi monet kirjoista jättävät lukijankin kylmäksi, ilman koskettavaa elementtiä. Kuitenkin aiheet poikkeavat tusinatavarasta sen verran, että olen uteliaana aina lukenut, kun kohdalle on sattunut, vaikkei tämän ihan lukulistan kärkeen sijoitukaan.
Uusin kirja on tähänastisista henkilökohtaisin ja inhimillisin, ja mielestäni myös paras. Rahasta riidellään repivästi tässäkin, mutta etusijalla on henkilökohtainen draama: mies, Martti, hankkii yli 30-vuotisen avioliiton päätteeksi oman asunnon ja ilmoittaa vaimolle, että se on loppu nyt, mitään sanottavaa ei ole. Vaimo, Helen, on täysin yllätetty ja ihmeissään. Miten näin pääsi käymään?
Helen taistelee selviytyäkseen elämänmuutoksesta rahavaikeuksineen. Hän tutustuu nuoreen adonikseen, Mikaeliin, joka auttaa häntä ja suhdettakin viritellään, mutta sattuman kautta nuori mies kietoutuu Helenin ja hänen ex-miehensä kuvioihin tiukemmin kuin kukaan toivoisi. Eron järkyttämä Helen muistelee avioliittoaan, eikä varmasti toimi täysin rationaalisesti, mutta tuossa tilanteessa sitä ei odotakaan. Tapahtumat etenevät suorastaan leffamaisesti, silti uskottavuus säilyy vaikka hieman huojuu, mutta paketti pysyy kohtuullisesti kasassa. Jännitys tiivistyy hetkiseksi, ja ratkaisuihinkin päästään.
Aivan lopussa tosin taas laimenee, sitä olisi voinut napakoittaa. Mutta on hyvä, että lukijalle tarjotaan päätös, loppu, rauha. Kovin paljon langanpäitä tarinassa ei riitä solmittavaksi, rakenne on melko simppeli, ja muutenkin teemojen käsittely niukanpuoleista, kerroksia ja sävyjä ei paljon löydy. Aiheeseen on kuitenkin helppo eläytyä, ainakin pitkiä liittoja nähneiden, ja se jaksaa pitää kiinnostusta yllä.
Kaksi ystävätärtä on tärkeässä roolissa, heihin Helen vertaa itseään usein. Yksi teema onkin se, että ystävyydet kestävät, miessuhteet eivät. Myös tähän voi varmasti moni naislukija samaistua. Toinen vahva teema, josta kirja saa nimensäkin, on vastuunotto omasta elämästä, nyt ja tänään, koska huomenna voi kaikki olla toisin.
Taina Haahti. Kaikki mitä tiedän huomisesta. Siltala 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti