Kirjavuoteni 2024

Kun nyt mietin vuotta, jää kiireen tuntu. Vaikka olin vain puolet vuodesta töissä - tosin se aika on sitä intensiivisempää, ja juuri nyt vuodenvaihteen tienoilla kiivaimmillaan. Nimittäin kaikkien yritysten vuosikertomusten pitää olla valmiit alkuvuodesta. Näpyttelyä riittää siis niiden kirjoittajalle, ja työ on älyttömän kivaa, mutta olen kai muutakin kirjaimiin liittyvää tehnyt tänä vuonna?

Keväällä oli ainakin kolme tärkeää ja ihanaa kirjallisuustapahtumaa: Kirjojen Kannelmäki -kävely (oliko jo kolmas kesä?) toukokuussa, uusintana elokuussa. Saimme mukaan paljon kirjailijoita, kuten Taina Latvalan, kuvassa vas. (Kantsun kirjastossa haastatteli Tuulikki Kuurne) ja Topias Haikalan, alemmassa kävelyllä kanssa organisoineen ja vetäneen Tuija Takalan kanssa.

Kävelystä on tullut hitti paikallisesti, joka kerran mukana on ollut kymmeniä osallistujia. Ja aina on hauskaa, kun samoista asioista eli kirjoista kiinnostuneet kerääntyvät yhteen. Mukana oli myös Anu Juvonen (alakuvassa kanssani), joka on julkaissut jo legendaarisen lähiölapsuuskirjan Lähiöoksennus.

Toinen olennainen kevään tapahtuma on HelsinkiLit, ainoa käännöskirjallisuuden tapahtumamme Suomessa, joka myydään loppuun vilauksessa, ja syystä. Hienoja vieraita ja maailmantähtiä, joita ei muualla näe! Tapasin muun muassa Kevin Chenin, jota haastatteli Ville Blåfield, ja Elizabeth Stroutin, haastattelijanaan Sirpa Kähkönen, kuva alla. Ehdottomia kirjavuoteni kohokohtia! Liput jo hankittuna seuraavaan, joka on 16. - 17.5.2025 Savoy-teatterissa Helsingissä. Ohjelma julkaistaan helmikuussa.

Kolmas tärkeä tapahtuma oli Blogistanian oma kirjaäänestys edellisen vuoden parhaista kirjoista. Huhtikuisen tilaisuuden järjesti Kirsin Book Clubin Kirsi. Tekstin Talossa Helsingin Sörnäisissä palkitsimme kotimaisten kirjojen parhaana Iida Turpeisen Elolliset (S&S). 

Käännöskirjoista parhaaksi äänestettiin Martha Wellsin Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1 (Hertta kustannus, suomentaja Mika Kivimäki). Vuoden paras tietokirja oli Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon Huokauksia luokasta (WSOY). Minna ei päässyt paikalle, mutta häntä haastateltiin etänä.

Lasten ja nuorten kirjoista voittajiksi valittiin tasapistein kaksi: J. S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän (Myllylahti) ja Leena Paasion Bengtskär Itä kahdeksan (WSOY). 

Alakuvassa myös WSOY:n kirjailija Tuomas Aitonurmi vasemmalla ja Anna-Riikka Carlson oikealla.

Kesä! Mökillä oloa, saunomista, uintia, lueskelua - parasta nuorison kanssa. Pienin lapsenlapsi osaa ottaa rennosti. Hän tykkää lukea sarjakuvamuotoisia kirjoja. Vanhimmalla lapsenlapsella oli inttivuosi, haimme häntä Vekarajärveltä mökille viikonlopuiksi. Hän on tietokirjojen lukija, romaanit eivät vedä. Kummityttö vieraili Mäntyharjulla. Kirjamakumme on samantapainen, myös hän lukee paljon.

Kirjailijahaastatteluissa kävin, kun tilaisuus tuli. Jukka Viikilää haastatteli Salla Pulli.

Ja kirjajulkkareita, kiitos kutsuista! Sinikka Vuolan Myrskyn anatomiaa juhlittiin Kirjailijaliiton Villa Kivessä, jossa tapasin myös kaksi muuta suuresti ihailemaani: Elina Hirvosen ja Helmi Kekkosen. 

 

Keväällä tutustuin myös uuteen kulttuurikeskus Kasarmiin Pohjois-Savon liiton illassa, jonka päätähti oli Sirpa Kähkönen. Hyvää puhetta ja verkostoitumista. Mistä tuli mieleen Sirpan käsikirjoittama UKK-musikaali Kapsäkissä, hulvaton kokemus!

Kesällä kävin Lontoossa keskimmäisen lapsenlapseni kanssa. Kolusin tietysti kirjakauppoja, kuten Euroopan kai ainoan vedessä kelluvan Word on the Water -kirjakaupan. Vähemmän salaisella agendallani oli innostaa tyttöä kieliopinnoissa, ja se toimi! Itse sain innoituksen alkaa lukea englanninkielistä kirjallisuutta; etenkin hieman vanhemmat brittikirjat kiinnostavat. Tästä projektista kerron lisää myöhemmin. Maistiaisia on jo blogissa, kuten Muriel Spark. Mistä tuli mieleen, että menetimme vuoden mittaan monta tärkeää henkilöä, kuten Maggie Smithin, joka teki elokuvadebyyttinsä Sparkin kirjaan pohjautuvassa leffassa Miss Brodie.

Tärkeä kulttuurikokemus oli Abba-konsertti Lontoossa! Hologrammit olivat hämmästyttäviä, musiikki ja esillepano takuuvarmaa. Olimme illassa keskellä viikkoa arkena, ja halli oli tupaten täynnä.

Kesällä käväisin myös Tallinnassa ja viihtyisässä kirjakaupassa Rahva Raamat. Kulttuurista nautin myös Kaija Koon konsertissa.

