Elävää kuvaa

maanantai 31. lokakuuta 2022

Helsingin kirjamessut 2022: Menestys




Sunnuntai-iltana messut
tiedottivat, että Messukeskuksessa vieraili kirjamessujen aikaan yli 77 000 tuhatta kävijää. Hurja määrä, kun vielä korona saa monet jättäytymään pois ja osa keskusteluista striimattiin kotisohville. Huippuvuonna 2019 ennen pandemiaa kävijöitä oli 92 000. Mutta tänä vuonna myynnin arvellaan olevan vielä kovempi kuin tuolloin, joten hienosti meni kaikkien kannalta. 



Ohjelma oli häkellyttävän runsas, väki vaikutti tyytyväiseltä myös kirjatarjouksiin. Omat ostokseni jäivät vähiin, kun keskityin kuuntelemaan vieraita ja sometin ankarasti. Ostin sentään jotain, kuten Volter Kilven elämäkerran, tekijä Laura Kokko, sekä Aki Ollikaisen uutuuden Kristuksen toinen tuleminen, joka on kuulemma yhtä hyvä kuin Finlandia-ehdokas Nälkävuosi oli.  

 


Etenkin ulkomaisia vieraita on kiinnostava nähdä, kun heitä näkee harvemmin kuin kotimaisia kirjailijoita. Seurasin Juha Itkosen luotsaamaa Pohjoismaisen kirjapalkinnon ehdokashaastattelua. Kaverilla oli 10 haastateltavaa yhtä aikaa, huh, ja vielä englanniksi. Huomenna 1.11. kuulemme voittajan! Senegalilainen Mohamed Mbougar Sarr ja Miesten syvimmät salaisuudet taisi olla messujen suurin hitti, nimmarijonon pituudesta päätellen, kuulemma 1,5 tuntia. Napsaisin kuvan sivusta. 

Ja Heather Morrisin tapasin, epäonnisesta lentomatkastaan huolimatta hän pääsi Uudesta-Seelannista Helsinkiin, tosin matkalaukku kateissa. Viisaan oloinen, vaikuttavasti puhunut nainen, joka kertoo  holokaustista selvinneiden tarinoita. Haastattelijana oikealla Nora Varjama.


Toinen kiintoisa porukka on HS:n esikoiskirjaehdokkaiden kattaus, joka on tänä vuonna kivan monipuolinen runoineen, novelleineen ja erityyppisine romaaneineen. Kuva HS. Muutaman olen ehtinyt vasta lukea, pidin tähän asti eniten Iida Sofia Hirvosen kirjasta Radalla. Anna Englundin Lautapalttoo odottaa pinossani, myös Veera Ikosen Pimeässä syttyy majakka kiinnostaa. Ja outoa kyllä, myös runokirja, Mikko Rädyn Borealia. Ekorunoutta, hän kertoi! 


Runoista tuli mieleen Heli Laaksonen, jonka hillittömän mainiota Luonnos-kirjaa olen juuri lukemassa, joten luontoaihe on nyt pinnalla. Heli oli tietenkin myös messuilla monessa mukana.

Eeva Turusen tuore teosjärkäle Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (mutta väljästi taitettua dialogia suuri osa) on minulla alussa, kuuntelin tekijän kertovan sen teemoista. Ukki ja sukupolvet, arkkitehdin työ, oma identiteetti, tällaisia kysymyksiä pohditaan Turusen tutun varman mustahuumorisen tekstin kautta. Eeva haastattelussa alla.


Varma ote on myös Paula Nivukoskella nähdyn perusteella: haastattelija nieleskeli liikutustaan kirjasta Kerran valo katoaa puhuessaan. Kirja odottaa pinossani jo, edellinen oli vaikuttava. 

Tapasin myös Emma Kantasen (uusin kirja tässä ja kuva alla) ja Jussi Moilan, ja harmittelen, kun jälkimmäinen ei ole esikoisehdokkaissa mukana. Nuori mies, joka kertoo tunteistaan, on harvinaista herkkua kirjoissa, kuten aiemmin totesimme. Kuvasin heidät someseinällä, joka oli tarkoitukseen tehty.



