Elävää kuvaa

torstai 28. heinäkuuta 2022

Kaari Utrio 80 vuotta!


Kaari Utriota onnittelen 80-vuotispäivänä osallistumalla kirjabloggareiden yhteishaasteeseen, jonka käynnisti Kirjasähkökäyrä. Utrion romaaneista lähes kaikki olen lukenut aikanaan, mutta ne ovat aina yhtä kiinnostavia historian ja jännittävien romanttis-humoristispainotteisten juonien ystäville. Naispäähenkilöt taisivat tulla muotiin kotimaisessa kirjallisuudessa nimenomaan Utrion kirjoissa, nuo neuvokkaat tai hupsut, jotka pyristelevät miesvaltaisen yhteiskunnan kurimuksessa omaa paikkaansa etsien. 

Aatelisneito, porvaristyttö kuvaa kahden naisen elämänpolkua: toinen perustuu 1400-1500-lukujen vaihteessa eläneeseen aateliseen Margareeta Vaasaan, kun taas varakkaan porvarin tytär Ursula Särkilahti on fiktiivinen hahmo, vaikka hänen sukunsa on todellinen. Kiukku-Nikuna tunnettu Turun pormestari oli mahtava herra, mutta hänkään ei mahtanut mitään kiukkuiseksi ja uppiniskaiseksi tunnetulle tyttärelleen, jonka ominaisuuksista isä oli ylpeä. 

Ursula ei totisesti antanut miesten häiritä liikaa omia suunnitelmiaan, kunnes rakastui onnettomasti. Margareetalla ei ollut sanomista aviomiehensä valintaan, olihan hän kuningas Kustaa Vaasan sisar, jonka avioliitto oli politiikkaa, kuten tapana oli. Ursulan kohdalla kysymys oli lähinnä taloudellinen. 

Ajankohta oli levoton: Lutherin opit levisivät, mikä hämmensi hartaat katoliset ja aiheutti riitoja, väkivaltaa ja monenlaisia uusia järjestelyjä hallinnossa ja kansan käskemisessä. Kauppaa käytiin Hansa-liiton kanssa: Rääveli kilpaili Tukholman kanssa ankarasti. Kruunu linnanherroineen ja huoveineen verotti alamaisiaan kovalla kädellä, mikä piti kansan nöyränä ja köyhänä. Kulkutaudit, tulipalot ja muut vitsaukset, kuten lasten varhaiset kuolemat, eivät säästäneet edes rikkaita. Ei vielä tiedetty keinoja niitä juuri estääkään, vaan elettiin miten parhaiten taidettiin - sen aikaa kun elettiin.

Kirja vetää vastustamattomasti mukanaan tuohon aikaan, etenkin tekeväisen Ursulan vaiheikkaaseen elämään: silmät pyöreinä ja henkeä pidätellen lukija seuraa, miten hän tästä ja tuosta tilanteesta selviää. Margareetan elämä vaikuttaa yllätyksettömämmältä, mutten usko sen olevan hauskempaa. Utrion kuiva huumori tasoittelee ja suo lukijalle lepohetkiä välillä karmeiksi äityvistä tilanteista. Eläväiset kuvaukset tuon ajan Turun ja Rauman kaupungeista tuovat lukijan eteen historialliset kadut ja rakennukset, ja Kuusiston linnan kauhistuttava hävitys käydään läpi tarkasti. Kaikkiaan reipasta menoa, josta ei romantiikkaa ja seksiä puutu, ei myöskään valtataisteluita, juonitteluja tai naisen aseman kuvausta.

Jälkimmäisestä kertoo laajasti Utrion yksi pääteos tietokirjapuolella, Eevan tyttäret, joka on kuvaus naisten historiasta aikojen alusta (no, se vähä mitä tiedetään) 1900-luvulle saakka. Haasteen myötä sain tekosyyn lukea kirjan uudelleen nyt, vaikka hankin sen jo ilmestymisvuonna. Edelleen erittäin pätevä ja värikkäästi helppolukuiseksi kirjoitettu historiikki. 

Kirja sai valtavasti huomiota aikanaan, olihan se ainutlaatuinen kooste aiheesta, josta ei aiemmin vastaavaa ollut olemassa. Sitä kiitettiin ja moitittiin: lukijat ihastuivat (myyntimäärät olivat huimat), kun taas tutkijat olivat kriittisempiä, jos ja kun löysivät teoksesta seikkoja, jotka eivät istuneet tieteellisen tutkimuksen käytäntöihin. Se ei liene ollut tarkoituskaan, vaan antaa yleiskuva naisen aseman ja naiskäsityksen kehityksestä, ja sen se tekee, ehkä hieman raflaavastikin, mutta faktoihin perustuen. "Kaikkea" ei yksi kirja tietenkään voi sisäänsä mahduttaa. Riittävästi voi.  

