Kirjaostoksilla: Tatu ja Patu, syömään!

Outolan pojat Tatu ja Patu ovat tuttuja, vaikken lastenkirjoista yleensä postailekaan. Luen niitä kyllä jonkin verran, mutten listaa lukemiisini. Pysykööt mukavina välipaloina ja mielenvirkistyksenä - pääosassa ei tässä ole niinkään se kirja, vaan lähilasten kanssa yhteinen lukuhetki tai luetusta juttelu.

Tatu ja Patu tuntuu uppoavan ikävuosiin laajalla haitarilla, 4 - 12-vuotiaille toimii hyvin. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen yksityiskohtien runsaudella juhlivat, kiinnostavan laajat, mutta selkeät kuvat hassuine seliteteksteineen kiinnostavat lukutaidottomiakin. Hauska niitä on aikuisenkin katsella, sisältäväthän ne monenlaisia vitsejä ja oivalluksen aiheita, niin kuvallisia kuin sanallisiakin.

Ostokirjan päivän kunniaksi ostin 10-vuotiaalle kummitytölle sarjan uusimman kirjan, hänen nimenomaisesta toiveestaan. Tyttö on suuri Tatu ja Patu -fani, ja kirjakokoelma taitaa olla jo melko mittava. Kysyin kerran, oliko hän jo lukenut uusimman, juuri joululahjaksi saamansa kirjan. Oli lukenut, mutta tarkensi: kerran olen, mutta en vielä sillä tavalla ihan KUNNOLLA. Lausunto kuvaa hyvin kirjojen sisältöä, niissä riittää tutkittavaa ja uutta keksittävää moneksi kerraksi. Kiva ostaa sellainen lahjaksi, tuntee saavansa vastinetta hinnalle.

Tatu ja Patu, syömään! on ruokakäsikirja. Se kertoo, miten, mitä ja miksi syödään, eli ruokailutavat, eri ruoka- ja ravintoaineet ja ruuanlähteet sekä ruuanlaitto ja ruuansulatus tulevat käsitellyiksi. Samoin yleisimmät ruokailuun ja ruuanlaittoon liittyvät ongelmat (kuten allergiat tai se, että käyttää oravia aterimina), ja jopa siivous rätinkäyttöohjeineen! Tämähän on enemmän tietokirja kuin tarina! Hmm, toivottavasti tyttö tykkää kuitenkin. Itse olin vähän pettynyt koulukirjamaisuuteen, kun odotin hulvatonta seikkailua. Tosin myös aiempiin sarjan kirjoihin piilotettu runsaastikin opetuksia, mutta huomaamattomammin. Opettavaisuuden ja viihdyttämisen yhdistelmä ei ole ongelmaton. Tasapainosta tässä on kuitenkin huolehdittu: asiakohtien jälkeen ja väliin räväytetään aina jotain hölmön hassua, joten mielenkiinto pysyy yllä.

Minua kirja ei naurattanut yhtä paljon kuin aiemmat lukemani, seikkailulliset Tatut ja Patut. Mutta ei tarvitsekaan, kunhan lapset pitävät. Laadukasta luettavaa ja nautinnollista katseltavaa kirja silti on, takuuvarma valinta, ovathan tekijät rautaisia ammattilaisia, jotka hallitsevat niin piirrokset kuin tekstinteon ja tekevät niistä maistuvan ja hyvin sulavan ruokalajin Outolan tapan.

No, hihittelin kyllä muutamalle vitsille, kuten kokki Tatu "Tsyrkki" Tsukkulalle, joka rakasti äitinsä pinaattilettuja niin, että oli antanut tatuoida reseptin selkäänsä. Ja mummolalle, josta saattaa löytää ravinnoksi karjalanpiirakoita. Ja kihertäen nyökyttelin niskan kipeäksi luvulle "22 ainoaa hyväksyttävää syytä olla tulematta ruokapöytään heti kun kutsutaan." (Näitä syitä ovat mm. norsu seisoo varpaillasi, sinun ja keittiön välissä on Imperiumin iskujoukkoja tai olet suorassa tv-lähetyksessä.) Alkuosat 1 - 3 olivat minusta tylsimmät, mutta tiedän, että lapset tietyssä iässä rakastavat noita esine- ja anatomiajuttuja, tyyliin missä on kurkunpää ja "lautanen sijoitetaan ravinnon alle."

Ilolla näitä lapsille antaa, ja varmasti vielä suuremmalla he vastaanottavat. Toivon silti, etteivät Tatu ja Patu siirry ihan kokonaan opetuspuuhiin, vaan antaisivat välillä mennä ihan omia outoja reittejään.

Muualla: Sinisen keskitien Bleuella on perusteellinen kirjan esittely kuvineen. Hän turskahteli nauramaan kirjaa lukiessaan, lapsista puhumattakaan! Maijan mukaan tämä ei ole paras valinta iltasatukirjaksi, koska iltaunille ei oikein malta naurulta rauhoittua. Hemulin kirjahylly sanoo kirjaa loistavaksi ja tekstin ja kuvan pelaavan täydellisesti yhteen. Ja kummityttö tykkäsi kovasti, opettavaisuus ei siis yhtään haitannut, kuten pelkäsin.

Osallistun kirjalla kirjabloggareiden Kirjaostoksilla-haasteeseen.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu, syömään! Otava 2014.