Ja Sinikka Vuolan, jonka yhteisteos 101 tappaa aviomies on upea: luen sitä hitaasti, muutaman tarinaversion kerrallaan, ja ihmettelen naisten taitoa! Kuvassa alla vasemmalta Hanna Päivärinta, esikoiskirjailija teoksella Pidä minua vielä, Sinikka Vuola ja Ida Pimenoff, jolta ilmestyi tänä vuonna eri kirjoittajien esseekokoelma äitiydestä, Kasvukausia.


Monia upeita tyyppejä näin, vaikka harmittelen monien missaamista, mutta yli tuhat esiintyjää on sentään vähän liikaa yksille silmille, vaikka kuinka kipittelisi eestaas hallia. Kuulematta jäi debatit ja leikkimättä lasten puolella: lapsille näytti olevan tarjolla monenlaista hauskaa. 




Poppipuolelta näin Pepe Wilbergin ja Mikko Kuustosen elämäkerta-asioissa, samoin Happoradion (kuvassa). 


Paikalla olisi ollut myös Viikate ja Redrama, mutta heitä en onnistunut vilaukseltakaan huomaamaan. Marco Kososen tapasin, uusi kirja Bändilaboratorio kertoo Lepakkoluolan tarinasta musiikin syntysijana. Pidin hänen aiemmista romaaneistaan, Ravintola Loppu, Muurikaupunki ja Rock'n Roll Suicide Bar, Afrikka-teoksen olen missannut toistaiseksi.


Kirjasome sai välivuosien jälkeen oman osaston, mikä oli hieno veto messujärjestäjältä: onhan nyt kokonaan uusi somettajasukupolvi, kun kirjagram, TikTok, videot ja podcastit ovat yleistyneet näiden vanhanaikaisten blogien jäädessä vähemmistöön. Kirjagrammaajia taisi olla paikalla toista sataa plus me muut lisäksi. Oli yksi messujen parhaita anteja tavata tätä innostunutta ja kirjatietäväistä porukkaa! 

Ensi vuonna jatketaan entistä ehommalla konseptilla, nähdään somen ja yhteisön voima kirjojen tunnettuuden edistäjänä ja tietysti muille viihteellisenä ja informatiivisenakin somesisältönä. Tuskin maltan odottaa seuraavia messuja, enää vuosi miinus yksi päivä...

Sitä ennen käväisen Tampereen kirjafestareilla lauantaina 3.12. (festarit jatkuvat 4.12.). Ja yritän ehtiä lukea paljon ja jännitän F-ehdokaslistaa, joka julkistetaan 10.11. Voittaja selviää 30.11. Toivotan myös sinulle paljon kirjakivaa syksyn ja talven pimeyttä valaisemaan! 

Kuvat omiani paitsi aloitus-, debatti- ja lastenosastokuvat Messukeskuksen, kirjankannet kustantajien.

Kirjamessut 2022 aloitus

6 kommenttia:

  1. Hienoa, että on tullut myyntiä. Ilman sitä ei näitä tapahtumia hyvin monta kertaa järjestetä.

    Tässä oli kyllä hyvä kooste tapahtumasta, sopivasti kuviakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, tykkään myös lukea messupostauksia possumestauksia. Esim. Kirsin Book Clubilla on hieno, ja Kirsin Book Clubilla sekä Tarukirja-blogissa. Kaikilla niin erilaisia nähtyjä! Ja Tuijata.com myös summaa hyvin.

      Poista
  2. Vaikka olin itsekin messuilla, niin nämä muiden kirjoittamat jutut kiinnostavat. Oli niin paljon nähtävää ja kuunneltavaa, että joka paikkaan ei ehtinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri: on mahtavaa lukea toisten juttuja, kun ei itse ehdi kaikkialle. Myös Tarukirja-blogista.

      Poista
  3. Olipa ihanaa kirjapöhinää messuilla – kiitos, kun olit sitä omalta osaltasi kasvattamassa. Ja oli kiva tavata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Jäi harmittamaan: miksei otettu sinusta kirjailijakuvaa someseinällä? Tapaaminen tuli niin yllättäen, etten tajunnut tarttua tilaisuuteen. Ensi kerralla sitten?

      Poista