Elävää kuvaa

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

HelsinkiLit ja muita lomalukemisia

HelsinkiLit jäi minulta livenä väliin matkan vuoksi, mutta onneksi on Yle Areena! Esiteltyjä kirjoja olen lukenut aika monta, viimeksi Johannes Anyurun He hukkuvat äitiensä kyyneliin (S&S 2018, suomennos Heli Naski). 

Dystooppisen synkkä teos kuvaa ruotsalaista yhteiskuntaa, jossa arvot ovat kovat ja rasistiset. Sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltainen tulevaisuudenkuva, jota ei ollut helppo lukea paahtavan auringon alla ja joka jäi siksi arvoaan pienemmälle huomiolle. Kirja on sentään voittanut August-palkinnon Ruotsissa, joten laatu on taattu syvää etsivälle, mutta ei sovi viihteen etsijälle. 

Luin myös Morten Strøksnesin Merikirjan (Gummerus 2018, suomennos Katriina Huttunen), en merikiinnostuksesta, vaan halusin kuulla Hurmeen haastattelevan kirjailijaa sen tiimoilta. Ja siksi, että tiesin kirjan muistuttavan Hurmeen Nyljettyjä ajatuksia: kaksi miestä merellä, ystävyys, yhteinen tavoite, luonto ja kulttuurinen keskustelu kaikesta maan ja taivaan välillä (ja yllä ja alla). 

Strøksnes ei luonut samanlaista hurmion, hämmästelyn ja naurunsekaista tilaa kuin Hurme, vaikka on kieltämättä taitava. Hän onnistuu paketoimaan aiheita tarinaansa laaja-alaisesti ja monitasoisesti ja esittää joitakin hienoja, mietityttäviä ajatuskulkuja merestä ja maailmasta.

Mutta pitikö jäähaita yrittää koko ajan tappaa? Sitä ei tarvittu ravinnoksi, ei kannan koon hallintaan, ei ammatin takia tai muusta metsästyssyystä. Huvin vuoksi ja urheilun kannalta, sanottiin joskus turhasta tekemisestä. Järjetön tappamisvietti vaivasi minua koko kirjan mitalta. (Tuli mieleen H niin kuin haukka, jossa jyllää sama ihmisen vimma hallita eläimiä.)

Pakenin perinteisen dekkariviihteen pariin: Marko Kilven Undertaker - Kuoleman enkeli  (CrimeTime 2018) jatkaa Undertaker-sarjaa, jossa hautausurakoitsija Kivi hoitaa bisneksiään omalaatuisella tavallaan. Psykopaattisuutta ja juonittelua ei puutu! Henkilöiden ammatit tuovat kirjaan omanlaistaan terää. Pitkänpuoleinen tarina, yksityiskohtien kuvauksia olisi joutanut karsia jouhevamman etenemisen puolesta. Mutta jännite tehostui loppua kohti ja jätti kiinnostuksen ylle.

Järin hilpeältä ei lomalukemistoni vaikuta. Sitä puolta paikkasi Laura Honkasalon Vie minut jonnekin (Otava 2018). En kuulu kohderyhmään, joita ovat nuoret, lapsen hankkimista tai hankkimattomuutta pohtivat naiset. Ollako vela vai eikö olla? Toivon, että he kirjan löytävät ja saavat siitä rohkaisua tehdä omia valintojaan. Kirja on chick-litmäisen hauska, ajassa ja tarjoilee sulavasti vakavan viestinsä. Kohderyhmälle suositeltava ilman muuta, eikä muiltakaan uteliailta sujuvan kepeän kerronnan ystäviltä kielletty.  


HelsinkiLit, lukemani kirjat paremmuusjärjestyksessä: 
Sain muuten kirjastosta viestin, että varaamani Solmut on saapunut. Innosta väpättäen riensin sitä hakemaan. Tosin saamani kirja oli jokin solmujenteko-opas eikä Domenico Starnonen teos, jota olin tarkoittanut. Taisin todella olla loman tarpeessa... 


6 kommenttia:

  1. Voi ei, tuo Solmut-juttu! Minulle kävi vastaava sekaannus nuorempana, kun yritin saada kirjaa Sissi-keisarinnasta koulukirjastosta käsiini - ja sainkin sitten sissisotilaista kertovan kirjan Sissi. Kiltisti lainasin sen, kun en kehdannut jättää lainaamatta :)

    Mielenkiintoiselta alkoi vaikuttaa Hurmeen Nyljetyt ajatukset, täytyykin jossakin vaiheessa lukea. Merikirja nimittäin hurmasi minut enkä kompastunut edes tuohon epäeettisyyteen. Näin jälkikäteen minua on tosin hieman alkanut häiritä, ettei niin käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sissi :) Minä en huolinut solmuopasta, ihmettelinkin kyllä vähän, miten se kirja niin nopsaan tuli. Nyljetyt ajatukset, suosittelen! Vähän kerrallaan, liian tuhti paketti yhteen menoon luettavaksi. En tiedä, onko hainpyynti epäeettistä, mutta pahalta se turhana tuntui.

      Poista
  2. Vai sillä tavalla sinulle kävi Solmut-kirjan kanssa! Sain juuri tuon Anuyrun kirjan, eli se odottaa lukemista. Kilven Undertaker oli minulle niin mieluista luettavaa. Kirja nosti mielestäni Kilven ihan suomalaisten dekkarikirjailijoiden kärkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään myös Kilven sarjasta. Sitä on helppo lukea, on jännä muttei liian inhottava - vaikka hurjia asioita siinä tapahtuu, tässä toisessa osassa hurjempia. Saa nähdä, miten sarja etenee, toivottavasti ei raakuuksilla mässäilyyn (enkä uskokaan), vaan psykologiseen puoleen.

      Poista
  3. Voi Solmut! Mielenkiintoinen katsaus, kiitos siitä! Tänään ihmettelin Hesarin tyrmäystä. Tarkoitan Honkasalon romaanin kritiikkiä. Olen myös lukenut kirjan ja olemme siitä samoilla linjoilla. Ihan lajityyppiin natsaava kirja, ei erityisen nolo. Se on näppärästi kirjoitettua nykyviihdettä kolmikymppisille, ja lukee sitä tällainen vanhempi tätsykin välipalakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aha, en ole lukenut vielä Hesaria, tultiin mökiltä illalla, pitää katsastaa. Luin juuri myös toisen viihdekirjan - senkin taustalla on oikea iso aihe - josta myös pidin; ulkomainen, palaan tähän. Ehkä ikä tuo armollisuutta lukijalle, kun viihteellisyys miellyttää tai sitä arvostaa yhä enemmän?

      Poista