Maija Kauhanen: Eliitti

Inkku ja Karla ovat ystäviä pienestä saakka. Älykkäät ja siksi "poikkeavat" tytöt jäävät koulussa massan ulkopuolelle, joten ystävyys saattaa olla enemmän pakoa tai pakkoa kuin aitoa kiintymystä. (Mielessä häivähtävät Lila ja Elena).

Mikä on se hetki, jossa innokas, iloinen, myönteinen ja ystävällinen lapsi tajuaa olevansa jotenkin outo, väärä, joukkoon epätoivottu - kiusattu? Inkun oivallus särkee sydäntä, Karla herää todellisuuteen hitaammin, ikäistensä herättelemänä.

"-Miten sä sen Inkun kanssa aina hengaatki? - Miten ni? - Eiks se ärsytä sua ikinä? - Kui? - No ku se on semmonen. Eiks se oo susta jotenki outo? Mistä te niinku puhutte? - No...täh. Kaikesta tavallisesta. - Oottekste lesboja, Eeva henkäisee melkein kuin innostuneena. -...ei. - Ai eksä ikinä ajattele, että olispa kiva kun toi Inkku vähän nuolis mun pillua? Minulle tulee älyttömän kuuma. - En todellakaan. - Eiks sua harmita, että kaikkia ärsyttää just sun kaveri? En sano mitään. - Oikeesti Karla. Ooksä ikinä miettiny, ettei sun tarvi homehtua sen Inkun kaa jos sä et haluu? Sulla on niin hyvä tukkaki. Vaihdat vaan ton hirveen säkin johonkin parempaan, Eeva osoittaa uutta kevättakkiani. - Muija, sä tuut meijän kaa viikonloppun Hesaan. Etitää sulle takki."

Kun Inkku tajuaa, että aivoista voisi kerrankin olla hyötyä - ne voisivat auttaa heidät paikkakunnalta pois - alkaa hillitön pänttääminen, ihan kuin tytöt sellaista tarvitsisivat pärjätäkseen. Silmissä siintää pääkaupungin Eliittilukio, jossa on kuulemma hyvä henki ja jossa saa olla sellainen kuin on. Eikä heillä ole pääsyvaikeuksia. Mutta ratkeaako ongelma? Mistä on oikeasti kyse? Fiksuuden lisäksi Karlalle kehittyy lisärasitteeksi kauneus.

Tarina liikkuu suurelta osin nykyajassa, jossa tytöt ovat jo aikuisia. He ovat kehitelleet omat elämästä selviytymisstrategiansa (enemmän tai vähemmän toimivat, yleensä jälkimmäistä), kuvionsa ja ihmissuhteensa, joissa lukiokaveri Ilmo nousee tärkeäksi. Hakeutuvatko samat kipeät kokemukset jakavat yhteen jonkin alitajuisen tunnistamisen ohjaamina?

"Äiti ja isä, ihan totta, kuinka te saatoitte? Tietenkin vaatteet olivat väärät, kun ne pukivat ihmistä, joka oli väärä. Kuuluitteko te meihin vai kuuluitteko muihin, kun olitte nuoria? Ei, älkää vastatko, en halua kuulla sitä teidän suustanne, kyllä minä tiedän. Itsekkyyttännekö te minut teitte, vai ettekö tosiaan ymmärtäneet? Tietysti minulle kävisi samoin, koska olin omituisten vanhempien omituinen lapsi, perheestä, joka ei kuulu joukkoon, jossa pukeudutaan väärin, jossa harrastukset ovat vääriä, jonka koti haisee toisenlaiselta, jossa kurkku viipaloidaan väärällä välineellä, jonka auto on väärää merkkiä, jossa käytetään vääriä sanoja, mennään vääriin paikkoihin lomalle. Jos ei osaa olla tavallinen, miksei pidä tragediaansa omanaan, tarvitseeko virhe vielä monistaa? Mutta jos te sittenkin kuuluitte voittajiin, miksi minulle kävi näin?"

Kirja on kipeä mutta myös kirpeän huumorinen, teksti pirskahtelevaa ja yllättävää. Kirjailija henkilökuvaus on kiinnostavaa. Inkun ja Ilmon sananvaihtoa ja ystävyyden osoituksia on hykerryttävä lukea, kuin Studio Julmahuvia, miettii Inkku itse. Julmin huvi koittaa Jokelan kouluampumisuutisen tavoittaessa heidät: he nauravat, nauravat!

Hienoisesta saarnaavuudesta ja epätasaisuudesta - ihan täysin huolitellut eivät paketin solmut ole, tai ehkä rosoa on jätetty tarkoituksella - huolimatta kirja nostaa esiin olennaisia asioita erilaisuuden hyväksymisestä, kiusaamisesta, lapsuuden vaikutuksesta loppuelämään, aikuisten suuresta mutta usein liian hennosti kantamasta vastuusta.

"Jos syy on lasten, se tarkoittaa, että jotkut ihmiset syntyvät pahana. Että pahuus on alkuaine, joka tekee maailmassa kiertoaan. Että lapsuus on pahuuden laboratorio. Pahat lapset vaihtuvat uusiin, heitä on loputon varaston. Sitä se tarkoittaisi, jos syytettäisiin lapsia. Ehkä pahuus elää lapsissa, ja syy on lasten."

Kenelle: Kiusaamisen syiden ja seurausten etsijöille, psykologisen otteen ystäville.

Muualla: Vahvan aikalaiskuvauksen ja kiusaamistarinan lisäksi Amma löytää monia muita kerroksia.

Maija Kauhanen: Eliitti. Otava 2019. 

Kannen suunnittelu Anna Lehtonen, kannen kuvat Vastavalo. Kustantajan lukukappale.

Eliitti on Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaana, yhdeksän muun kirjan kanssa. Parhaaksi valittu esikoiskirja tiedetään 14.11.2019. Muita postaamiani ehdokkaita ovat

Laura Laakso: Mrs Milkyway, Aviador

Arsi Alenius: Villa Alpha, Kosmos

Katriina Huttunen: Surun istukka, S&S

Helmet-haaste 2019 kohta 30: kannessa on kaupunkimaisema.