Rebekka on rakentanut elämänsä Pariisiin, mutta ei voi hyvin. Hän työskentelee ylellisessä hotellissa - Le Grand Paris, joka on oikeasti olemassa - ja harrastaa vapaa-aikanaan synkkyyttä. Hän ei pääse yli veljensä menetyksestä, ja muitakin olemassaololle keskeisiä haasteita on. Vanhemmista Helsingissä ei ole apua, sillä välit ovat aina olleet etäiset, veljen katoamisen jälkeen vielä vaikeammat.
"Siitä syksystä asti Rebekka oli ajatellut usein kuolemaa. Omaa kuolemaansa, metromatkustajien ja ohikulkijoiden myöhempiä kuolinsyitä, kauan sitten kuolleita sukulaisia. Hän oli lukenut kuolinilmoituksia ja käynyt hautajaisissa. Katsonut elokuvia, joissa oli peruuttamattomalla tavalla onneton loppu. Rebekasta tuntui, että kun menetystä katsoi tarpeeksi etäältä, se muuttui kauniiksi. Kai hän toivoi samalla löytävänsä hahmon omalle kaipaukselleen, sille rinnan seudulle asettuneelle kivikovalle möykylle, joka teki hengittämisestä vaikeaa."
Kun Rebekka tapaa Célinen, jonka sisko on kadonnut Simon tavoin, hän päättää lähteä etsimään siskoa ja samalla veljeään. Mitä heille on tapahtunut, ovatko he vielä olemassa, hengissä, vankeina, mieleltään järkkyneinä harhoissa eläen vai vapaaehtoisesti paossa maailmaa, aidon uskon hengessä?
Marian kerrotaan ilmestyvän kerran kuussa Elisabethille, joka on perustanut maaseudulle oman oudon seurakuntansa tiukkoine hierarkioineen ja sääntöineen. Yhteisöön solahtaminen ei käy helposti, mutta toisaalta Rebekka on lahkolle otollinen kohde ja uskottava jäsen omien haavoittuvuuksiensa vuoksi. Jäsenet tekevät fyysistä työtä maatilalla ja lahjoittavat varansa yhteiseen käyttöön. Vaikka Rebekka on tervejärkinen, lukija alkaa huolestua tämän puolesta. Löytääkö hän etsimänsä vai jotain aivan muuta?
"Lahjoitukset kasvoivat tärkeiden tapahtumien kuten Marian ilmestymisen lähestyessä. Ne myös runsastuivat, kun Pyhältä äidiltä odotettiin neuvoa tai parannusta. Tuntui oudolta, että rahalla pystyi parantamaan mahdollisuuksiaan tai korottamaan asemaansa. Toisaalta niinhän se toimi lähes joka paikassa."
Kirja kuvaa hienosti lahkon lumoa ja sen uhkia, jopa hengenvaarallisuutta, käy ilmi.
"- Sinun täytyy sanoa se ääneen, Elisabeth kehotti. - Kertoa, mitä olet tehnyt. Muuten et voi saada sovitusta eikä veljesi voi saada rauhaa.
Rebekka tunsi hengityksensä tihentyvän.
- Yritän vain auttaa sinua. Kerro, mitä tapahtui.
- En ole varma, mitä...
Hän ei osannut jaksaa lausetta.
- Sinä tunnet syyllisyyttä, kannat sitä mukanasi. Mistä se johtuu?
Elisabeth kuulosti kärsimättömältä.
Rebekka sulki silmänsä ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän ei halunnut vastata. Hän halusi pois koko tästä huoneesta, josta loppui happi."
Erikoinen ja kiinnostava aihe, josta kirjailija kertoo uteliaisuutta nostattavasti. Vihjailua on jopa yllin kyllin ja joitakin sanavalintoja jäin pohtimaan, mutta toimittajataustaisen kirjailijan oma ääni on tuore ja kynä sujuva. Tapahtumat etenevät loogisesti, välillä jännittävästi, välillä toteavasti - jos uskonlahkosta puhuttaessa sanaa "looginen" voi käyttää.
Asioita ei selitetä puhki raskaalla psykologialla, vaan Rebekan kokemuksilla, osin myös oikeudenkäyntipöytäkirjoilla. Dekkarimaisuus yhdistyy psykologiseen romaaniin, joka on tavallaan myös matka- ja kasvukertomus. Kirjailijan Ranskan tuntemus ja tuore kulma siitä kertomiseen on virkistävä sekoitus, joka maistuu ranskalaisuuden ja suomalaisuuden hienostuneen kirpeältä cocktaililta. Toivottavasti saamme tätä lajia kirjoittajalta lisää. Uskon, että myös tietokirjapuolella hänet vielä tavataan. Yksi kirjailijan vahvuus onkin tiedollinen tausta, minkä toimittajan ammatti tuo mukaan. Myös Rakkaus ja armo perustuu osin tositapahtumiin, vaikka on kokonaisuutena fiktiota; mielikuvitusta, jota faktat ovat siivittäneet. Hyvä lähtökohta romaanille.
Annastiina Heikkilä hyödynsi Ranskan-tuntemustaan myös esikoisromaanissaan Vapaus valita kohtalonsa. Aiemmin hän on kirjoittanut tietokirjat Miksi Ranska raivoaa - Macron ja keskiluokan kapina ja Bibistä burkiniin - totuuksia ranskatarmyytin takaa.
Mieleen tuli myös Tuire Malmstedtin kirja Kaikki valta maan päällä, joka kuvaa uskonnollisia kultteja Suomessa. Aloitin jo sitäkin, vaikuttaa tosi kiinnostavalta! Ja kenestäpä muusta sekään alkaisi kuin Mariasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti