Helsingin kirjamessut 2021: Päivä 2.

Hyvien puhujien päivä! Että nautin taitavasta esiintymisestä ja sanankäytöstä myös livenä, ei vain tekstissä. Ja sitä sain tänään annostuksen, jolla pärjää vähintään vuoden! Vaikutus tuskin heti alkaa heiketä. (Tosin saatan ottaa tehosteita muissa kirjatapahtumissa välillä.)

Juha Hurme on mielestäni nero: ainakin niin lähellä sellaista kuin sanan ymmärrän - tosin minua valistettiin myöhemmin, että nero-sanassa on miehinen kaiku, eikä sen käyttöä suositella. Mikä olisi neutraali, kaikkia sukupuolia kattava vastaava sana, en tiedä. Yliälykäs? Rajaton osaaja? Hurme on tehnyt Seitsemästä veljeksestä version, jossa Aleksis Kiven ajan hapuileva, svetisismeillä ja niukalla sanavarastolla pelaava suomen kieli on hienovaraisesti oiottu paremmin ymmärrettäväksi nykylukijalle, jopa nuorelle tai ei-äidinkielisille. Osia on lempeästi modernisoitu niin, että teksti on edelleen Kiven, ei Hurmeen.

Sillä Hurme sanoo rakastaneensa kirjaa jo lapsesta saakka, lukeneensa sen kaikkiaan nelisenkymmentä kertaa ja pitää sitä edelleen mestarillisena. Vain tuo kieliasia häiritsi häntä, ja nyt hän uskoo kirjan saavan ansaitsemiaan uusia lukijoita ja ihailijoita. Hyvin mahdollista, muistan itsekin sen lukeneeni koulussa pakollisena ilahtumatta, sillä olihan se hämärää höpinää teinille hauskoista kohdistaan huolimatta. Hurmeen versiossa poljento, rytmit ja runot (laulut) ovat ennallaan, hän kertoo. Ja suuria teatteriuutisia: hän ohjaa Jyväskylän kaupunginteatteriin Seitsemän veljestä! Modernisoidulla tekstillä ja ohjauksella ajan mukaan, totta kai. Muun muassa siten, että osaa veljeksistä esittävät naiset. Luulenpa, että kirjasta, ehkä näytelmästäkin, kerron lisää myöhemmin. Kirjamessuesitys oli Hurmeen tapaan sanan juhlaa ja huumorin hehkua, mahtava alku messupäivälle! Kuvassa vas. Hurme, oik. kustannustoimittaja Jussi Tiihonen Teokselta.

Seitsemän veljestä on tärkeä ja rakas myös Antti Tuurille. Hän kertoi kirjastaan Elämä on ihanaa Pohjanmaalla, johon koottu kolumneja eri aiheista, muun muassa itä- ja länsisuomalaisen huumorin eroista. Kirjaviennin vaikeudesta Tuurilla on omaa kokemusta, pilke silmäkulmassa hän kertoi Saksan-reissulla varastetusta salkustaan, joka sittemmin löytyi muista tavaroista tyhjennettynä, mutta alussa mainittu Kiven opus jäljelle jätettynä. Juttua ja anekdootteja Tuurilla riittää myös ääneen kerrottaviksi!

Kolmas nasakkana puhujana tunnettu Teemu Keskisarja kertoi Kyllikki Saaren murhasta ja siitä tekemästään kirjasta. Ei ole true crimea nähnytkään; hän painotti olevansa historioitsija ja tutkija ja kirjoittavansa siitä näkökulmasta. Keskisarja tietää tästä rikoscasesta - joka ei vanhene koskaan - enemmän kuin kukaan elossaoleva suomalainen, ja hänellä lienee näkemys syyllisestä. Mutta kirjailija ei ole tuomari, hän totesi. Jos kuulin oikein, oli hälinäinen ja täysi katsomo.

Brittiläinen Louise Penny (vas.) on julkaissut 14:nnen Ruth Galloway -dekkarinsa Musta enkeli. Etukäteistiedoista poiketen Ruth itse ei ollut messuilla (häntä huvitti suuresti Suomen median moka), kirjailija itsekin vain etäyhteydellä, ei fyysisesti. Näytöltäkin oli kiinnostava hänet nähdä ja kuulla muun muassa tulevista teoksista. Samaan aikaan olisi Tuomas Niskakangas esitellyt Roihu-dekkariaan, joka muuten BookBeatissa nimettiin vuoden suosituimmaksi dekkaritulokkaaksi.

Suomalaisen viihdekirjallisuuden kuningatar, Kaari Utrio, kertoi elämäkerrastaan sen kirjoittajan Anna-Liisa Haavikon (oik.) kanssa. Varmaotteinen Utrio on aina vaikuttava, niin teksteissään kuin puhuessaan. Ihailen ja kumarran.

Vielä puhumisen ammattilaisia. Antto Terras on koonnut Radio Suomipopin 20-vuotishistoriikin, jota hän esitteli yhden kirjan keskeisen kertojan, Sami Kurosen, kanssa. Radiohaastattelun muodossa, tietysti, Töölönlahti-lavalla, jossa äänitekniikkaa käytetään nokkelasti. Tyypit puhuivat kopissa, Terras vasemmalla. Tällaista lisää kirjamessuille, uusia esitysratkaisuja ja tapoja esitellä kirjaa, ääni- tai paperisellaista. Ilo kuunnella jo esittelyä, uskon, että kirjaakin. Ja voi sen lukeakin. 

Pari muuta kuuntelemaani kirjailijaa: JP Koskinen kertoi Murhan vuosi -sarjastaan asioita, joita en ole tiennyt. 12 kirjan sarja muodostaa oikeastaan yhden suuren romaanin, vaikka jokaisessa on omat tapauksensa ja dekkaricasensa varsinaisen (suku)romaanin sisällä. Kunnianhimoinen hanke ja uusi tekemisen muoto, jonka konkarikirjailijalta voi kuvitella onnistuvan jos keltä. 

Hanna Brotherus on saanut kirjastaan Ainoa kotini hyvää palautetta - jos sitä toistakin. Rehellinen ja minusta yllättävä teos selvästi mietityttää ja puhuttaa lukijoita, toimii siis.

Kiitos ja kuulemiin, huomenna messuille jälleen!

Lue lisää messsuista: Päivä 1 ja mitä muuta näin