maanantai 26. helmikuuta 2018

Elena Ferrante: Napoli-sarja, osat 1 - 3.

Hitaasti pääsin Ferranteen mukaan, mutta sitä tiukemmin. Tarina kertoja-Elenasta ja hänen ystävästään Linasta lapsuudesta aikuisuuteen on täyteläinen, viisas, lujasti koukuttava ja koskettava, vaikkei olisi Italiaa nähnytkään. Naisen tarina on yksityinen; taitava ja tarttuva kerronta hoitaa loput, eli tekee siitä tutun, yleismaailmallisen ystävyyden kuvauksen ja naisen kasvukertomuksen.

Ensimmäinen osa, Loistava ystäväni, kertoo tyttölapsista Napolin kaduilla; melske, haju, kiihkeys ovat kirjassa käsin kosketeltavia, viileää suomalaista vieraannuttavia. En vakuuttunut, kaikki tuo tuntuu pohjoismaisen niukkalinjaisen sisustuksensa ja hiljaisuutensa keskellä kirjaa lukevasta oudolta. Fyysisyys! Ihmiset ja ystävyydet ovat silti tunnistettavia. Ja kirja on tärkeä, sillä tutustumme päähenkilöihin, joista saamme lukea lisää seuraavissa. Vaikken vielä tässä vaiheessa ole varma, luenko seuraavia.

Muualla: Vaikea pukea sanoiksi, silkkaa lukunautintoa, sanoo Lumiomena.

Toinen osa, Uuden nimen tarina, jysähtää lujaa. Luin, ehkä suuren hypetyksen vuoksi, joka on usein loitonnuttaa, mutta nyt näkyvyys oli hyvästä. Kai se on luettava, kun niin moni kehuu. Täysosuma. Naisten tarina miehineen, töineen, perheineen ja urineen on niin yllättävä, outo ja samalla tuttu, ettei siitä voi olla lumoutumatta. Se kattaa kaikki oleelliset kysymykset ja kertoo Elenan ja Linan toisistaan täysin poikkeavat tarinat ymmärtävästi; hienovireisesti ja julkeasti yhtä aikaa. Nuoret naiset haaveineen, miehineen, unelmineen ja perheineen! Elena, kiltti tyttö, ja Lina, joka tekee omanlaisiaan ratkaisuja. Miten käy ystävyyden? Ja onko sillä väliä? Kirja, joka kaikkien ystävyyttä pohtivien ja jokaisen lukevan naisen kannattaa lukea. Löydät siitä itsesi. Kuvan nappasin brittiläisen Text Publishing Companyn sivulta.

Muualla: Leena Lumi kaipasi tiivistystä, mutta on kuumeen vallassa, tulkitsen. Lukuromaaneja sanan kaikissa positiivisissa merkityksissä, summaa Kirsin Book Club. Kakkososa on ehkä ykköstä parempi, sanoo Me Naiset. Ei ehkä, vaan on!

Kolmas osa. Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Nyt ollaan jo kypsien naisten maailmassa. On kokemusta, pettymyksiä, onnea, saavutuksia. Lapsia, puolisoita, exiä ja nyxiä. Miehet bisneksineen! Naiset, jotka pitävät kaiken koossa, jos haluavat; valtasuhteet ovat yhtä selkeitä tai hämäriä kaikille. Mikä on miesten rooli? Voittaako järki vai tunne, vai onko sen väliä? Ferrante kutoo velhomaisesti Elenan kirjailijanuraa, Linan kapinallisuutta ja ajan- ja paikankuvaa kiinnostavaksi kuvaelmaksi, joka liikuttaa ja koukuttaa. Enkä nyt halua ajatella vanhenemista tai sitä faktaa, että äitini on päähenkilöiden ikäinen.

Muualla: Upea, syvällinen, viihdyttävä, sanoo Sanoissa ja sivuilla. Tulee voimalla kohti, sanoo Rakkaudesta kirjoihin -Annika. Kirjailija Anita Konkka analysoi laajasti koko sarjaa, myös vielä suomentamatonta viimeistä osaa, joten ÄLÄ klikkaa linkkiä, jos et halua tietää.

Kenelle: Naisille. Naisia ymmärtämään pyrkiville. Komean kerronnan ihailijoille. Uskottavaa ja koukuttavaa tarinaa etsiville. Italian ystäville.

