Blogistanian parhaat 2020 -ääneni

Blogistania valitsee vuosittain parhaat kirjat kirjasomen äänestyksellä. Nyt on jo kymmenes kerta, kun voittajat palkitaan kiitoksin ja kunniakirjoin, vaikkei normiaikojen tapaan voittajaa päästä kukittamaan.

Vuoden 2020 parhaiden kirjojen valinnassa osallistun kolmeen sarjaan, kolmella kirjalla kussakin. Paras saa kolme pistettä, seuraava kaksi ja kolmas yhden. Sarjat ovat:

Blogistanian Finlandia (kotimaiset kirjat), äänestysblogi Kirsin Book Club
Blogistanian Globalia (käännöskirjat), äänestysblogi Kirjamies
Blogistanian Tieto (tietokirjat), äänestysblogi Todella vaiheessa

Lisäksi valitaan Blogistanian Kuopus, parhaat lasten ja nuorten kirjat, äänestysblogi Yöpöydän kirjat (tähän kategoriaan en osallistu).

Ehdokkaani Blogistanian Finlandia -kilpailussa 2020 ovat

3 pistettä: Anni Kytömäki, Margarita

2 pistettä: Tommi Kinnunen, Ei kertonut katuvansa

1 piste: Jani Saxell, Helsinki Underground

Mukana voisi hyvin olla myös Kristina Carlsonin Eunukki, ihailen suuresti hänen niukan runsasta kirjoitustapaansa, tai Laura Lähteenmäen Sitten alkoi sade, Lähteenmäen kirjat kolahtavat minuun aina lujaa. Näiden jälkeen olisi viivalla jo niin monta hienoa kirjaa, etten luettele, ne löytyvät postauksina. 

Kirjavuosi 2020 oli kotimaisessa kirjallisuudessa runsas ja tasokas. Käännöskirjojen vuosi oli minulle vaisumpi, mutta helmiä kalastellen:

Ehdokkaani Blogistanian Globalia -kilpailussa 2020 ovat

3 pistettä: Alex Schulman, Polta nämä kirjeet

2 pistettä: Nina Wähä, Perintö

1 piste: Vigdis Hjorth, Perintötekijät

Muistiin: Elizabeh Stroutin Olive Kitteridge ja Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä. Robert Seethaalerin Kokonainen elämä myös teki vaikutuksen.  

Ehdokkaani Blogistanian Tieto -kilpailussa 2020 ovat

3 pistettä: Viljami Puustinen: Veljekset Gallén
2 pistettä: Heikki Herlin: Tuollapäin on highway
1 piste: Antti Heikkinen: Einari

Juha Hurmeen Suomi on mainittava kaikessa hilpeässä tykityksessään. Tähän kisaan liian myöhään luin Teemu Keskisarjan Saapasnahka-tornin; se on ilmestynyt jo 2018, mutta lukukokemuksena tietokirjoista vuoteni riemastuttavin. Kiinnostava oli myös Agatha Christien elämäkerta, vaikkei se kirjana nouse huipuksi. 

Voittajat julkistetaan 14.2. klo 10 äänestysblogeissa ja somessa.

Viime vuoden BF-äänestyksen voitti Pajtim Statovci. Lue lisää vuoden 2019 voittajista Amman lukuhetken kautta - sattuneesta syystä palkintojenjako peruttiin - ja vuoden 2018 voittajista sekä katso video palkintojenjaosta 2018, jota sain kunnian juontaa. Tuolloista BF-voittajaa Olli Jalosta ja Kuopus-voittajaa Maria Turtschaninoffia haastatteli Tuijata, kääntäjä Kristiina Rikmania Kirjaluotsin Tiina. Mia Kankimäeltä ja Magdalena Hailta saimme videoterveiset. 

Aivan ensimmäinen historiallinen Blogistanian äänestys oli vuonna 2012 vuoden 2011 kotimaisista kirjoista, Sallan blogissa. Blogistanian Globalia, jossa palkinnon vastaanottaa kääntäjä, tuli heti perään mukaan Karoliina Timosen blogissa. 

Kotimaiset kirjablogit -blogiyhteisöön kuuluu tällä hetkellä noin sata aktiivista kirjablogia. Äänestykseen voi osallistua muukin kirjasome, kuten kirjagrammaajat ja -vlogit. Yhteensä kirjasomettajia on useita satoja.

Kirjablogien tuoreimpia juttuja voit seurata:

Netti: http://kotimaisetkirjablogit.blogspot.com/

Facebook: https://www.facebook.com/Kotimaiset.kirjablogit

Twitter: https://twitter.com/Kirjablogit

Blogistanian logot: Marja-Leena Liipo

Turun kirjamessut, päivä 2

Kirkas aurinkoinen päivä Turussa 5.10.2019. Ohjelmassa oli heti aamusta Minna Canth -keskustelu sekä teatteri- ja kulttuuribloggaajien paneeli, joista kumpaankaan en ehtinyt, sillä kirjabloggarit oli kutsuttu tapaamaan messujen ohjelmajohtajaa ja tiedottajaa aamukahvimerkeissä. Hieno ele messuilta ja kiitos bloggarien työn arvostuksesta kirjojen näkyvyyden puolesta, jota meille painotettiin. Kissa kiitoksella elää, mutta kyllä tunnustus todella lämmittää - ehkä ei ole turhaa tämä raapustelu.

Samasta syystä meni ohi Keltaisen kirjaston 75 vuotta -ohjelma, jossa keskusteltiin laadukkaan käännöskirjallisuuden merkityksestä, tärkeä aihe tämäkin. Ja pian on vihdoin Nobel-jaon aika: kun yksi vuosi jäi välistä, tänä vuonna palkinnon saa kaksi kirjailijaa! Jännittävää! Nobel-palkinnoista on tehnyt kirjan Räjähdemiehen perintö Sanna Nyqvist, tähän pitää tutustua.

Mutta ehdin kuulemaan Mikko Rimmisen uutuuskirjan esittelyä. Jos se näyttää siltä kertoo herra Lyystä, joka joutuu kuohuttavien tapahtumien pyörteeseen, jota hän ei pysty hallitsemaan "kykenemättömyyttään naapurustokommunikointiin", kertoi Rimminen. Kommunikoinnin vaikeudesta Rimminen on ennenkin kirjoittanut ansiokkaasti ja asettanut henkilönsä mahdottomiin tilanteisiin. Ajatus jotenkin resonoi someaikaan.

"Pahinta mitä herra Lyylle voi tapahtua on, että naapurit pyytävät häntä boolivastaavaksi talon auringonpimennysjuhliin."

Lastenosastolla pyöri paljon teatteria, ja ohikulkijana näytti hienolta nuorten esiintyjien tekeminen, mutta melkein enemmän viihdytti yleisö: niin täpinöissään ja täysillä mukana! (Tästä tulee kertomaan lisää mm. Ja kaikkea muuta -blogi, jonka pitäjä vietti päivän messuilla poikansa kanssa.)

Messujen teema oli teatteri, maateemoista on luovuttu (ensi vuonna musiikki, sen jälkeen kuvataide). Teatteri on luonteva jatko kirjaan ja tekstiin, ja sama yleisö kuluttaa paljon molempia. Sen kunniaksi kuuntelin konkariteatterinjohtajien keskustelun merkittävimmistä ilmiöistä 50 vuoden aikana. Maarit Pyökäri, Esko Roine ja Asko Sarkola omaavat pitkän katsantokulman alaan, jossa suuri muutos tapahtui heidän mukaansa 1960-70-luvuilla, kun politisoituminen valtasi teatterin. Niin pitkälle, että  työntekijät eivät voineet keskustella keskenään tai edes istua samassa kahvilan pöydässä, jos edustivat eri liikkeitä, joita silloin syntyi. Ja joista monet nykyteatterit, kuten Kom tai Ryhmis, kumpusivat. Setä Roine kertoi muistojaan, jotka kieltämättä vaikuttavat senaikaisilta, Maarit Pyökäri totesi, että puhenäytelmä pitää kutinsa ja että tekstien taso on noussut.

Uusia teatteriammatteja on syntynyt mm. videon ja somen myötä ja monimuotoisuus on kasvanut, kun osaksi ovat tulleet uudet esitystavat, kuten tanssi ja sirkus. Yhteisesti mainittiin se, että teatterin harrastuneisuus on Suomessa hämmästyttävän suurta. Teattereissa käy enemmän väkeä kuin lätkämatseissa! Kesäteatteri, perin suomalainen ilmiö, on voimissaan, sillä me haluamme kesällä olla ulkona (sisänäytökset eivät kesäisin vedä eikä niitä siksi ole). Yksi suosion syy on Pyökärin mukaan se, ettei teatteri ole liian akateemista ja vaikeaa, vaan siihen on helppo mennä. Ja monella on kokemusta näyttelemisestä, harrastusryhmien, tai jos ei itsen niin kaverin tai perheenjäsenen kautta, kuten Pauliina Rauhala totesi toisessa keskustelussa, jossa hän ja Anni Kytömäki kertoivat kirjan muuntumisesta näyttämölle. Kuten olemme kirja- ja lätkäkansaa, olemme myös ehdottomasti teatterikansaa! 

