Arsi Alenius: Villa Alpha

Väliin jotain hauskaa. Tummahkosti tosin, niin riemastuttavalta kuin startup-yrittäjä Miko Pennasen idea ensin tuntuukin: ajattele, jos saisit elää nuoruutesi uudestaan! Parhaan aikasi, kun olit lukioikäinen ja kaikki oli vielä edessä! Olit voimissasi tai vaikka koulukiusattu, saat tilaisuuden ottaa uusiksi, juuri sellaisena kuin tällä järjellä olisit ja tekisit!

Jos olit arkaileva nössö, nyt saat pukeutua nahkarotsiin ja töniä tiesi kyynärpäillä röhnöttämään luokan takariviin herjoja huutelemaan. Tai jos tyhmyyttäsi laiminlöit opiskelut, nyt voit loistaa luokan älypäänä ja vedellä kokeista täysiä pisteitä opettajan kehujen saattelemana. Tai paljastaa todellisen karvasi tyttöjen sankarina tai kaikkien poikien tavoittelemana böönana. Nyt saat tietää, miltä se tuntuu, ja voit heittää nuoruustraumasi romukoppaan!

Entä jos saisit samalla palata myös vanhempiesi luo, teininä? Voisit uhmata/noudattaa rajoja aivan eri tavalla tai rakentaa kurjien muistojen tilalle idyllin onnellisesta lapsuudesta. Opettajat ja vanhemmat olisivat tietysti näyttelijöitä, koulu ja koti lavastettuja, mutta saisit kuitenkin kokea jotain, mitä olet jäänyt kaipaamaan.

Hurja ajatus. Kammottava ajatus. Hieltä haiseva luokkahuone tai teinihuone jalkapallokuvioisella tapetilla puistattaa minua, mutta Pennanen tajusi, että idea vetoaa moniin keski-ikäisiin. Maksuvalmiita asiakkaita riittää Villa Alphassa, joksi tuo mielikuvitusleikkikompleksi on nimetty.

Toimittaja Veli Heiskanen tekee aiheesta juttua ja osallistuu siksi "Elämyksellisempään aikuiskoulutukseen", jolla sloganilla "liveroolipelin kaltaista leikkiä" myydään. Alkuun pääkaupunkiseudulla, jossa "tunneille riitti kysyntää niin työyhteisön kehittämispäivillä kuin polttareissakin", myöhemmin Kouvolassa, josta Pennanen hankkii halvalla tyhjiä kiinteistöjä kunnantaloa myöten käyttöön yritykselle.

"Viimeistään 'koulupäivän' jälkeen 'kotipihassa' tajuaa, miten valtava, lähes naurettavan iso satsaus on kyseessä. Vain, jotta aikuiset ihmiset saisivat edes kerran elämässään palata aikaan, jolloin tunteet olivat vähän suurempia ja vastuut vähän pienempiä." 

Heiskanen tekee kiintoisia havaintoja yhteisössä. Tarinastahan alkaa muodostua suorastaan yhteiskunnallinen ja psykologinen tutkielma! Hän pohtii muun muassa sitä, kaipaavatko ihmiset jatkuvan (näennäisen) nettiavoimuuden vastapainoksi salaisuuksia ja oman mielikuvituksen käyttömahdollisuuksia.

"Ehkä me tarvitsemme taukoa algoritmien ohjaamasta maailmasta. Sellainen löytyy yllättäen täältä, logaritmien parista. Ensimmäistä kertaa täällä tunnen aitoa oppimisen riemua. Lukion lyhyen matematiikan laskut ovat tarpeeksi helppoja kaltaiselleni luonnontieteiden vieroksujalle, mutta myös riittävän haastavia tuottamaan aitoa onnistumisen iloa."

Kuten ikäkauteen kuuluu, myös biletetään.

"Niko on innoissaan käty-konseptista. - Jotenkin porukka puhuu ja käyttäytyy tosi vapautuneesti, ehkä kun tiedostetaan, että ollaan kaikki samassa veneessä. Muualla kun nykyään jengi menee ottamaan kuppia, siitäkin tulee sellainen kilpailu, aletaan vertailla elämäntilanteita, jauhetaan jotain raakaruuasta ja lasten ja puolisoiden saavutuksista. - Eikä joissain rapujuhlissa oikein voi alkaa sitten painia, Jussi hörähtää. - Tulisi sanomista. Kaikkialla tulee muutenkin sanomista ihan kaikesta."

