Kuten sanottu, iskelmämusiikki ei ole omin laji rock-sukupolven kasvatille, mutta pakko taitoa ja kunnianhimoa on ihailla, ja ilmiötä. Ammattilainen on ammattilainen, alasta riippumatta. Se on myös syy, miksi halusin lukea kirjan.
Mutta tehdään selväksi, ettei kyseessä todellakaan ole mikään muistelmateos tai elämäkerta, vaan ehta fanikirja. Joka fanittaa ja avaa niin, että suorastaan nolottaa lukea, vähän kuin kampaajalla salaa Seiskaa selatessa. "Too much information!" Näin kuvaa kirjassa eräs Jarin luottohenkilöistä miehen avoimuutta asioistaan. Sama tunne tuli minulle kirjan kanssa. Kuvittelin tylsästi sen kuvaavan erään uran kehitystä, kun oikeasti keskitytään palvontaan. Uusi genre kirjaluokituksiin: elämäkertojen alaotsikoksi fanikirjat, huikean suositun Teemu-kirjan tapaan. Tavoite ei ole olla objektiivinen - edes sen vertaa kuin perinteisissä elämäkerroissa, joissa niissäkin objektiivisuus on usein hakusessa - vaan yksinkertaisesti ihailla sekä vahvistaa ihailun tunnetta ja fanien yhteisöllisyyttä.
Ja Jari on avoin: hän henkisesti heittäytyy yleisön käsiin, tässäkin. Miksi ei, hänellä on siihen rahkeita ja kiinnostuneita riittää. Hän ei ole kirjan kertojanääni, vaan siitä huolehtii toimittaja, joka on haastatellut päätähden lisäksi tämän lähipiiriä. Suurimpien fanien - ainakin läheisimmiksi päässeiden - ääni kuuluu kovimmin. Hieman tulee suodatettu vaikutelma. Jos kirjan tekijä viettää paljon aikaa mainitun piirin kanssa, ei voine välttyä Jari-tartunnalta. Mutta tavoite ei lie ollutkaan neutraalius, sillä edelleen, fanikirjasta puhutaan. Tunteilla pelataan vahvasti, kuten taiteilijan työhön kuuluu ja kuten ihailijat odottavat.
Palvokaa, nauttikaa: ihailusta tähti saa säteilyvoimaa ja ihailijat onnellisuutta. Itse ihailen sekä antajaa että ottajaa, vaikken osaa heittäytyä samalla tavalla. Luen ulkopuolisena, mutta en päähenkilön lahjoja kyseenalaista, päinvastoin. Jari Sillanpää on hieno artisti ja ensiluokkainen esiintyjä, upea persoona ja kirkas tähti, joita maassamme ei ole monta. Kaikki tuo hehkutus vain saa aikaan jonkinlaisen pelästymis- ja vetäytymisreaktion. Mihin joutuisinkaan, jos joutuisin tuohon tilaan? Huh, kestin sentään kirjan verran. Teksti on taidokkaasti tehty helpoksi lukea, sitaatteja riittää, nasevia lauseita, sujuvia kappaleita ja niiden lopetuksia. Koppinen osaa asiansa.
Kirja on ulkoasultaan komean korea ja sisältää paljon Jari-kuvia. Fanien unelma, kaikin puolin. Tekijä kertoo kuitenkin, ihanasta ihastuksen huumastaan huolimatta - eikä tämä ole ironinen kommentti - tärkeimmät faktat Jari Sillanpään elämästä ja urasta, jälkimmäisestä tarkastikin. Ja siitä suuresta työstä, jota Sillanpää on tehnyt ja tekee uransa eteen, persoonasta, joka hänestä on muovautunut lahjojensa myötä. Todellinen crowd-diving-kirja!
Jään odottamaan omasanaisia muistelmia parinkymmenen vuoden päästä. Mutta sitä ennen tähti ehtii tehdä vielä vaikka mitä, ja sille kaikki kannustukseni. Anna mennä, kaikkia hulluja ideoita myöten! Enkä epäile, etteikö hän niin tekisi.
Muualla: Monipuolinen, kaunistelematon ja avoin teos, sanoo Kirjat kertovat -blogi.
Mari Koppinen: Jari Sillanpää, paljaana. Tammi 2016. Kustantajan lukukappale.