Tänään ajattelin panostaa kansainvälisyyteen, sillä ulkomaisten kirjailijoiden tapaaminen on vielä harvinaisempaa herkkua kuin kotimaisten. Jonas Hassen Khemirin uutuus, Isän säännöt, kertoo nuoresta isästä ruotsalaisessa lähiössä. Kuulimme näytteitä kirjailijan lukemana (ruotsiksi), ja niiden perusteella peukutan jo nyt. Pidin paljon hänen edellisestä kirjastaan Kaikki se mitä en muista.

Ruth Ware on kotoisin Brightonista, ja hänen keskusteluaan Antti Kasperin kanssa oli anglofiliaan taipuvaisen ilo kuunnella; niin kaunista englannin kieltä! Ware kirjoittaa psykologisia rikostrillereitä, ei dekkareita, kuten moni luulee. Tarinassa ei roisku veri, vaikka rikos tapahtuu: kirjailija keskittyy tavallisen naisen elämään, jossa tapahtuu jotain odottamatonta, mikä voisi tapahtua kenelle vain. Waren välitön esiintyminen vaikutti. Kuvittelin lavalle nousevan kopean viimeisen päälle laitetun ylhäisen tähden (ruotsalaisten dekkaristien vaikutusta?), mutta paikalla oli lämmin perheenäitimäinen, terävä, jalat maassa oleva nainen. Jonka kirjoja on myyty nelisen miljoonaa kappaletta, mutta kuulemma hän ei elä staran elämää, vaan tekee kotitöitä ja epäonnistuu lastensa käskyttämisessä, kuten kuka tahansa.

Uransa huippuhetkeksi hän kertoi kustantajansa puhelinsoiton, jossa ensin pyydettiin istumaan alas. Ja sitten: kirjasi on noussut NY Timesin best sellers -listalle (linkki tämänhetkiseen). Silloin Warea huippasi ja piti hengitellä huolella. Nyt ei tarvitsisi enää yrittää löytää kirjoitusaikaa päivätyön ja perheen lisäksi! Kirja oli Synkän metsän siimeksessä, ja täytyy muuten todeta, että olen tainnut lukea kaikki sen jälkeenkin ilmestyneet, vaikken ole blogannut. Ne ovat niin mainiota aivolepoa, jotka lukee sutjakasti mutta unohtaa saman tien - siinä hänen suosionsa salaisuus?

Tapasin venezuelalaisen Karina Sainz Borgon, jonka kirjaa Caracasissa on vielä yö olen jo hypistellyt, lukematta vielä. Se kertoo maasta "kaaoksen partaalla" (lainaus takakannesta) ja naisesta, joka pakenee. Myös tämä kirjailija oli välitön ja puhelias tavattava, ikään kuin olisi aidosti kiinnostunut blogistani (heh.) Ei voi kuin ihailla, miten ammattilaiset hommansa hoitavat!

Bloggarit olivat hyvin edustettuina paitsi osallistujina myös ohjelmassa. Kia Raevaara ja hänen lasten- ja nuortenkirjoja käsittelevä bloginsa Luetaanko tämä osallistui paneelin, jossa keskusteltiin lastenkirjojen (arvioiden) näkyvyydestä. Liian vähän tai ei lainkaan! Eli sama kuin aikuistenkin kirjoilla, suurimmalla osalla. Kia on saanut paljon palautetta ja kiitosta muun muassa opettajilta ja muilta kasvatusalan ammattilaisia. Ja ansiosta. Tärkeää työtä lukemisen näkyvyyden ja tietoisuuden eteen. 

Kohutun Tervo-Loiri-kaksikon jätin suosiolla väliin valtaisan ruuhkan vuoksi, alkoi ahdistaa. Mutta jos pitäisi sanoa, kuka veti kaikista eniten messuväkeä, se on Heli Laaksonen, jonka jokaisessa esiintymisessä oli hurja tungos. Eikä syyttä, niin valovoimainen ja hieno esiintyjä hän on, tuotannostaan nyt puhumattakaan. Ja on vähän kotikenttäetuakin tietysti. Hän on näitä taiteilijoita, joiden lumo ja lahjakkuus säteilevät moneen suuntaan. Tältä se näytti:

Heli on myös ollut mukana Lauri Tähkän Äärillä-kirjan teossa "olkapään takana", ja heidän keskustelunsa vaikutti välittömältä eikä ohjelmalliselta, onnistuin kuulemaan osan. Mutta sitten onnistuin nappiin:

Kadehdi vapaasti! Ja tule itse kirjamessuille, siellä tapaa ketä vain! Kaksi päivää elämyksiä tankattuani hyppäsin junaan ja kotiin, kirjakasojeni keskelle. Ja valmistautumaan Helsingin kirjamessuille, jotka alkavat 24.10. 

Sain messulipun bloggaajana Turun kirjamessuilta, kiitos! Ja juuri tätä kirjoittaessani tuli tiedote, jonka mukaan messut ovat olleet sisällöllinen ja myynnillinen menestys. Kävijöitä oli 23 559, liki tuhat esiintyjää, lähes 100 teatterialan vaikuttajaa ja liki 300 näytteilleasettajaa. "Jenni Haukio on erittäin tyytyväinen siihen, miten tapahtuman sisältöuudistus poikkitaiteellisiin teemoihin on otettu vastaan." Myyntiä on ollut mukavasti, mikä on tietysti tärkeää jatkuvuuden kannalta.

Katso Turun kirjamessujen 2019 päivä 1.

Vuoden 2018 Turun kirjamessut.

Vuoden 2017 Turun kirjamessut, osa 1 ja osa 2.

Blogistanian parhaat kirjat 2018 -ääneni

Jännittävä hetki ja mieluinen "velvollisuus": kirjabloggarit äänestävät vuoden 2018 parhaat kirjat kotimaisten, käännettyjen, tieto- sekä lasten ja nuorten kirjojen kategorioissa. Äänestän näin (p tarkoittaa pistettä):

Blogistanian Finlandia:

Olli Jalonen, Taivaanpallo, 3 p
Minna Rytisalo, Rouva C, 2 p
Marjo Vilkko, Vilpitön sydän, 1 p

Blogistanian Globalia

Kim Leine: Kuilu, 3 p
Pierre Lemaitre: Tulen varjot, 2 p
Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa, 1 p

Blogistanian Tieto

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin, 3 p
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen, 2 p
Sinikka Vuola, Tommi Melender: Maailmojen loput, 1 p


Finlandia-sarja on tietysti lempparini. Kolmen kärki oli minulle selkeä, seuraavat kolme olisivat vaikeampi rasti, niin paljon hyvää tuli viime vuonna sekä tutuilta että esikoiskirjailijoilta.

Alkuvuodesta viihdyttivät muiden muassa Anniina Tarasovan Venäläiset tilikirjani ja Satu Vasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen. Ella Laurikkalan Siirtolainen, koskettava tosipohjainen tarina, liikutti, Eeva Turusen Neiti U riemastutti, Piia Leinon dystopia Taivas mietitytti. Vilja-Tuulia Luostarisen ja Satu Koskimiehen jatko Montgomeryn Runotyttö-sarjaan hämmästytti taidonnäytteenä. Ina Westmanin Henkien saari jäi mieleen kauniinvarman kielellään ja herkkävireisen ajan hengen tajullaan. Entä Heikki Kännön Sömnö tai J Pekka Mäkelän upea Hunan!

Käännöskirjoista listalla olisi voinut myös Ayòbámi Adébáyòn Älä mene pois, Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton tai Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran. Ja Elena Ferranten Napoli-sarjan odotettu päätösosa! Rachel Cusk on kiinnostava uudenlaisella otteellaan. 

Tietokirjoista: luen aika lailla bisneskirjoja, jotka ovat kiinnostavia mutta eivät välttämättä ns. hyviä kirjoja. Risto Siilasmaan Paranoidi optimisti on kyllä vetävä, samoin Alf Rehnin kirja johtajuudesta.  Joskus löytyy kirja, joka on romaani, mutta joka voisi olla tietokirja sisältönsä viisauden puolesta. Juha Itkosen autofiktio Ihmettä kaikki on sellainen, isyydestä ja elämästä.

Äänestyksestä vastaavat blogit Tuntematon lukija - Finlandia, Kirjamies - Globalia, Hannan kirjokansi - Tieto. Lasten ja nuorten kirjojen Kuopus-sarjan äänestystä hoitaa Yöpöydän kirjat. Blogistanian logot on tehnyt Marja-Leena Liipo.

Vuoden 2018 luetuista koosteeni. 

Tulokset kuulemme ma 25.2. klo 10. Samalla selviää myös palkintojen jaon paikka ja aika - seuraa kanavia, ehkä nähdään paikan päällä!

Kirjakultti - kirjabloggareiden oma YouTube-kanava on täällä!

Kaikkea ne kirjabloggarit keksivät, nyt on oma YouTube. Seurailethan meitä Kirjakultti-kanavalla, johon on luvassa kaikkea kirjoista ja niiden ympäriltä.