Miellyttäväksi teosta ei voi sanoa: en suosittele herkimmille etenkään sivuja 260-270, jossa puhutaan lasten kohtelusta ennen kuin heidät alettiin ymmärtää hoivaa tarvitseviksi ihmisolennoiksi. Lapsia tuli ja heitä kuoli, se oli normaalia, vielä senkin jälkeen, kun oli  ymmärretty isän osuus lapsenteossa - vaikka olisi voinut luulla, että kaikkea hallitsevat miehet olisivat olleet tarkempia "omaisuudestaan", jota naiset ja lapset ovat heille pitkään olleet. 

Utrio kertoo historian naisten rooleista suvussa, yhteisössä, kirkossa ja uskonnoissa, heidän toimistaan kotona mutta lopulta myös kouluissa, palkkatyössä ja nykyaikaisessa perheessä: naiskäsitys on vuosisatojen myötä hitaasti muuttunut, ja etenkin länsimaisilla naisilla on oikeus päättää itse seksielämästään ja esimerkiksi mahdollisista raskauksistaan. Historian valossa se on ainutlaatuinen etu. Jopa raiskaus avioliitossa tunnistetaan nyt rikokseksi, toisin kuin vielä kirjan kirjoittamisen aikaan. 

Jos kirjaa haluaisi täydentää 2000-luvun tapahtumilla, ne eivät olisi naisten kannalta pelkästään myönteisiä. Sodat, terrorismi ja paluu entisaikojen miesylivaltaan esimerkiksi Afganistanissa ovat kovia iskuja: tyttöjen koulutuksen estäminen on tehokkain alistamisen keino. Ja vaikka lukutaito on kehittynyt huimasti viimeisten reilun sadan vuoden aikana, on tässä vielä tekemistä etenkin Afrikassa ja Aasiassa. 

Romaani ja tietokirja täydentävät hienosti toisiaan, ja Utrion vetävää tekstiä - usein sarkastisine kommenteineen - on aina ilo lukea. Hänen tuotantonsa sisältää kymmeniä romaaneita ja tietokirjoja, joista suuri kiitos! Uusia kirjoja ei ole enää kuulemma tulossa, mutta Facebookissa kirjailija jakaa historiatietoja edelleen. 

Kuvassa Kaari Utrio Helsingin kirjamessuilla 2021.


Mainitut kirjat:

Aatelisneito, porvaristyttö. Tammi 1974. Uusittu kansi: Mika Kettunen. 

(Onneksi ne entiset, vähäpukeisten naisten kuvilla "koristellut" kannet on vaihdettu!)

Eevan tyttäret. Tammi 1984. Taitto Kai Linnilä ja Kristiina Ojanen. 


(Itseltäni on kadonnut kirjan kansipaperi, jossa mahdollisesti olisi kannen tekijän nimi; oletan taittajien olleen siinäkin asialla.)

Kannattaa lukea myös Kaari Utrion kiinnostava elämäkerta:



8 kommenttia:

  1. Paljon onnea Kaari Utriolle :) Olen lukenut Aatelistyttö, porvaristyttö teoksen, mutta en Eevan tyttäriä. Kiinnostusta kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ilman muuta! Kirja on hyvä pitää ihan hyllyssä, voi tarkistella asioita myöhemminkin :-)

      Poista
    2. Tekisi mieli lukea myös Aatelisneito, porvaristytär, sillä olen vieraillut Kuusiston piispanlinnan raunioilla. Uskomaton hävitystyö.

      Poista
    3. Aivan järkyttävä hävitys, jo aikalaisten mielestä, uskon.

      Poista
  2. Minulla on Eevan tyttäret lukulistalla, se kuuluu yhteen naiskirjailijahaasteeseeni. Joskus teininä selailin sitä ja teki jo silloin vaikutuksen.
    Ja todellakin, onneksi uudet kannet ovat paljon parempia. Haasteeseen lukemassani Vendelassa kannet ovat ihan järkyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on itse asiassa hyllyssä jo toinen kappale Eevan tyttäriä, eka tuhoutui innokkaan lainaajan käytössä. Nykyiseni on toisesta painoksesta. Tää on sellainen kirja, jonka haluan oikein omistaa, useimmat laitan kiertoon.

      Poista
  3. Molemmat kirjat olen lukenut. Ostin Eevan tyttäret äidilleni joululahjaksi heti kirjan ilmestyttyä. Äitikin piti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä. Tämä teos krstää äidiltä tyttärelle ja eteenpän!

      Poista