Messulauantaina satoi vettä vaakasuoraan - paras messusää siis! Messukeskukseen ei vettä virrannut, väkeä kyllä. Lähes 92 000 kävijää, noin 6 000 enemmän kuin viime vuonna! Myös myynti kasvoi ainakin isoilla kustantamoilla, Otava ja WSOY kertovat jopa neljänneksen kasvusta vuodentakaiseen. Kyllä, olemme edelleen lukijakansaa!
Päivän kirjallinen kohokohtani oli lounas ruotsalaisen trilleristin Camilla Greben kanssa. Olen "huomaamattani" lukenut kaikki hänen suomennetut teoksensa, ja huh, ne ovat jännittäviä. Eivät verisiä, eivät pikkutarkasti poliisityötä selittäviä - vaikka nuokin elementit ovat mukana - vaan ne keskittyvät rikosten tekijöiden psykologiaan ja motiiveihin.
Hurmaava, fiksu ja rento kirjailija oli hieno tuttavuus, ja meillä riitti parin tunnin verran juttua mainiossa bloggariseurassa Gummeruksen Jonna Tapanaisen ja Johanna Laitisen (Sivumennen-podcastista tutut) emännöiminä. Messukeskuksen ravintola Platta on viihtyisä ja toimiva, ja ruoka maistui jutustelun ohessa. Myös muuten David Nichollsille, joka oli samaan aikaan lounaalla - Messukeskuksessa voi bongata kenet vain!
Vaikka Jari Tervon, jonka Vesa-Matti Loirin kanssa yhteinen signeerausjono taisi olla tapahtuman pisin, en edes nähnyt loppupäätä.
Ja JP Koskisen (alla) - Tulisiipi lentää - sekä Marja Aarnipuron, jolle ihmettelin hänen ehtivyyttään. Nainen päätoimittaa suurta Apu-aikakauslehteä (jota perheemme on lukenut aina) ja ohessa kirjoittaa dekkareita!
Kirjoittaminen on hänelle harrastus ja intohimo, eikä hän päätoimittajuudeltaan saa sitä töissä juuri tehdä, joten nyt kun lapset ovat isoja, vapaa-aika löysi luontevasti sisältönsä.
Muistanette Shaun Bythellin, skotlantilaisen kirjakauppiaan? Hän on kirjoittanut jo seuraavankin osan kirjakauppiaan elämästä. Toivottavasti saamme myös sen pian suomeksi.
Loppuaika meni yleiseen haahuiluun (kerrankin maltoin jättää sille aikaa, mikä oli hyvä ratkaisu). Divari- ja tietokirjapuolta pengoin tiedonhaluisen lapsenlapsen kanssa, löysimme hänelle mieluisan opuksen taivaan ja tähtien tarkkailusta ja niiden valokuvaamisesta Ursan osastolta.
Muutaman lahjaostoksen tein, itselleni oikeastaan vain yhden merkittävän - kartutin vanhojen Helsinki-kirjojen kokoelmaani Väinö Tannerin kirjalla Kun Helsinki oli nuori ja pieni.
Tommi Kinnusen romaani Pintti voitti juuri kirjallisuuden Botnia-palkinnon, onnea! Iloinen Kinnunen kaappasi bloggarin yhteiskuvaan.
Paljon muutakin näin ja monia tapasin. Väkimäärä oli silmämääräisestikin ja kyynärpäätuntumalla valtaisa; jos messut vielä kasvavat, tilaa tarvitaan lisää. Tämä on ehdottomasti positiivinen haaste Messukeskukselle. Kuulin, että väkeä riitti katsomoissa aivan messujen sunnuntai-iltaiseen sulkeutumiseen saakka. Selvästi ohjelmajohtaja Ronja Salmen uudistukset ovat toimineet ja kävijäkunta laajentunut entistä nuorempiin vieraisiin, kuten oli tavoite. Hienoa työtä!
Lasten alue olikin tilava ja houkuttelevan näköinen säkkituoleineen, sadunkertomispisteineen, lavoineen ja kirjastoautoineen. Luulenpa ensi vuonna tuovani enemmänkin nuorta väkeä messuille.
Myös illan vietin hyvässä seurassa, bloggarikollegoiden kanssa syömässä Triplassa ravintola Famessa. Itse Fame-musiikkimuseoon en vielä ole tutustunut, listalla sekin.
Eräs traditioni kirjamessuilla muuten katkesi tänä vuonna. En kertaakaan kadottanut kännykkääni, en Turun enkä Helsingin messuilla! Hämmästyttävää - yleensä juoksentelen vähintään kerran per messut puhelimeni perässä pitkin paikkoja jälkiäni seuraillen. (Aina se on tähän saakka myös löytynyt, joko kirjahyllyiltä tai naistenhuoneesta.)