Tasa-arvohavainnot ovat erityisen mielenkiintoisia. Sukupuoliroolit itse asiassa korostuvat, huomaa Heiskanen. Ympäristö on konservatiivinen, osallistujien lapsuusajan mukaisesti, joten homo- ja transfobisia kommentteja kuullaan paljon ja niistä saa kärsiä erityisesti Aura. Mutta 'teinit' pohtivat myös yllättävämpiä aiheita, kuten miesten syrjintää huoltajuuskiistoissa tai miesten suurempaa kuolemanriskiä. Miesten suulla puhutaan, ja välillä pohdin, kumman mielipiteistä - toimittaja Heiskasen vai kirjailija Aleniuksen - mahtaa olla kyse (kuin sillä olisi väliä, vain uteliaisuudesta).

"Keskustelu osoittautui myös sikäli mielenkiintoiseksi, että sen aikana ilmeni laajemmin hyväksyttyjä ajattelumalleja, joista kaikki eivät sorra pelkästään naisia." 

Mistään jormaproosasta ei ole kyse, vaikka teksti miehekästä onkin, sekä näkökulmiltaan että käsittelyltään. Tarkoitan esimerkiksi suurta painotusta musiikkiin, kuten rockin tilanteeseen, joka tuntui ensin irralliselta sivuainekselta, mutta toisaalta istuu hyvin keski-ikäisten miesten kuvaukseen. Miehekäs ote on mielestäni myös tekstin rytmissä ja juonen etenemisessä, johon kirjailija käyttää paljon sanoja saadakseen asiansa täsmällisesti esitettyä. Ja asiaa on paljon, niin koululaitoksen nykytilasta kuin nuoruuden olemuksesta ja monesta muusta ilmiöstä.

Tarinasta kehkeytyy suorastaan trilleriainesta. Miten Veli Heiskasen käy uudessa nuoruudessaan?

"On oikeastaan ihme, että Villa Alpha oli maailmalla ensimmäinen yritys laatuaan. Tietty trendi kun oli ollut nähtävissä länsimaissa jo pitkään, sanovat tutkijat: aikuiset eivät enää aikuistu. He asuvat yhä pitempään kotona ja ovat taloudellisesti yhä riippuvaisempia vanhemmistaan. He lykkäävät opiskelua ja perheen perustamista ja bilettävät yökerhoissa keski-ikään asti, sen ylikin. Luetun ymmärtämisen taito on heikentynyt tasaisesti. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden katsotuimmat elokuvat ovat lastenanimaatioita tai perustuvat supersankarisarjakuviin. Myydäänpä nykyään jo aikuisten värityskirjoj..." 

Tämän jälkeen seuraa "käsinkirjoitettuja" voimasanoja, joita on ympätty kirjaan sinne tänne, kuten myös korjauksia ja muita kommentteja. Varsin hauska efekti, kun sitä ei ole liikaa, ja tuo oman sävynsä, eräänlaisen rinnakkaisjuonen tarinaan. Kokonaisuus on fiksua ja kelpoa luettavaa, lukija saa vastinetta käyttämälleen ajalle ja mahdollisesti rahalle, tilanne toisaalta karmiva ja toisaalta hihityttävä, mikä on aina hyvä yhdistelmä (ai kauheeta, saamme päivitellä). Melkein luulen, että jossain päin maailmaa on jo olemassa Villa Alphan kaltainen palvelu, emme vain ole kuulleet siitä vielä. Siinäpä liikeideaa vaikka kouvolalaisille.

Kenelle: Nuoruuteen haikaileville, startup-yrittäjille, ajan hengen romaanien ahmijoille, höttöä kaihtaville, mielipiteitä omaaville tai sellaisia etsiville.

Muualla: En löytänyt muita blogijuttuja, joten linkkaan kirjailijan omaan blogiin Opus vei. 

Arsi Alenius: Villa Alpha. Kosmos 2019. Kansi Tero Ahonen. Kustantajan lukukappale.