Elävää kuvaa

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Hevosvarkaat

Per Pettersonin Kirotun ajan katoava virta teki suuren vaikutuksen eikä Hevosvarkaat jää huonommalle. Samoja teemoja: eri aikatasoja, joissa poika/mies kertaa elämänsä tärkeitä asioita. Nyt jo vanha Trond muistelee mökillään pienessä norjalaiskylässä lapsuuttaan, etenkin isäänsä. Muistot ovat antoisia mutta myös kipeitä. Vaikka Trondille on opetettu, että ihminen valitsee itse, milloin tekee kipeää, eivät kaikki haavat parannu koskaan.

Trond on monella tavoin hyvin erilainen ihminen kuin isänsä oli, mutta silti hän vaikuttaa toistavan joitakin isänsä käyttäytymismalleja, huomaamattaan. Emme saa kuulla hänen tyttäriensä tai entisten vaimojensa kertomusta, mutta paljon voi päätellä.

Erittäin intensiivistä tekstiä, jota lukiessa tekee mieli pidätellä hengitystä. Lauseet ovat painavia, tärkeitä, mietittyjä, yllättäviä ja olennaisia – turhia täytelauseita ei ole – mutta silti lukeminen ei tunnu raskaalta, vaikka se on normaalia hitaampaa. Saman ilmiön huomasin jo aiemmin Pettersonia lukiessani.

Ajan vaihtelu ja rauhallinen, kaunis kerronta luo unenomaisen tunnun, johon lukija mielellään kietoutuu. Hieno kirja mestarilliselta kirjoittajalta, ei voi muuta sanoa. Kiitos siitä vinkanneille Katjalle ja Sannalle, myös Sara ja Valkoinen Kirahvi ovat lukeneet kirjan ja moni muu. Liityn tyytyväisten joukkoon.

Per Petterson: Hevosvarkaat. Otava 2009. Suomentanut Katriina Huttunen.

2 kommenttia:

  1. On ihan totta, että Petterson kirjoitata painavasti ja vailla täytelauseita, mutta silti niin hienosti, että lukeminen on suuri nautinto. Itse pidin ehkä aavistuksen enemmän Kirotusta..., koska ensimmäinen lukukokemus on aina ensimmäinen, mutta Hevosvarkaatkin on upea ja janoan lisää Pettersonia.

    VastaaPoista
  2. Ilmeisesti suomennettu on vain nuo kaksi, miksiköhän? Vieläkin huvittaa jonkun kriitikon luonnehdinta Pettersonista "kaurismäkeläiseksi"; puhutaan vähän, mutta merkityksellisesti, henkilöt yksinäisiä ja itsellisiä, nostalgiaa, melankoliaakin, mutta ei toivottomuutta, ja tietysti se aina palava tupakka (Kirotussa). Petterson pysyy kuitenkin normi-ihmisten maailmassa, joten ei vertaus ihan nappiin osu, vaikka jotain yhteistä onkin.

    VastaaPoista