Elena Ferrante: Napoli-sarja, osat 1 - 3. Suomennos Helinä Kangas, joka on suomentanut myös seuraavat osat.

Osa 1: Loistava ystäväni. (L'amica geniale) WSOY 2016. Helinä Kangaksen käännös sai Tammen Jarl Hellemann -palkinnon vuoden parhaana käännösromaanina. Käännökset ovat briljantteja, kirjojen nimistä alkaen.

Osa 2: Uuden nimen tarina. (Storia del nuovo cognome) WSOY 2017. Sarjan tähänastisista paras.

Osa 3: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. (Storia di chi fugge e di chi resta) WSOY 2017.  Päällys: Martti Ruokonen. Neljän kirjan sarja julkaistiin italiaksi vuosina 2011 - 2014 ja englanniksi 2015. Vuonna 2018 odotamme suomeksi päätösosaa.

Elena Ferrante on taiteilijanimi, jonka oikea henkilöllisyys on salainen: usein arvellaan sen takana olevan italialaisen kääntäjän Anita Rajan. Toukokuussa 2018 HelsinkiLit-tapahtumassa esiintyy Domenico Starnone, Rajan aviomies, jota myös on veikkailtu Ferranten salanimen taakse. Hänen kirjansa Solmut (Ties, Lacci) lmestyy suomeksi keväällä. Sitä sanotaan Ferranten Hylkäämisen päivien vastakohtakirjaksi, miehen näkökulmana. Omppu pohtii blogissaan kutkuttavasti kirjojen suhdetta. Nähdään varmaan Savoy-teatterissa?

Kesällä 2017 alkoi HBO Italian television kanssa tehdä kirjasta tv-draamaa. Nähtäväksi jää, mitä tulee ja nähdäänkö se meillä. Toivottavasti! Kun fanit on jo koukutettu, meille on helppo syöttää  lisää. Pöhinää somessa asian tiimoilta.

Aiemmin lukemiani Elena Ferranteja:
Hylkäämisen päivät. Suomennos Taru Nyström. Avain 2004.
Amalian rakkaus Suomennos Taru Nyström. Avain 2005.


4 kommenttia:

  1. Arja, olet oikeassa: Olen täysin Napoli -tetralogia kuumeessa:) Ykkönen sen sytytti, kakkonen ei ihan ykköseen yltänyt minulla, mutta kolmonen vei mennnessää täysin ja nyt odotan maanisesti suurta finaalia eli viimeistä kirjaa.

    Tämä on sillä tavalla harvinaista, että innostun helpommin vaikka ranskalaisesta kirjallisuudesta kuin italialaisesta, mutta Sivia Avallonen Teräs ja nämä Ferranten kirjat avasivat minulle sen toisen Italian...

    Minusta tämä on upea, viihdyttävä ja laadukas sarja, jota tekee mieli kehua kaikille!

    (No, saimme joululahjaksi kaikki Sopranosit, kun jollekin valitin,että kun se tuli televisiosta ei ollut aikaa katsoa, nyt on sitten katsottu...Italialaiset siirtoalaiset Yhdysvalloissa toista ja kolmatta polvea ja usko tai älä, omistan myös Sopranos -keittokirjan:) Juu , aiheen sivusta heittää, mutta ainakin on italialaista.

    Ja nyt sitten kun neljäs on ensin luettu, sitten katsomaan tv-sarjaa Napolista!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuume tarttuu kuin influenssavirus... Mutta tätä virusta kantaa ilolla, kuten sanot! Sopranosit katsoin silloin kun vielä katsoin paljon tv:tä, onneksi tuli nähtyä. Mahtava tilanne meille faneille, odotella vielä yhtä kirjaa ja tuota sarjaa. Kiitos kun kommentoit, Leena!

      Poista
  2. Onpa ihanaa kuulla, että sullekin tarttui "kuume". Nyt vaan jännitetään miten tämä kaikki päättyy... Lila on hahmona ärsyttävä mutta siltikään häntä ei voi olla rakastamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, iloinen kuumepotilas täällä. Lila on tosi karmea tyyppi ajoittain. Ja ne miehet...argh. Tunteita kirjailija osaa hienosti nostattaa. Kiitos kommentista, Annika.

      Poista