Juuri avatussa Kirjakultissa on jo kaksi videota, joista toisella mukana myös minä, rivin oikeassa reunassa (käsiä heiluttelemassa ja oudosti räpyttelemässä). Videointi on tehty Turun kirjamessuilla, joissa pidimme bloggaripaneelin aiheesta Kirjarakkautta vai maksettua markkinointia? 

Ei, bloginpidosta ei makseta. Enkä sitä odotakaan; harrastukseni olen itse valinnut, ja teen sitä kirjojen ja lukemisen nostamiseksi ja edistämiseksi. Koska pidän lukemista niin antoisana, etten haluaisi kenenkään jäävän siitä paitsi sen takia, ettei kukaan ole tullut kertoneeksi. Luetun ymmärtämisen tärkeydestä on puhuttu paljon elämäntaitojen yhteydessä.  Olen huolissani siitä, miten lapset ja nuoret ja suomalaiset ylipäänsä pärjäävät maailmassa, jos kielen ja tekstin taju heikentyy.

Äidinkieli on paljon muutakin kuin päivittäinen viestintäväline. Minulle se on koti, paikka, jossa tunnen, ajattelen ja teen. Olen olemassa. Jos äidinkieli on heikko, miten mikään voi toimia? Ja olenko edes olemassa, jos minulla ei ole sanoja ja kieltä - en tarkoita vain ääneenlausuttuna, vaan kieltä, jolla ajattelen. Enkö ajattele, jos en tunne kieltä? Ja miten voisin ikinä oppia muita kieliä, jos en tunne perustaa, jolle kieli rakentaa?

Bloginpitoon on enemmän itsekkäitä syitä kuin jaloja. Pidän kirjoista, mutta myös kirjoittamisesta. Saan sanottua. Monesti käy niin, että vasta kirjoittaessani tajuan, mitä mieltä kirjasta olen. Ilmennyn itselleni tekstin kautta. Opin blogin kautta somemaailmaa, jota oppia tarvitsen myös työssäni ja josta on ollut siinä paljon hyötyä. Tutustun ihmisiin, saan ystäviä ja kontakteja, jotka ilahduttavat. Etenkin bloggariyhteisö on mahtava innostaja, kannustaja ja opettaja.

Rahallinen hyöty on se viimeiseksi mieleen tuleva. Jonkin verran saan kustantajilta kirjojen arvostelukappaleita, muttei se ole merkittävä osuus lukemisissani. Tärkeämpiä bloggarietuja ovat kirjalliset tapahtumat, eikä niissäkään se ehkä tarjottu viinilasi, vaan kontaktit ja tunnelma sekä tieto siitä, missä mennään, loputtoman kirjallisen uteliaisuuden hetkellinen tyydyttäminen ja kiinnostukseen vastaaminen.

Mutta onko bloginpidosta haittaa? On. Kuten bloggaripaneelissa juteltiin, kuntoilupuoli on jäänyt heikoille ajanpuutteessa. Lukeminen pilaa vartalon, sanoi bloggariystävä. Näin on. Samoin on jäänyt television katselu, ja sekin harmittaa. Ei voi osallistua kahvipöytäkeskusteluihin uusista sarjoista.

Joskus perhe nurisee ajankäytöstä koneella. Tähän suhtaudun vakavasti ja järjestän ruudutonta aikaa heti, kun kommenttia tulee. En silti koe bloggausta rasitteeksi, sillä se on sitä, mitä haluan tehdä, lukemisen lisäksi, eikä minulla ole aikataulu- tai sisältöpaineita, koska homma on täysin omani ja päätettävissäni. Olen antanut itselleni luvan ottaa harrastuksestani vain hyvät puolet.

Toivon, että jatkossa osallistun Kirjakulttiin myös kameran toisella puolella enemmän. Siitä lisää jatkossa. Ainakin kokeilen.

Lukutilanteesta: Vuoden satoisin aika meneillään, kuten aina syksyisin. Pari herkkua yöpöydällä: Mia Kankimäen ja Elena Ferranten uusimmat, joita yritän innoissani lukea limittäin (ei toimi). Aki Ollikaisen Pastoraali, johon sain nimmarin kirjailijalta Turun messuilla kirjan ostaessani. Muita kotimaisia uutuuksia. Sekä amerikkalaisia kirjoja, jotka yritän ehtiä lukea ennen Helsingin kirjamessuja, joissa teemamaa on Yhdysvallat.

Lukemisiin ja nyt myös katsomisiin - muista Kirjakultti!

Blogistanian parhaat -ehdokkaani

Blogistania valitsee vuoden parhaat kirjat kirjabloggareiden äänestyksellä.

Vuoden 2017 parhaiden kirjojen valinnassa osallistun kolmeen sarjaan, kolmella kirjalla kussakin. Paras saa 3 pistettä, seuraava kaksi ja kolmas yhden. Sarjat ovat:

Blogistanian Finlandia (kotimaiset kirjat), äänestysblogi Hurja Hassu Lukija
Blogistanian Globalia (käännöskirjat), äänestysblogi Oksan hyllyltä 
Blogistanian Tieto (tietokirjat), äänestysblogi Hannan kirjokansi

Lisäksi valitaan Blogistanian Kuopus, parhaat lasten ja nuorten kirjat, äänestysblogi Yöpöydän kirjat, jonka tiedotteesta näet lisää tietoa kaikista palkintosarjoista. En osallistu  Kuopus-sarjaan, koska olen lukenut lanu-kirjoja niin vähän ja vielä vähemmän ehtinyt niistä blogata.

Ehdokkaani Blogistanian Finlandia -kilpailussa 2017 ovat

3 pistettä: Anni Kytömäki, Kivitasku

2 pistettä: Juha Hurme, Niemi

1 piste: Mikko Kamula, Ikimetsien sydänmailla

Kirjavuosi 2017 oli kotimaisessa kirjallisuudessa antoisa. Kertooko tarjonnasta vai lukijan mausta se, että valintani keskittyvät historialliseen fiktion ja faktan yhdistämiseen: uppoaa näköjään minuun kuin veitsi voihin. Valitsin - kuten aina - ne, jotka eniten kiihdyttivät, vaikuttivat ja koskettivat, analysoimatta tarkemmin kirjan "hyvyyttä".

Jos valintoja saisi tehdä vaikka kymmenen, takuuvarmasti listalla olisivat myös Katja Kallion Yön kantaja ja Pauliina Lindholmin Komendantti, jotka nekin edustavat tuota historian ja fiktion upeaa yhdistämistä. Ajanmukaisista mukaan nousisivat Miki Liukkosen O, Sanna Karlströmin Multaa sataa, Margareta ja Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia: olin niin ilahtunut, kun löysin fantasiakirjan, joka puree myös minuun. Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa on myös vaikuttava, Laura Lehtolan Takapenkki vuoden raikkaita valopilkkuja. 

Ehdokkaani Blogistanian Globalia -kilpailussa 2017 ovat

3 pistettä: Orhan Pamuk, Kummallinen mieleni

2 pistettä: Hanya Yanagihara, Pieni elämä

1 piste: John Willliams: Augustus

Valinta oli naurettavan helppo kahden ensimmäisen osalta. Elämää suurempia kirjoja! Kolmas tuotti päänkivistystä: olisin mielelläni laittanut tähän Elena Ferranten, mutta 2017 lukemani Hylkäämisen päivät on ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran jo 2004, enkä ole ehtinyt blogata hänen uudemmistaan - ja äänestää saa vain blogattuja. 

Ikisuosikkini Pierre Lemaitre tuotti Silmukan ja toinen kova nimi, Ian McEwan, Pähkinänkuoren, jotka molemmat voisivat olla listalla. Samoin innostuin norjalaisista, kuten Geir Gulliksen tai Tore Renberg. Koska en osaa päättää, vedän historialliseen tässäkin ja nostan John Williamsin: kirja jäi ensilukemalta kesken liian hankalana, mutta onneksi yritin uudestaan. Kaikki mainitut voisivat yhtä hyvin olla kolmannella sijalla parhaimmissa lukemissani viime vuonna, ja muutama muu lisäksi.

Ehdokkaani Blogistanian Tieto -kilpailussa 2017 ovat

3 pistettä: Ilari Aalto, Matka muinaiseen Suomeen
2 pistettä: Jouni Ranta ja Marko Erola: Vilpitön mieli
1 piste: Merete Mazzarella: Elämän tarkoitus

Huiman tärisyttäviin tietokirjoihin en edellisten vuosien tapaan tänä vuonna törmännyt. Kiinnostaviin kyllä! Ilari Aallon ja Elisa Helkalan kirja on hieno, mutta heidän aiempansa, Matkaopas keskiajan Suomeen, on parempi. Samoin Merete Mazzarellan kirjoja on aina nautinto lukea, mutta tämä ei ole kirjailijan parhaita. Kakkoseksi nostamani taideväärennöksistä kertova kirja sohaisi asiaa, jota ei aiemmin ole juuri sohaistu. Kyseessä on niin iso ilmiö, että moni taho haluaa niistä vaiettavan, uskon - jos pienikään osa kirjan jutuista pitää paikkansa. Hyvää taustatietoa taiteen ystäville.

