Varo minua

Maria ja Liaa on jo ehditty kaivata. Niin kiehtovan asetelman Pekka Hiltunen on Studio-sarjan kahdessa aiemmassa osassa Lontooseen kahden suomalaisen naisen ympärille luonut: Mari, tuo supernainen, jolle kaikki on mahdollista. Lia, aikakauslehden graafikko, Studion jäsen ja Marin bestis.

Käsilaukkuja ja meikkivoiteita nuo kaksi eivät kuitenkaan keskenään vertaile, vaan ystävyys perustuu yhteiseen taustaan, mentaliteettiin ja molemminpuoleiseen luottamukseen ja kunnioitukseen isoissa asioissa.

"Vain Mari tiesi, millaista oli olla kotoisin maasta, jonka todellisia kansallisia urheilulajeja olivat tunteiden pidättely ja kaikkien tasapäistäminen samanlaisiksi. Ainoastaan Marin kanssa Lia saattoi puhua ja juoda samalla hengenpalolla."

Enemmän kyllä toimitaan kuin puhutaan. Studio on Marin perustama ja johtama salainen yksikkö, joka toimii huippuunsa viritetyn teknisen laitteen tavoin suorittaakseen vetäjänsä tärkeäksi katsomia tehtäviä, vääryyksien selvittämiseksi ja oikeudenmukaisuuden puolesta taistelemiseksi. Yksikön jäseniksi pääsevät vain harvat ja valitut, joista jokaisella on erityistaitoja.

Sarjan aloitusosa, Vilpittömästi sinun, esittelee ensi kertaa Studion henkilöt, jotka joutuvat tekemisiin vakavien ja vaarallisten yhteiskuntaan vaikuttavien ääri-ilmiöiden kanssa. Sysipimeä jatkaa vauhdikasta trillerikerrontaa samantyyppisistä teemoista muun muassa verkkomaailmassa.

Varo minua -kirjan perusrikostarina liittyy huumejengeihin ja rasismiin, mutta siihen kiertyy myös muita juonteita, jotka nousevat jopa isommiksi tai ainakin lukijaa hikoiluttavammiksi. Jo aiemmista kirjoista tuttu poliisi, rikosylikomisario Gerrish, aiheuttaa studiolaisille päänvaivaa ja paljon töitä (ja lukijallekin; juonen kannalta asia ei ehkä olisi edellyttänyt niin paljon paukkuja kirjassa? Mutta viihdyttäviä osuuksia, täytyy myöntää, Wren-arkkitehtuuria, seuranhakupalveluita...)

Samoin työllistävät Lian menneisyyden varjot. Tutustumme tarkemmin myös Lian naapuriin, herra Vongiin. Viimemainituista syntyvät tarinan jännittävimmät hetket.

"Mari ajattelee pahinta syytä, mikä saattaisi selittää Lian täydellisen vaitonaisuuden, ja samassa hän tietää ettei saa rauhaa ennen kuin on tarkistanut tämän pelottavan mahdollisuuden."

Hiltunen kokoaa monenlaisista aineksista hallitusti räjähtävän kattauksen, josta ei tylsää hetkeä löydy. Mutta se ei tyydy jäämään väkivallan kuvauksen tasolle, vaan nostaa esiin mietittävää. Teemat ovat yleismaailmallisia ja ajankohtaisia, kerronta hiotun sujuvaa - ja jos aiempiin kirjoihin vertaa, entistäkin yhtenäisempää ja sulavampaa. Taustoja on tutkittu huolella ja teknisiä faktoja muun muassa matkapuhelinverkkojen toiminnasta tarkistettu. Erään Hiltus-haastattelun mukaan jopa huumejengin käyttämä raaka teloitustapa perustuu todellisuuteen. Kirja on hurja, maailma vielä hurjempi!

Kansainvälisen tason luettavaa, johon koukuttuu lujasti (luin kahdelta istumalta, yhdet yöunet menetin). Kolmas osa lunastaa täysin edellisten lupaukset ja vähän päälle. Kaikki kirjat muuten toimivat itsenäisinäkin, vaikka sarjasta on kyse. Lainaan vielä yhden kauniin lauseen:

"Niin moni uskoo, että ihminen kasvaisi eniten vastuksista, mutta se ei ole totta. Enemmän ihminen kasvaa muiden tuesta, pohjasta joka pysyy."

Kenelle: Tyylikkään trillerin ystäville. Lontoon-ystäville. Jännitysviihteeseen heittäytyville. Niille, jotka eivät yleensä lue kotimaista kirjallisuutta.

Muualla: Yllätyksellinen ja huikea, sanoo Krista. Lisää, kiitos, pyytää Norkku. Studiolle on ominaista löytää ihmisen pahin kipupiste, ja iskeä juuri sinne, sanoo Annika K.


Pekka Hiltunen: Varo minua. WSOY 2015.
Kustantajan lukukappale.