Kiitos messuille bloggaripassista ja mahtavista järjestelyistä, kirjailijoille, bloggareille ja alan väelle mukanaolosta ja tapaamisista. Ensi vuoteen! Siitä tuleekin juhlavuosi, Helsingin kirjamessut täyttävät 20 vuotta ja blogini 10 vuotta!
Torstaina Helsingin kirjamessuilla
Päivän kirjallinen kohokohtani oli lounas ruotsalaisen trilleristin Camilla Greben kanssa. Olen "huomaamattani" lukenut kaikki hänen suomennetut teoksensa, ja huh, ne ovat jännittäviä. Eivät verisiä, eivät pikkutarkasti poliisityötä selittäviä - vaikka nuokin elementit ovat mukana - vaan ne keskittyvät rikosten tekijöiden psykologiaan ja motiiveihin.
Hurmaava, fiksu ja rento kirjailija oli hieno tuttavuus, ja meillä riitti parin tunnin verran juttua mainiossa bloggariseurassa Gummeruksen Jonna Tapanaisen ja Johanna Laitisen (Sivumennen-podcastista tutut) emännöiminä. Messukeskuksen ravintola Platta on viihtyisä ja toimiva, ja ruoka maistui jutustelun ohessa. Myös muuten David Nichollsille, joka oli samaan aikaan lounaalla - Messukeskuksessa voi bongata kenet vain!
Vaikka Jari Tervon, jonka Vesa-Matti Loirin kanssa yhteinen signeerausjono taisi olla tapahtuman pisin, en edes nähnyt loppupäätä.
Ja JP Koskisen (alla) - Tulisiipi lentää - sekä Marja Aarnipuron, jolle ihmettelin hänen ehtivyyttään. Nainen päätoimittaa suurta Apu-aikakauslehteä (jota perheemme on lukenut aina) ja ohessa kirjoittaa dekkareita!Kirjoittaminen on hänelle harrastus ja intohimo, eikä hän päätoimittajuudeltaan saa sitä töissä juuri tehdä, joten nyt kun lapset ovat isoja, vapaa-aika löysi luontevasti sisältönsä.
Loppuaika meni yleiseen haahuiluun (kerrankin maltoin jättää sille aikaa, mikä oli hyvä ratkaisu). Divari- ja tietokirjapuolta pengoin tiedonhaluisen lapsenlapsen kanssa, löysimme hänelle mieluisan opuksen taivaan ja tähtien tarkkailusta ja niiden valokuvaamisesta Ursan osastolta.Muutaman lahjaostoksen tein, itselleni oikeastaan vain yhden merkittävän - kartutin vanhojen Helsinki-kirjojen kokoelmaani Väinö Tannerin kirjalla Kun Helsinki oli nuori ja pieni.
Tommi Kinnusen romaani Pintti voitti juuri kirjallisuuden Botnia-palkinnon, onnea! Iloinen Kinnunen kaappasi bloggarin yhteiskuvaan.
Paljon muutakin näin ja monia tapasin. Väkimäärä oli silmämääräisestikin ja kyynärpäätuntumalla valtaisa; jos messut vielä kasvavat, tilaa tarvitaan lisää. Tämä on ehdottomasti positiivinen haaste Messukeskukselle. Kuulin, että väkeä riitti katsomoissa aivan messujen sunnuntai-iltaiseen sulkeutumiseen saakka. Selvästi ohjelmajohtaja Ronja Salmen uudistukset ovat toimineet ja kävijäkunta laajentunut entistä nuorempiin vieraisiin, kuten oli tavoite. Hienoa työtä!
Lasten alue olikin tilava ja houkuttelevan näköinen säkkituoleineen, sadunkertomispisteineen, lavoineen ja kirjastoautoineen. Luulenpa ensi vuonna tuovani enemmänkin nuorta väkeä messuille.
Myös illan vietin hyvässä seurassa, bloggarikollegoiden kanssa syömässä Triplassa ravintola Famessa. Itse Fame-musiikkimuseoon en vielä ole tutustunut, listalla sekin.
Eräs traditioni kirjamessuilla muuten katkesi tänä vuonna. En kertaakaan kadottanut kännykkääni, en Turun enkä Helsingin messuilla! Hämmästyttävää - yleensä juoksentelen vähintään kerran per messut puhelimeni perässä pitkin paikkoja jälkiäni seuraillen. (Aina se on tähän saakka myös löytynyt, joko kirjahyllyiltä tai naistenhuoneesta.)
Kiitos messuille bloggaripassista ja mahtavista järjestelyistä, kirjailijoille, bloggareille ja alan väelle mukanaolosta ja tapaamisista. Ensi vuoteen! Siitä tuleekin juhlavuosi, Helsingin kirjamessut täyttävät 20 vuotta ja blogini 10 vuotta!
Torstaina Helsingin kirjamessuilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti