Hilvo vie lukijan täysin yllättäviin maisemiin, Japaniin. Ja
vielä kahdessa aikatasossa, nyt ja tuhat vuotta sitten. Ei todellakaan helppo
kuvio, mutta Hilvo luo sen ällistyttävän uskottavasti.
Japanilainen rouva S. elää täältä katsoen eksoottista elämää
maansa tapoineen, ruokineen, rituaaleineen, kunniakäsityksineen. Hänen
tyttärensä Kaori on kuollut, ja äiti etsii hyvitystä, kostoa. Hän näkee merkkejä,
suorittaa outoja velvollisuuksia, toimii suorastaan pakkomielteisesti, ainakin vaarallisesti.
Daniel on nuori mies, joka on rouvan jälleensyntynyt tytär,
tietämättään. Hän saapuu Amerikasta opiskelemaan Tokioon ja asettuu asumaan
rouvan alivuokralaiseksi. Daniel tutustuu toiseen mieheen, Kōchiin, joka taas
on edesmenneen tyttären rakastettu, mutta joutui syyttömänä vankilaan. Nyt hän on
vapautunut ja etsii omaa kostoaan. Oman ulottuvuutensa tuo Nene, tuhat vuotta
sitten elänyt nainen, jonka köyhät vanhemmat myyvät hoviin ja joka käyttää
elämänsä juuri oikean tuoksun valmistukseen. Suitsukekuulat ja epäluonnollisen
tarkka hajuaisti yhdistävät hänen Danieliin ja tähän päivään.
Muita tärkeitä henkilöitä ovat yliopiston professori Tokuda ja luostarin apotti Suzuki, joilla on tärkeä rooli langanpätkien ja kohtaloiden yhtymisessä. Kohtalonusko, kaiken yhteys kaikkeen, ohjaa tarinaa ja sen ihmisten toimia. Elämästä seuraa kuolema ja kuolemasta elämä, pyörä pyörii, ja tämä luo sekä iloa että raskasta surumielisyyttä. Jälkimmäistä lääkitään usein alkoholilla, joskus väkivallalla. Mukana ovat myös japanilainen mafia, Tokion kaupunki, jota kuvataan tarkasti kaupunginosien eroja myöten, ystävyyttä ja viehtymystä, miekkoja, pallokaloja, poliisiunivormuja, ikivanhoja käsikirjoituksia…
Muita tärkeitä henkilöitä ovat yliopiston professori Tokuda ja luostarin apotti Suzuki, joilla on tärkeä rooli langanpätkien ja kohtaloiden yhtymisessä. Kohtalonusko, kaiken yhteys kaikkeen, ohjaa tarinaa ja sen ihmisten toimia. Elämästä seuraa kuolema ja kuolemasta elämä, pyörä pyörii, ja tämä luo sekä iloa että raskasta surumielisyyttä. Jälkimmäistä lääkitään usein alkoholilla, joskus väkivallalla. Mukana ovat myös japanilainen mafia, Tokion kaupunki, jota kuvataan tarkasti kaupunginosien eroja myöten, ystävyyttä ja viehtymystä, miekkoja, pallokaloja, poliisiunivormuja, ikivanhoja käsikirjoituksia…
Tarkemmin juonta selostamatta kuulostaa suorastaan
sekavalta, mutta kirja on vaikuttava. Trillerin piirteitä löytyy paljon, iloisen
romanttinen tai höttöviihteellinen tarina ei ole. Sadunomaista hämyä tuo se,
että kulttuuri ja osin aikakin on meistä kovin kaukana. Aistillisuus on yksi
Hilvon tekstien ominaisuus. Tässä etusijalle nousee hajuaisti, tuoksujen
voima ja vaikutus.
Hilvo heittää lukijalle taitavasti ajatuksenalkuja ja mielikuvitusta kiihottavia täkyjä. Hän ei selitä liikaa, vaan luottaa lukijaan, joka ei pääse helpolla. Hilvolla on selkeästi oma äänensä ja tapansa kirjoittaa, mitä voi vain kunnioittaa. Ja hän onnistuu yllättämään jopa kyynisen lukijan - lukemista palkitsevimmillaan.
Kirja sopii rutinoiduille lukijoille yllätyspalaksi, Japanista kiinnostuneille tietopankiksi, vahvatunnelmaisen ja erikoisen tarinan ystäville nautittavaksi. Jos tämä olisi hajuvesi, se olisi voimakas ja eksoottinen itämainen parfyymi, joka huumaa läheltä ja houkuttaa kaukaa ja jonka tuoksu säilyy pitkään. Ja jos pisteyttäisin kirjoja, tämä saisi täydet pisteet.
Hilvo heittää lukijalle taitavasti ajatuksenalkuja ja mielikuvitusta kiihottavia täkyjä. Hän ei selitä liikaa, vaan luottaa lukijaan, joka ei pääse helpolla. Hilvolla on selkeästi oma äänensä ja tapansa kirjoittaa, mitä voi vain kunnioittaa. Ja hän onnistuu yllättämään jopa kyynisen lukijan - lukemista palkitsevimmillaan.
Kirja sopii rutinoiduille lukijoille yllätyspalaksi, Japanista kiinnostuneille tietopankiksi, vahvatunnelmaisen ja erikoisen tarinan ystäville nautittavaksi. Jos tämä olisi hajuvesi, se olisi voimakas ja eksoottinen itämainen parfyymi, joka huumaa läheltä ja houkuttaa kaukaa ja jonka tuoksu säilyy pitkään. Ja jos pisteyttäisin kirjoja, tämä saisi täydet pisteet.
Sami Hilvo: Rouva S. Tammi 2012.
Minulla on tämä nyt lainassa kirjastosta, joten toivottavasti ihan kohta pääsen lukemaan! Pidin paljon jo Viinakortista, mutta tämä kuulostaa tosi erilaiselta - ja kiehtovammalta.
VastaaPoistaMinä luin ja pidin. Alkuun piti hiukan miettiä, että kuka on kuka ja milloinkas tämä tapahtuu, mutta hyvin Sami oli syötit laittanut ja nielaisin koko kirjan lähes kerralla.
VastaaPoistaTerveisiä Savonrannalta...
Tämä on tosiaan Viinakorttiin verrattuna erilainen. Ja oikeastaan mihin tahansa verrattuna. Minulle tuli tästä mieleen sen kaikessa "erilaisuudessaan" viimevuotinen huima Kallorumpu, Eeva-Kaarina Aroselta - vaikutus lukijaan oli ainakin sama! Kiitos terveisistä Etelä-Savosta, sieltä päin juuri tultiin mökkeilemästä. Kiva kuulla, että muillekin tämä oli hotkittava kokemus, kuten sanoit, syötit toimivat!
VastaaPoista