Jäädään jännittämään äänestyksen tuloksia. Voittajat julkistetaan 5.2. klo 10 emäntäblogeissa.

Logot: Marja-Leena Liipo

Kuulumisia Kuopiosta

Kirjabloggarien perinteinen miitti Kuopiossa sujui aurinkoisen lupsakasti. Tapasimme isolla hautausmaalla, jossa kävimme
- myös perinteen mukaan - jättämässä kukkatervehdyksen Minna Canthille.

Minnan kanssa samassa hautakummussa lepää hänen tyttärensä Elli, joka äitinsä kuoltua hoiti kauppaliikettä ja huolehti sisaruksistaan, kertoo Wiki. Minnan lapsista myös Maiju, Hanna, Jussi ja Lyyli (eli kaikki muut paitsi Pekka) on haudattu samalle hautausmaalle, samoin Minnan vanhemmat.



Jatkoimme teemaa piknillä Minnan silmien alla hänen nimikkopuistossaan. Patsaan on veistänyt Eemil Halonen. Sää suosi retkeläisiä!

Piknik-viltille itsemme ja eväämme leviteltyämme soitimme videopuhelun nilsiäläiselle kirjailijalle Antti Heikkiselle, joka ei fyysisesti päässyt irtautumaan Tuntemattoman harjoituksista. Siitä on tulossa kunnianhimoinen ja näyttävä Suomi 100 -kesän esitys Iisalmeen, Nightwish-Holopaisen musiikkeineen, pyrotekniikoineen ja aitoine tankkeineen. Dramatisoinnista vastaa Antti (joka myös näyttelee), ohjauksesta Ismo Apell. Jos asuisin lähempänä, olisin viivana paikalla, mutta menkää ihmeessä te, jotka pääsette!



Kirjat ja teatteri ovat vähintään avopari, jos eivät jopa virallisesti vihittyjä, jos minulta kysytään. Antti sanoi olevansa yhä vakuuttuneempi siitä, että teatterin ja kirjoittamisen yhdistäminen on hänen juttunsa. Määrätietoisesti uraansa ja elämäänsä rakentava mies nousi lukevan yleisön tietoisuuteen mainiolla Pihkatapillaan 2013, ja on sittemmin kirjoittanut Matkamies maan -romaanin, Juice-elämäkerran Risainen elämä, Heikki Turusen elämäkerran Turjailija ja Jaakko Tepon Suuren elämäkerran. Siinä sivussa on tullut mm. perustettua perhe.

Hengästyttävä tahti ei ole sattumaa; arvostan paitsi lahjakkuutta myös hänen tapaansa tarttua rivakasti tilaisuuksiin ja hyödyntää lahjojaan. Moniosaava mies osaa myös laulaa, minkä saimme lähes-livenä puhelimessa todistaa. Kiitos! Uteliaana odotan Antin lokakuussa ilmestyvää kirjaa Mummo, joka on "kunnianosoitus suomalaiselle maalaisnaiselle" ja perustuu hänen oman, maamme historian isot käänteet arjessa kokeneen mummonsa kokemuksiin. Muista tulevista töistä mainittakoon Einari Widgrenin, Ponssen perustajan, elämäkerta, jonka on tarkoitus valmistua viimeistään vuonna 2020.

Antti jatkoi jytistelyineen Koljonvirralla, me rentouduimme piknik-viltillä seurassamme Marja-Sisko Aalto (piknik-kuvan ponnaripää). Muistamme hänet tapauksesta, jossa Imatran seurakunta antoi kirkkoherransa lähteä lähes kolmikymmenvuotisen palveluksen jälkeen sukupuolenvaihdoksen vuoksi. Tapaus ei varsinaisesti kasvattanut luottamusta kirkon lähimmäisenrakkauteen ja ihmisarvon tasapuoliseen kunnioitukseen! Kristillisestä katsannosta puhumattakaan, mitä se sitten mahtaa tarkoittaakaan. Kokemastaan Marja-Sisko kirjoitti kirjan Kirkkoherran tilinpäätös (2010), mutta ryhtyi uudessa asuin- ja työkaupungissaan Kuopiossa kirjoittamaan dekkareita.

Ystävien kanssa kuulemma oli pohdittu, mikä olisi mahdollimman epätodennäköinen murhan tapahtumapaikka, ja se löytyi yllättävän läheltä eli omalta työpaikalta: Murha tuomiokapitulissa ilmestyi 2013. Kuopiolaiset poliisit Annette Savolainen ja Aatu Heiskanen jatkavat tutkimuksiaan kirjassa Tappavaa lunta (2015), ja lisää on lupailtu. Tyylilaji on kirjailijan mukaan "pehmodekkari"; raakuuksilla ei mällätä, vaan keskitytään tapahtumien syihin ja taustoihin, jotka saattavat johtaa murhatyyppisiin synkkiin seurauksiin. Myös historia inspiroi Marja-Siskoa; tapahtumat, jotka muuttavat olosuhteita dramaattisesti. Lukijana hän sanoo olevansa kaikkiruokainen. Isä kasvatti koko suuren sisaruskatraan kirjojen suurkuluttajiksi, toi jopa kuorma-autokaupalla luettavaa hyvän diilin tehtyään! Marja-Siskon löytää hänen omasta blogistaan.

Eväsnapostelun jälkeen siirryimme (luonnollisesti) syömään. Isä Camillo on toinen kirjallinen ravintolanimi Kuopiossa, viime vuonna lounastimme Kummisedässä. Sekä puitteet, ruoka että palvelu olivat erinomaisia. Seuraamme liittyi kirjailija Marko Kilpi, tuttu etenkin paikallisesti mutta myös valtakunnallisesti poliisina ja dekkaristina.

Kirjailijan ura alkoi komeasti kirjalla Jäätyneitä ruusuja (2007), joka voitti Suomen dekkariseuran Vuoden johtolankapalkinnon. Raatiin myöhemmin kuulunut Kirsi on lukenut useampiakin. Sittemmin Markon tuotanto kattaa sekä dekkareita että dokumenttiohjauksia ja muun muassa osuuskuntamuotoisen kustantamo Crime Timen perustajajäsenyyden.

Myös Marko on näitä monitaitoisia ja tekeväisiä ihmisiä, jotka eivät jää lottovoittoja odottelemaan, vaan panevat tuulemaan. Hän hyödyntää luonnollisesti arkeaan dekkareissaan, mutta ei ehkä siten kuin luulisi: rikostapausten sijaan hän sanoo tarkkailevansa ja kirjaavansa ihmisten pieniä maneereita, joista kirjan henkilöt saavat ytyä ja uskottavuutta. Saimme kuulla paljon kiinnostavaa poliisin työstä ja anekdootteja muun muassa siitä, miten "kanta-asiakkaat" suhtautuvat tunnistaessaan heidät putkaan raijanneen miehen kuuluksi kirjailijaksi. Jäätyvät, sanoi Marko. Kunnioittava hiljaisuus vallitsee!

Kun oma arki kiertyy rikollisuuden ympärille, saattaa joskus unohtua, ettei kaikilla niin ole, mitä kirjailija on joutunut muistuttelemaan mieleensä. Meillä kaikilla ei ole eteisen naulakossa luotiliivejä, noin lähtökohtaisesti.

Uusin kirja Undertaker on dekkari ja poliisiromaani, kuten Savon Sanomat kirjoittaa. Se aloittaa sarjan, joka jo nyt kylmää selkää jopa tällaisella ei-kovin-kummoisellakaan dekkarilukijalla. Mieleeni tuli Six feet under, Mullan alla -tv-sarja, mikä on hyvä assosiaatio: sarja on parhaita ikinä, mistä herää kysymys, mikseivät suomalaiset hyödynnä laadukkaita kirjailijoitamme tv-sarjoina? Enkä nyt tarkoita mitään tusina-Silta-kopioita. Sorjonen ei perustunut kirjaan vaikka oli hyvä yritys, mutta sen Silta-plagiointi alkutunnareineen ja -kuvineen nauratti jo niin paljon, ettei katsominen oikein vakavasti onnistunut. Ei näin, ei valmiiseen muottiin, vaan tehdään omannäköistä, oma suomalainen muotti! Mutta jossain vaiheessa mättää; ehkä rahoituksessa ja markkinoinnissa, mahdollisesti nimenomaan uskossa omaan tekemiseen ja osaamiseen.

En epäile yhtään, etteikö osaamista ja ideoita löytyisi. Kun näitäkin kirjailijoita kuuntelin, kunnioitus ja kiitollisuus vain kasvavat: jokainen tekee työtään niin suurella palolla ja intohimolla, että se lämmittää yleisöäkin.

Marko Kilven Undertaker ja muita dekkareita lisää seuraavissa postauksissa, huomenna alkavan Dekkariviikon kunniaksi. Kirjasampo on listannut suosituksia viikon luettaviksi.

Osallistuneiden blogeja alla. Kiitos kuopiolaisille kirjabloggareille järjestelyistä ja kaikille upeasta ja antoisasta kesäpäivästä!

