Syksyni sumuissa rakastan sinua

Claes Anderssonin kirjat - ne muutamat, joita olen laajasta tuotannosta lukenut, kuten Oton elämä - ovat viisaita ja osuvia, ymmärrettäviä, joten jopa hänen runojaan uskaltauduin kokeilemaan.

Vahva kertoja osaa tuoda tunnelmat lukijaa liki, kuvata ne niin, että hurmoksen lähes tuntee kuplivan iholla ja surun painavan kivenä rinnassa tekstin mukana. Noin sivun mittaiset runot ovat niin pituudeltaan kuin sisällöltään lukijalle ystävällisiä; selkeitä, vaivatta soljuvia, oivaltavasti kerrottuja ja suomennettuja.

Runot käyvät läpi koko miehen tunnekirjon (suluissa runon nimiä esimerkkeinä, sulut kirjailijan): erotiikkaa (kieleni kärjellä piirrän kuvan paratiisista), onnea ja huumoria (erityinen päivä), (valvon pimeässä ja olen onnellinen), maailman ja ihmisten karmeutta (mitä näyttöruudun takana tapahtuu), masennusta (ihmisvihaa), sairautta, kuolemaa ja sen pelkoa (fukushima), (kun pienet solut tulevat hulluksi), (pikkusiskolleni). Lääkärin ammatti ei suojele näiltäkään, ehkä jopa päinvastoin?

"Minä olen Melankolian kuningas, hiljaa valuvan itkun apostoli."

Ja tietysti rakkautta, naiseen, kumppaniin, lapsenlapseen. Alastomana oloon, niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin. Runoja on helppo lukea, niihin voi jopa samaistua, ne kuvaavat suorastaan arkisesti miehen tuntemuksia. Runollinen muoto ei ylevöitä turhia eikä siten karkota lukijaa. Ja naisena on aina kiinnostavaa kurkkia miehen, tuon tuntemattomamman puoliskon, sielunelämään.

Vaikka Andersson ei kaihda maailman julmia puolia, vaan välillä sukeltaa niihin ahdistavan tuskaisesti, päällimmäiseksi runokokonaisuudesta jää silti mieleen lämpö ja huumori. Ja se rakkaus, johon turvataan ja josta pidetään raivoisasti kiinni. Sitä raivoisammin, mitä lähempänä kuolema käy.

"Ensin leikitään, sitten kuollaan, järjestys se olla pitää."

Kenelle? Elämänkokemusta arvostaville runomielisille, liiasta vakavuudesta kärsiville.

Claes Andersson: Syksyni sumuissa rakastan sinua. WSOY 2013. Suomentanut Jyrki Kiiskinen.

Tue lukutaitokampanjaa!

Kirjabloggaajat keräävät viikon ajan rahaa lukutaidon edistämiseksi. Lahjoitan jokaisesta 6. - 13.9. lukemastani ja postaamastani kirjasta euron keräykseen. Haastan sinut, lukijani, mukaan! Yksi euro = yksi aapinen = yksi ihminen lukutaidon syrjässä kiinni.

Hanna kirjoittaa keräyksestä enemmän.