Amman lukuhetki
Tuulevin lukublogi
Lukuhumua
Kirjakko ruispellossa
Kirjanurkkaus
Hyönteisdokumentti

Kuvia napsin itse ja kavereilta Tuulevi ja Hdcnis. Vuoden 2016 Kuopion reissu täällä.

Onko muita viikkoja kuin lukuviikkoja?

Käskettiin vinkata lukemista, kun on kuulemma jokin Lukuviikko. Minä äimistelemään, mitä muita viikkoja ihmisen elämässä voi olla? En ole vielä keksinyt, ideoita vastaanotetaan!

Sellaista mietin (kovasti pinnisteltyäni), että voisi olla kirjatapahtumien viikko. Kirjamessut tietysti on täynnä ympäripyöreitä vuorokausia kirjahässäkkää. Niistä löytyy hakusanalla blogista juttuja kilometrikaupalla Frankfurtista Helsinkiin ja päänsärkyyn asti, mutta kirjabloggaaja tietysti käy paljon myös muissa kirjallisissa häppeningeissä, joista tulee surkean vähän täällä mainittua. Paikataan pikkuisen!

Richardinkadun eli paikallisten kesken Rikun kirjastossa olin kuuntelemassa mainiota keskustelua Mahdottomat naiset. Stagella Katja Kallio (kuvassa vasemmalla) ja Venla Hiidensalo, jotka molemmat julkaisivat uutuuskirjansa äskettäin. Tilaisuuteen tuli reilut parikymmentä kuulijaa, mikä on kirjastotilaisuudelle huima määrä, ja keskustelu oli niin kiinnostavaa, että harmitti nousta penkistä sen jälkeen. Kallio kertoi Yön kantajasta, kirjoitustyöstään ja vierailuistaan Seilin saarella niin innoittavasti, että heti aloin suunnitella reissua paikkaan. Upea kirja, viisas kirjoittaja!

Venla Hiidensalon Sinun tähtesi -kirjan tausta on kiehtova: Albert Edelfeltistä on kirjoitettu paljon aiemminkin, mutta Hiidensalo saattaa oikeasti olla Edelfeltin jälkeläinen. (Itse olen vakuuttunut, että jälkeläisiä on useitakin, mutta varmaksi emme voi tietää.) Historian ystäville kirja on herkkua. Mutta tämä keskustelu keskittyy otsikkonsa mukaisesti kirjan naisiin, Edelfeltin sisareen ja vaimoon, jotka olivat minusta kiinnostavampia kuin itse päähenkilö.

Mikä parasta: keskustelu uusitaan 3.5. Pasilan kirjastossa ja 10.5 Kirjasto kympissä Helsingissä, molemmat klo 18. Jos sinulla on mahdollisuus mennä paikalle, suosittelen! Yleisö Rikussa oli innolla mukana, kysymyksiä ja kommentteja tulvi niin, että aika venähti pitkäksi. Nimmarijonokin oli pitkänpuoleinen. Kirjoja sai myös ostaa paikan päältä.

Eilen kuuntelin radio Helsinkiä ja Suurta hesalaista kirjakerhoa, kirjahullu Taru Torikan vetämänä. En radiosta, vaan livenä Helsingissä Bar Hemingwayssä. Aiheena Miki Liukkosen O (lausutaan ympyrä), joka kertoo kaikesta kaiken olennaisen, sanoo alkulause (en muista sanatarkasti, mutta tällä ajatuksella). Nuoren kirjailijan mietteitä oli ilo kuulla: hän ei pyri kertomaan tarinaa, vaan olemaan realistinen. Kaikki mieleentulevat (= kirjoitetut) asiat eivät ole merkityksellisiä, vaan ne tulevat ja menevät - kuten kun selaat nettiä, katsot ensin kiinnostuneena jotain ja kohta uppoat muualle. Tiiliskivi noudattaa tätä ajatuksenomaista logiikkaa, ja odotan sen lukemista täpinässä. Huomenna kirjakauppaan!

Mistä saan hyvän aasinsillan Kirjan ja Ruusun päivään. Kirja-alan perinteen mukaan päivän aikana kirjan ostanut saa kytkykauppana kirjan, jota ei myydä missään, etkä saa sitä muuten kuin kuluttamalla ostokseesi vähintään 15 e. Minulla on näitä jo kunnon rivi hyllyssä. Nyt aikaa on venytetty viikonlopuksi, eli jos mielessä on kirjaostos, se kannattaa tehdä 21. - 23.4. Silloin saat kaupan päälle tämänvuotisen teemakirjan, suomalaisuutta kuvaavan Roope Lipastin kirjan Elovena-tyttö.

Olin ihan äskettäin Teos-kustantamolla kuulemassa, kun Mikko Rimminen, kuvassa vasemmalla, kertoi uutuskirjastaan Maailman luonnollisin asia (siinä kirjassa ei muuten ole mitään luonnollista). Satu Taskinen kertoi kirjastaan Lapset (joka on tarkoitettu aikuisille). En ole kirjaa vielä lukenut, mutta aion pian, ja jos se on Täydellisen paistin linjaa, vaikuttaa lupaavalta. Tuomas Nevanlinna, kuvassa oikealla, kertoi Elimäen tarkoituksesta, jonka kahden kirjan kokonaisuudesta on julkaistu yhteispokkaripainos Elimäen koko tarkoitus. Tuossa se nököttää yöpöydällä. Säästän herkutteluun ja hetkiin, jolloin kipeästi kaipaa hölmönfiksua huumoria. (Onko teillä sellaisia hetkiä?)

Tiedättehän idean? On hurja määrä paikannimiä, hyviä sanoja, joilla ei ole tarkoitusta, paitsi että nyt on. Kuten Vantaa, joka tarkoittaa oikeasti sitä kampausta, joka hiuksissa hiihtoretken jälkeen pipon poistamisen jälkeen vallitsee. Idea on Douglas Adamsin, ja Suomeen sen ovat lokalisoineet Nevanlinnan lisäksi Silja Hiidenheimo, Kirsti Määttänen ja Tanja Roinila, joka myös oli mukana tapahtumassa kertomassa nimien taustoista. "Rakastan elimäkeä. Georg Ots."

Näin rankkaa on kirjabloggarin elämä. Mutta edelleen kaipaan ehdotuksia siitä, mitä muita kuin lukuviikkoja ihmisellä voisi olla? Enkä nyt kaipaa hää- tai synnytysviikkoja, joita nyt parhaimmillaankin on vain muutama elämässä, vaan niitä joita satunnainen kirjabloggarikin voisi kokeilla ihan normiarjessa. Vastaa idealla, parhaat palkitaan vapaavalintaisella (siis minun) kirjalla. Ja paras ja toteuttamiskelpoisin idea: lupaan toteuttaa viikon ja raportoida täällä.

Hyvää lukuviikon jatkoa!

Blogistanian parhaat 2016 -ääneni

On jälleen aika listata päättyneen vuoden parhaat kirjat. Kirjabloggarit valitsevat parhaan kotimaisen, käännös- ja tietokirjan sekä lasten ja nuorten kirjan. Tulokset julkaistaan lauantaina 28.1.2017. Osallistun kolmen kategorian äänestykseen:

Blogistanian Finlandia -pisteeni 

Tommi Kinnunen: Lopotti, 3 p
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista, 2 p

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi, 1 piste

Blogistanian Globalia -pisteeni

Pierre Lemaitre: Camille, 3 p
Linn Ullman: Rauhattomat, 2 p

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa, 1 piste

Blogistanian Tieto -pisteeni

Markku Eskelinen: Raukoilla rajoilla, 3 p

Eeva Kemppi ja Maria Säkö: Q - Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin, 2 p

Hannu Mäkelä: Muistan. Vapaus, 1 piste

Kommentit 

Finlandia-sarja on suosikkini, ja vuoden 2016 parhaissa on ruuhka! Valitsin fiiliksellä, kuten aina. Kinnunen vain on niin täydellinen, Viikilä räjäyttävä ja Hakkarainen sai minut oudon lumon ja kiihtymyksen valtaan. Mutta niin monta muuta upeaa olisi listassa voinut olla, kuten vaikka Minna Rytisalon Lempi, Riitta Jalosen Kirkkaus, Helmi Kekkosen Vieraat tai Terhi Rannelan Frau. Tai Sirpa Kähkönen, Leena Parkkinen, Asko Sahlberg, Katri Lipson, Sami Hilvo, Pekka Hiltunen... ja muut blogissa mainitut. Esikoisia en erikseen edes lähde perkaamaan, mahdoton tehtävä! 

Käännöskirjoissa vuoteni oli hiljaisempi. Lemaitre hämmästyttää kyvyillään. Ullmanin taitava kirja viehätti niin aiheellaan kuin käsittelyllään ja Cleave on ylittämätön tarinankertoja. Mieleen jäivät myös Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus sekä tälle täysin päinvastainen, viihteellistä linjaa edustava Liane Moriartyn Nainen joka unohti.

Tietopuolella Eskelisen teos on lukemistani tiedollisesti laajin; jopa niin, että se tuntuu kuuluvan täysin omaan kategoriaansa. Rohkenin kuitenkin sen listata tähän. Q-teatterin historiikkia ahmin, ja se on upean onnistuneesti kohteensa tyylinen. Hannu Mäkelän muistelmia on kiintoisaa seurailla; hän jos kuka tuntee kirja-alaa ja kirjailijan työtä pitkältä ajalta. Vaikutuksen tekivät Katarina Baerin kirja isovanhemmistaan He olivat natseja sekä oudon kiehtova ja ulkoasultaan komea Katja Ketun ja Meeri Koutaniemen Fintiaanien mailla. Riemastusta herätti Minna Eväsojan Melkein geisha. Ja opas aloittelevalle kulttuurinharrastajalle, Katja Jalkasen ja Aino-Maria Savolaisen Korot kopisten. Pakko mainita myös kirjanystävien must, Tuula Uusi-Hallilan ja Anne Helttusen Sitaattien salat. Tietokirjavuosi 2016 oli erinomainen!  

Ja vielä pari tärppiä, perustelut löytyvät postauksista:

Vuoden kummallisin genre: fanikirjat. 

Kuten Mari Koppisen Jari Sillanpää, paljaana.

Vuoden ilahduttavin kirjapalkittu kirja: 

Virve Sammalkorpi, Paflagonian perilliset. 

Vuoden yllättäjä: 

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Vuoden huonoin: 

Voisi olla vaikka Harper Leestä kertova Kuin kohtaisi satakielen. Tosin valikoimani ei ole laaja, yleensä en huonona pitämääni kirjaa lue loppuun, joten postaukset jäävät tekemättä.

Logo: Marja-Leena Liipo. Nyt jännittämään äänestyksen voittajia!

Äänestystä emännöivät ja tulokset julkistavat blogit

Blogistanian Finlandia: Lukutoukan kulttuuriblogi
Blogistanian Globalia: Yöpöydän kirjat -blogi.
Blogistanian Tieto: Kirjakaapin kummitus -blogi
Blogistanian Kuopus: Notko, se lukeva peikko -blogi

Kirjamessut! Kirjamessujen lippuarvonta! Ihan pian!

Enää 15 yötä kirjamessuihin Helsingissä! Nyt on paras aika fiilistellä ja suunnitella
vuoden kohokohtaa: millaiset kengät kannattaa messuolosuhteisiin laittaa? Reppu, kassi vai käsilaukku? Menenkö kaikkina päivinä vai vain toisina? Ja ennen kaikkea: mitä haluan siellä nähdä ja kokea?

Haluan nähdä mahdollisimman paljon kirjailija- ja asiantuntijahaastatteluja: etenkin niiden, joita en tunne tai joita ei muuten näe. Pohjoismaisen kirjallisuuden teeman myötä mukana on muun muassa Linn Ullmann, ehdottomasti listalle! Hän esiintyy perjantaina ja lauantaina. Ja tietysti kotimaiset suosikit. Sekä ne asiantuntijat, jotka puhuvat ajan ilmiöistä, kirja-alasta tai bisneksestä: viimemainittu on uutuus tänä vuonna. Torstain bisnesaamupäivässä klo 10 - 12 tarjotaan talousaiheita. Talous ja moraali -keskustelu klo 10 kiinnostaa: "Onko inhimillinen yrityselämä mahdollista? Voiko yksilön menestys tuottaa myös yhteistä hyvää?"

Sen jälkeen voisin moikata Inaa Kirjakahvilassa klo 10.30. Klo 11 ovat viralliset avajaiset, joita en ole tainnut seurata kertaakaan, olisiko jo aika? Jari Tervo avaa, messujohtaja Jan Erola juontaa. Kovasti kiinnostaa Rakkaudesta kirjaan -palkinto, jonka myöntävät kirjailijat alan vaikuttajalle.

Mutta hups, samaan aikaan, klo 10.15, on Sirpa Kähkösen lukupiiri! Olen siellä kirjabloggaajana, eli kirjoitan jutun tapahtumasta. Lukupiirit pidetään auditoriossa, ja sinne pääsee messulipulla ja mielellään ilmoittautumalla etukäteen. Yleensä paikkoja on jäljellä vielä piirin alkaessakin, joten rohkeasti vain kuikuilemaan jos kiinnostaa: nouset vain yhdet raput pääsisäänkäynnin oikealta puolelta, ja auditorio on heti oikealla. Helppoa - ja pääset kuulemaan lempikirjailijaasi livenä tunnin ajan, saat kysyä askarruttavia asioita tai vain nauttia toisten keskustelusta. Mukaan on aina värvätty porukka, joka pitää juttua yllä joka tapauksessa. Sopii siis sekä seuraileville että aktiivisille! Ja lopuksi voit käydä hakemassa nimmarin tai vaikka kättelemässä ja kiittämässä. Vuorovaikutteisuutta yleisön ja lukijan välillä parhaimmillaan, sanoisin. Haastattelut messuhallissa ovat mainioita, mutta tästä puuttuu taustahälinä ja tungos, ja asiaan syvennytään pidemmälti, tunnin verran tai ylikin.

Torstaille olen merkannut kymmenkunta tärppiä, sivistyskeskustelusta JVG:n esittäymiseen. Ja Eppu Normaali klo 17: tämän sukupolven ihminen ei voine välttää! Pekka Hiltunen puhuu Onnista klo 18.

Perjantaina päivystän pari tuntia bloggajien yhteisellä ständillä: Boknäsin osastolla 6t139, tulkaa moikkaamaan! (kuva viime vuodelta, Hemulin kirjahyllyn Hemuli vasemmalla). Päivystämme pe-su ja jaamme auliisti lukuvinkkejä. Himolukijat tietävät joka genrestä jotain, joten jos et oikein tiedä, mitä kannattaisi lukea, me ehdotamme! Seuraa fb:n avointa sivua Kotimaiset kirjablogit, #kirjabloggaritmessuilla

Pe klo 12.30 kertovat kääntäjät työstään,"Kääntäjät kulttuurin välittäjinä" Kirjakahvilassa, ja aihe kiehtoo minua joka vuosi. Iltapäivällä kahdelta Ainossa esittäytyy seitsemän esikoiskirjailijaa, muun muassa hienot debytoijat Minna Rytisalo ja Soile Pohjalainen. Ja hei, kolmelta Aleksis Kivessä Sirpa Kähkönen! Siitä ehtisi puoli neljäksi KirjaKallioon - lukiolaisten osastolle - kuulemaan karismaattisen Mooses Mentulan kertovan kirjastaan Jääkausi.

Vai olisiko sittenkin samaan aikaan kuultava keskustelu siitä, ovatko esseen kertoja ja sen kirjoittaja sama henkilö? Entä romaanin? Kyllä, arvasit oikein: Tommi Melender. Hän keskustelee Jukka Laajarinteen kanssa. Perjantaina esiintyy myös Antti Heikkinen (klo 18.30 Katri Vala) uudella Matkamies maan -kirjallaan, jota en ole ehtinyt vielä lukea, samoin Marja Björk (klo 17 Katri Vala). Ja pitäisikö nyt mainita Cheek, joka aiheuttanee kaaoksen klo 18 Aleksis Kivi -lavalla. Fanitusta luvassa, enemmän ehkä muilla kuin kirjallisilla ansioilla. Ilmiö on silti kiehtova.

Lauantaina aloitan bloggaajana klo 10.15 lukupiirissä, jossa käsittelyssä on Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella. Kirsin Book Club on aiheeseen johdattava lukupiiri. Tulkaa mukaan, paikkoja on vielä! Juttu viime vuoden lukupiiristäni, jossa kirjailija oli Jari Tervo.

Chick-lit-kirjallisuuden tausta Hilja Valtosineen jne. kiinnostaisi klo 11 Takauma-lavalla, klo 11.30 ovat Aleksis Kivessä Jari Sillanpää ja Mari Koppinen. Ehkä moikkaan heitä, kun tuli kirjakin luettua. Samaan aikaan Takaumassa tosin olisi Anna-Kaari Hakkarainen Kristallipalatseineen, jota juuri aloittelen ihastuneena. Klo 12.30 on Kullervossa Paransson kirjallisuuskeskustelu, olisi ehdoton kuulla! Suuntia meiltä ja muualta, lupaa ohjelma. Kahdelta Katri Vala -lavalla on Klas Östergren Twisteineen, hänetkin pitäisi nähdä, samoin Veera Salmi neljältä Tarinassa jututtamassa 9 - 13-vuotiaita lukijoitaan. Varmasti mahtavan hellyttävä keskustelu.

Sunnuntaina tuskin jaksan enää paikalle, mutta jos jaksaisin, menisi kuulemaan Terhi Rannelaa klo 11 Mika Waltariin. Frau on upea kirja! Samoin Minna Eväsojan Melkein geisha - ja eikä, tasan samaan aikaan, Katri Vala -lavalla. Klo 11.30 Minna Canth -lavalla iki-ihana Hannu Mäkelä, jälleen uuden muistelmakirjansa myötä (se lukulistalle, tässä edellinen). Pirkko Saisio. HS:n esikoiset. Suuret suomalaiset rakkauskertomukset. Ja niin paljon muuta herkullista, että bloggari alkaa jo väsyä pelkästä listauksesta. Nähtäväksi ja raportoitavaksi jää, mitä oikeasti tuli koettua.

Niin, kokemus, jota odotan: ei vain juoksemista ohjelmasta toiseen, vaan euforiaa, kuten aina. Täydellistä heittäytymistä kirjalliseen maailmaan, muita arjen asioita miettimättä, leijuntaa tarinoissa, teksteissä, sanomisen taidossa - silkkaa nautintoa. Eikä sitä vähennä edes jalkojen kivistys.

Ruotsinkielisiä kiinnostanee Norden-ohjelma. Ja kaikkia divaripuoli, joka on aarreaitta, vaikka korskein messuhinnoin. Kiinnostavia ovat tarjoukset ja pienet ständit, joissa on kustantamoja tai kirjoja, joista ei ole ikinä kuullutkaan. Isojen kustantamojen kirjat näkee kirjakaupoissakin, mutta osastot ovat näkyviä ja houkuttelevia esiintyjineen ja kirjailijatapaamisineen. On mahtavaa saada tekijän omistuskirjoitus, itselle tai etenkin lahjaksi, toimii hyvin yllätyksenä, olen todennut.

Meillä kirjabloggareilla on tässä pieni etulyöntiasema; monet kustantamot kutsuvat meitä erikseen tutustumaan kirjoihin ja kirjailijoihin messuilla, mistä suuri kiitos. Yksi tärkeä messujen pointti onkin blogiystävien tapaaminen. Koska meitä on ympäri maata, harvoin tapaa kollegoita suuremmin joukoin kuin messuilla. Verkossa pidämme tiiviisti yhteyttä noin puolentoista sadan bloggarin kesken ja järkkäämme muun muassa lukuhaasteita ja vuosittaiset lukijoiden valinnat parhaiksi kirjoiksi eri kategorioissa, kuten Blogistanian Finlandia.

Messuohjelman painettuna voi tilata täältä. Verkossakin se on, mutta hankalassa ja hitaasti luettavassa muodossa. Kärsimättömälle messuvieraalle se ei riitä. Verkossa on myös ohjelmatyökalu, jolla voi merkitä suosikkinsa tulostetettavaksi, tosin en tullut tutuksi sen sielunelämän kanssa ensimmäisen puolen tunnin harjoittelulla: merkinnät olivat vääriä ja niitä tuntui tulevan ja häviävän omia aikojaan. Ehkä se kehittyy, ehkä taitoni ovat kehnot tai ohjelmistoni vanhat, en tiedä. Kirjoitan luetteloni itse, kuten aiemminkin. Koska näin tärkeässä asiassa en ota riskiä.

Ohjelma elää ja muuttuu, muttei se haittaa - pääasia, että pääsee hekumoimaan aiheiden parissa. Ja näkemään sen koko mahtavan laajan tarjonnan, joista pitäisi yrittää valita haluamansa. Kuten kirjabloggarikollega totesi: "Enää tarvitsee vain monistaa itsensä!"

Arvon kaksi kertaa kaksi päivälippua kirjamessuille, eli kaksi voittajaa saa kaksi lippua, itselle ja kaverille. Osallistu kommentoimalla siitä, mitä odotat kirjamessuilta. Julkaisen voittajat viikon kuluttua, pe 21.10. Onnea arvontaan ja nähdään messuilla!

Blogger Recognition Award ja ohjeita aloittelevalle bloggaajalle

Rapsahti palkinto bloggaajakollegalta! Kiitos Tuijalle, jolle voisin vastavuoroisesti antaa palkinnon, jos hän ei olisi sitä jo monesta suunnasta saanut, ja anteeksi, että vastaamisessa kesti. Mutta nyt on sopiva hetki kertoa palkinnosta nimeltä Blogger Recognition Award, joka toimii näin:

• Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
• Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
• Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
• Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
• Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Aloitin bloggaamisen kuusi vuotta sitten. Olin törmännyt netissä pariin kummalliseen kirja-aiheiseen sivuun, joita blogeiksi sanottiin, ja innostuin ideasta. Haluan myös! Arvelin yhdistää lukupäiväkirjan ja kirjoittamisen ilon näppärästi, eikä nettiosaaminenkaan haitaksi olisi. Eräänä hiljaisena kesäpäivänä töissä (sori, silloinen työnantaja) päätin kokeilla, enempiä miettimättä. Nimittäin kokemukseni on, että liika miettiminen saa monet hyvät ideat joko unohtumaan tai muuten vain vanhentumaan. Googlailin vähän, osuin Bloggeriin, eikä siinä tiimalasin hiekkaa kasakaupalla ehtinyt valua, kun blogi oli jo perustettu. Hyvillä välineillä helppo homma.

Paitsi blogin nimeäminen. Se oli ehdottomasti vaikeinta, enkä keksinyt mitään - mutten halunnut jumittua siihen, vaan laitoin "jotain". Pääasia oli päästä kirjoittamisen alkuun, ettei kynnys kasvaisi liian suureksi. No, en koskaan keksinyt sitä oikeaa, eli samalla työnimellä mennään edelleen. Eikä sitä enää vuoden parin jälkeen kannattanut vaihtaa, kun aloin saada kommentteja ja lukijoita. Tästä olin aidosti ällistynyt, sillä kuvittelin kirjoittavani lähinnä itselleni, onnella ehkä muutamalle kaltaiselleni himolukijalle. Pian huomasin kommentoijien olevan yleensä myös bloggaajia... Blogiyhteisö on ollut täysi yllätysbonus ja suuri motivaattori blogin pitämisessä. 

Aloitteleva bloggaaja, mieti siis blogin nimi huolella. Googlaa, ettet omi jo käytössä olevaa nimeä, se on paha moka. Yleensä kyllä ihmiset ovat hienon kekseliäitä näissä, valitettavasti en kuulu itse heihin. Nimi liittyy myös blogin rajaukseen: mistä aiheesta/aiheista haluat kirjoittaa? Itse luulin alussa kirjoittavani leffoista, teatterista, musiikista... Kunnes pian huomasin, ettei onnistu millään, on pakko keskittyä johonkin. Ei riitä aika eikä oman pään resurssit seurata kaikkea, saati blogata.

Rajaus koskee myös sitä, miten paljon olet valmis kertomaan itsestäsi. Paljastatko koko nimesi, vain etunimen vai käytätkö nimimerkkiä? Suuntaus on avoimuuteen päin; nimimerkillä aloittaneista moni on siirtynyt oman nimen käyttöön, minä siirryin etunimestä koko nimen ja yhteystiedon "paljastamiseen". Bloginäkyvyydestä voi olla hyötyä ammatillisessa mielessä varsinkin, jos suuntaudut viestintään tai muihin asiantuntijatehtäviin. Ehkä siitä voi jossain työssä olla haittaakin? 

Julkisesti kirjoitettu on kaikkien nähtävissä, hyvässä ja huonossa, se on hyvä muistaa, muttei sitä tarvitse säikähtää. Vaikka hätkähdin tajutessani, että kirjablogeja tosiaan seuraavat niin kustannusalan ihmiset kuin monet kirjailijatkin. En ollut tullut ajatelleeksi. Kirjablogissa on rajattava myös se, miten paljon kertoo kirjasta. Tarkka juonen selostus riipii niitä, jotka haluavat löytää lukemisissaan yllätykset itse (ja etenkin kirjailijoita), ylimalkainen arvio tyyliin "ihan kiva" taas ei kerro siitä, mikä riemastutti, mikä mätti. Oma linja on luotava tähänkin, sinä päätät! 

Jos toivot paljon lukijoita, pitää tietysti markkinoida; vähintään kertoa kavereille ja muille verkostoille blogin olemassaolosta. Tosin tiedän bloggaajia, jotka eivät ole paljastaneet harrastusta edes perheelleen. Ja taas toisia, jotka ovat näkyvästi mukana kaikissa mahdollisissa tapahtumissa ja eri some-kanavissa. Lienen keskikastia, meni pitkään ennen kuin muistin edes tutuille mainita. Nyt kun blogi on vakiintunut, sen muistaa, sisältöäkin on jo tarjota enemmän. Blogille perustamani facebook-sivut lisäsivät lukijoita - minustakin on helpompi klikata fb-linkkiä kuin etsiä blogijuttuja erikseen. Kerran kokeilin jopa fb-mainontaa, kun halvalla sai, mutta se ei lukemista kasvattanut. Luulen, että kohdistus siinä osuu väärään porukkaan; se oikea löytää blogin luonnollisia reittejä eli toisten linkityksistä, kirjoja googlaamalla jne.  

Muista mobiili. Blogista kannattaa tehdä responsiivinen (onko enää muunlaisia?) ja suunnitella ulkoasu niin, että sitä voi lukea helposti kännykällä, nähdä uusimmat otsikot yhdellä silmäyksellä jne. Koska kulkuvälineissä, odotustiloissa jne. on hyvää aikaa blogeja vilkuilla. Ainakin minä teen niin, ja silloin arvostan kovasti selkeää mobiiliversiota ja sellaiset merkkaan suosikkeihin.

Jos kommentoit, saat kommentteja. Kun itse on aktiivinen blogien lukija ja kommentoija, saa vastakaikua. Ja ennen kaikkea, seuraa saamiasi kommentteja ja vastaa! Unohdan nopeasti blogit, joihin ei koskaan ilmesty vastauksia, pidän tylynä. Ja tiedän, että etenkin alkuvuosina minulta meni kommentteja ohi, kun en osannut niitä seurata, hävettää! Varmaan jotain menee ohi edelleen, mutta nyt ainakin yritän, koska kommenteista saa niin paljon iloa ja tukea. 

Ilosta puheenollen, se on se tärkein juttu: uskon, että aito innostus ja/tai asianharrastus näkyy ja kiinnostaa eniten, ihan ilman kikkailuita. Ja uskon (ja toivon), ettei itse otetun kuvan kehno laatu tai pieni kirjoitusvirhe sitä horjuta. Olen surkea kuvaaja ja kuvien käsittelijä, joten blogini on tylsän tekstipainotteinen. Ihailen kyllä toisten kauniita kuvia! Suosituimmat blogit eivät ole kirjablogeja, mikä on hyvä itselleen tunnustaa: lifestyle- ja muotiblogit hehkeine kuvineen hakkaavat meidät mennen tullen. Mutta erityisesti arvostan hyvää suomen kieltä ja haluan lukea blogeja, joissa ajatus saa pysyä asiassa eivätkä virheet töki. Ja kuvat ovat mieluiten itseotettuja. Jos käytät muiden kuvia, tarkista oikeudet eli hanki lupa, ettei tule korvausvaateita tai muuta ikävää bloggausiloa pilaamaan.  

Ehkä paras ohje olisi: tee blogi, jollaista haluaisit itsekin lukea. Samanmieliset löytävät sen, aikanaan. Jos bloggaaminen kiinnostaa, eikun aloittamaan! Tämä on maailman paras harrastus, minkä lukeva ja kirjoittava ihminen voi keksiä - miksi, se olisi jo oman juttunsa aihe... 

Vinkkejä aloittelevalle bloggaajalle löytyy myös mm. näistä kirjablogeista:

Tuijata (komeasti kantaattimuodossa!) 

Kirjoihin kadonnut

Kirja vieköön

Reader, why did I marry him

Leena Lumi

Marjatan kirjaelämyksiä

Kaisa Reetta T

Kirjan pauloissa

Oksan hyllyltä

Tarukirja

Kirjaston kummitus

Ja kaikkea muuta

Kirjakko ruispellossa

P.S. Kokenut bloggaaja, jos et ole vielä omia neuvojasi julkaissut, haaste on heitetty - nappaa tunnustus itsellesi, kerro niksisi ja auta aloittelijoita. Ja ihan varma, että myös me kokeneemmat luemme innolla. 

Kesäkuulumisia blogistaniasta

Bloggaaja tapasi Juhani Ahon (feat. Tatu Kokko)!

Loman viimeinen päivä - mutta ei edes harmita, niin mukavasti viimeiset kolme viikkoa ovat menneet mökillä, turuilla ja toreilla pienten ja isojen sukulaisten kanssa. Ja Kuopiossa osallistuin kirjabloggaajien suviajoihin, joihin Amman lukuhetki -blogin Aino-Maria, Tuulevin lukublogin Tuulevi, Kirjakko ruispellossa -blogin Mari, DesdemOna-blogin Johanna ja Kirjanurkkauksen Satu olivat järkänneet kahdelle päivälle kirjallista ohjelmaa. Erinomaisen ja tarkan raportin reissusta löydät Kirsin kirjanurkasta. Kiitos Kirsille ja kaikille muille osallistujille ja etenkin järjestäjille ikimuistoisesta kokemuksesta, joka alkoi, ällistyttävää kyllä, Juhani Ahon tapaamisella! Kuulumisia vaihdoimme rautateistä ynnä muista ajan ilmiöistä iloisen ja kohteliaan Ahon kanssa sen minkä hämmennykseltämme kykenimme.

Kuopio on loistava kirjallisen matkan kohde, saimme havaita - kohteita ja nähtävää kauniissa kaupungissa riittää. Kävimme Minna Canthin salongissa (osaisivatpa huonekalut puhua, huokailimme haikeina) Kuopion korttelimuseossa ja pahoittelimme Kanttilan talon kehnoa tilannetta (ei taida löytyä keltään rahaa entisöintiin), kurkistelimme Sirpa Kähkösen kirjoihin tunnelmia luoneita paikkoja, vierailimme Minna Canthin patsaalla ja haudalla - tämä tietysti myöhään illalla - sekä söimme hyvin ja runsaasti ensin omalla kirjallisella piknikillämme ja myöhemmin tunnelmallisessa ravintola Kummisedässä.

Kirsi Pehkonen ja Marja-Leena Tiainen

Ja tapasimme kuopiolaisia kirjailijoita! Pitkän linjan kirjailija Marja-Leena Tiainen, myös näyttelijänlahjoja omaava Tatu Kokko ja etenkin nuortenkirjoja kirjoittanut Kirsi Pehkonen kertoivat meille työstään. Olipa kiinnostavaa! Ja harmittavaa sikäli, että vaikka kuvittelen lukevani paljon, joudun aina huomaamaan, kuinka vähän loppujen lopuksi tunnen hienoja kotimaisia kirjailijoitamme ja kuinka paljon mielenkiintoista luettavaa menee täysin ohi. Onneksi nyt sain vähän paikkausta Savon suunnasta, josta tulee runsaasti etenkin laadukasta nuortenkirjallisuutta. Tuo genre on minulle aika vieras, sekin asia pitäisi ehdottomasti paikata. Olemmehan koko maankin tasolla kunnostautuneet tässä lajissa näyttävästi. Ainakin tapaamieni kirjailijoiden kirjoihin varmasti tulee tutustuttua tämän jälkeen.

Nuorten lukemista edistämään Tatu Kokko on perustanut myös YouTubeen kanavan, jossa voi kuunnella kirjaa julkisuuden henkilöiden ääneenlukemana! Koska kukapa nuori ei käyttäisi YouTubea. Mainio idea, josta toivottavasti leviää laajasti tieto opettajille ja muille nuorten kanssa työskenteleville ja sitä kautta varsinaiselle kohderyhmälle!

Näimme Kuopiossa myös Aapelin muistomerkin Ollinpuistossa sekä kävimme asiaankuuluvasti Pikku Pietarin kujalla, jossa itse Pietarikin tuli vastaan (ei ollut laulutuulella juuri silloin). "Hyvän tuulen voima" -muistomerkin on tehnyt Kari Juva.

Tiedättehän lukumaratonit, joissa ideana on lukea sovitun ajan puitteissa niin monta sivua kuin sielu sietää? Kirjabloggarit järjestävät niitä muutaman kerran vuodessa, ja kesämaraton alkaa jo olla käsite. Tänä vuonna vuorokauden mittaiseen kesämaratoniin osallistuu ennätysmäärä bloggaajia, yli 80! Huikea määrä, huikea yhteisö, ja vaikka itseltäni tämä meni reissuilun takia ohi, on toisten maratoonausta kiva seurailla. Tarkemmat tiedot osallistuvista blogeista löytyvät haaste-emännän Minnan Ja kaikkea muuta -blogista. Tsemppiä maratoonareille, vielä viime hetkillä, ja rispektiä hurjille lukijoille!

Lukumaratonien historiasta kertoo Hanna Kirjainten virrassa: alun perin maailmalla keksittyä Readathon-haastetta kokeiltiin meillä suomiversiona jo vuonna 2012, Hanna ensimmäisten joukossa. Satu esitteli idean suomalaisille lukijoille 2011.

18.7. alkavalla naisten viikolla blogistania täyttyy aiheen mukaisista postauksista, Tuijan emännöimänä. Itselläni on jonossa monta naisen naisista kirjoittamaa kirjaa: Laura Lähteenmäkeä, Minna Rytisaloa, Raija Orasta... Viikon kuluttua niistä ja muista lisää niin paljon kuin ehdin bloggailla!

Heinäkuun lopussa blogeihin tulossa on myös jo perinteinen Klassikko-haaste, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marilen vetämänä. Olen sanonut lukevani Thomas Mannin Taikavuoren, joka on tiiliskivi, ei ymmärtääkseni ihan helpoimmasta päästä enkä ole edes aloittanut kirjaa vielä, apua! Kuinka käy, se nähdään 31.7. Jos muuten lukuhaasteet ylipäänsä kiinnostavat, niistä löytyy lista Haastavaa lukemista -blogissa.

Antoisaa kirjakesän jatkoa niin bloggaajille, kirjailijoille kuin kaikille lukemisesta kiinnostuneille! Tässä lajissa ei tekeminen lopu eikä tapahtumia puutu, kuten huomaatte, oli vuodenaika mikä tahansa!