Tampereen kirjamessuilla vietin viikonlopun. Ystävällinen ja täysi tapahtuma, huippuvieraita, kuten tässä Heli Laaksonen, Antti Tuomainen, Magdalena Hai ja Salla Simukka, alakuvassa Markus Nummi. Tampere-talon sijainti on junailijalle otollinen, tiloja talossa on erilaisia, mikä tarkoittaa aika lailla portaita, mutta hissikin on. 

Ja vuoden päätapahtuma, Helsingin kirjamessut, joka ylitti kävijäennätykset ja oli Pohjoismaiden suurin kirjallisuustapahtuma! Suuri rooli oli kirjasomella, jolla oli oma osasto ja ohjelmaa, joka veti täysiä katsomoita. Teemaksi siinä nousivat viihdekirjat, messujen varsinainen teema oli tulevaisuus - ehkä näen näissä jotain linkkiä, näinä aikoina?

Messuja varten lämmiteltiin etkoilla monissa tilaisuuksissa, kuten Ateneumissa, joka ylitti itsensä tänä vuonna upeilla näyttelyillään ja kävijämäärillään) ja kuvassa Oodissa, jossa Ville Blåfield haastatteli Mikko Kauppilaa ja Heikki Aittokoskea. Messupostaus löytyy. (En nyt sano sitä toista sanaa, jos suinkin maltan olla sanomatta. 😁)

Maunulan kirjamessut järkkäilee Heikki Valkama. Osallistuin talkoisiin haastattelemalla kirjailija Anne Vuori-Kemilää kivassa lähiötapahtumassa Maunula-talossa. Maahan viilletty raja on hänen viimeisin julkaisunsa, ja lisää on tulossa.

Loppuvuodesta näin hienosta kirjasta Lempi tehdyn hienon näytelmän Helsingin Kaupunginteatterissa. Kuvassa kirjailijan Minna Rytisalon kanssa, oikealla Tarukirja-blogin pitäjä Margit. Ensi vuonna Jenny Hill! 

Myös Q-teatterissa on aina antoisaa käydä. Pulu huoneessa oli rentouttava ja ahdistamaton esitys! Ja Studio Pasilan Shedin Prinsessa Ruusunen sulatti sydämiä. 

Tässä tärkeimpiä vuodelta 2024: merkittävimmistä kirjoista lisää Blogistanian äänestyksen yhteydessä myöhemmin. Luin suurinpiirtein parisataa kirjaa, kuten aina. Noin 165 kirjan vuosikeskiarvoani nostivat englanninkielisten ahminta ja muutama kymmenen lukuaikapalvelusta luettua. En oikein vieläkään osaa hahmottaa niitä oikeiksi kirjoiksi, mutta opin koko ajan.

Olin paikalla, kun Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Vaikka harmittelin Heikki Kännön puuttumista, ehdokkaista löytyi valinnanvaraa lukijoille. Kuvassa vas. Pajtim Statovci, Kaj Korkea-aho, Tommi Kinnunen, Hanna-Riikka Kuisma, Anna-Kaari Hakkarainen ja Helmi Kekkonen. 

Ensi vuoteen - hyvää sellaista sinulle ja paljon kulttuurin kokemista: tekee ihmiselle hyvää! 

Aiemmat vuosikoosteet täällä.

Lukuvuosi 2023: yllättävän täysi

Niin monena vuonna olen raportoinut lukemieni kirjojen määriä, että tajuan laskennan turhaksi ja voin vetää yleistyksen. Viimeisten kymmenen vuoden keskiarvo on selvä. Olen ihminen, joka lukee 165 kirjaa vuodessa. Plus miinus viisi, tuossa luvussa määrä aina keikkuu työ- tai muista elämäntilanteista riippumatta. 

Vuonna 2023 niistä oli tietokirjoja 11, muistelmia tai elämäkertoja 17, kolme esseekirjaa ja kolme runokirjaa, loput fiktiota. Ensimmäinen vuosineljännes toi monta herkkua, kuten Joonatan Tolan Hullut ihanat linnut, Anna Eklundin Lautapalttoon, Heidi Airaksisen Maa jota ei ole -kirjan ja Alex Schulmania, joka on niitä kirjailijoilta, joilta on luettava kaikki, aiheesta riippumatta. Sellainen on myös Karl-Ove Knausgård. 

Toisella neljänneksellä moni luottokirjailija iski pöytään ehkä parhaintaan koskaan, kuten Anne Vuori-Kemilän Maahan viilletty raja. Tietopuolella vaikuttivat Elina Hirvonen Katri-Helena-kirjallaan ja Juha Itkosen Teoriani perheestä, esikoiskirjailijana debytoi hienosti Tuomas Aitonurmi. Spefissä täräyttivät Mia Myllymäki ja Anni Nupponen. Käännetyissä Orhan Pamukin Ruttoyöt lumosi, samoin Pierre Lemaitren Loistavat vuodet.  

Kolmas neljännes toi historiaa. Benjamin Labatut ja Maailman kauhea vihreys yhdistyi Oppenheimer-elokuvan aiheisiin, Paula Havaste aloitti uuden kiinnostavan sarjan, samoin uudet tekijät Silja-Elisa Laitonen ja Karin Collins. Kjell Westö jatkoi westömäisen viehättävää tyyliään Mollylla ja Henryllä. 

Josta päästään jo kirjamessukauteen ja lukuisiin palkintoehdokkaisiin, enkä niitä kertaa tässä, paitsi syksyn sadosta mainitsen Aino Vähäpesolan ja Maarit Verrosen, joiden töistä pidin paljon, jälleen. Suurenmoinen epävire voitti Kalevi Jäntin palkinnon! Messuista lisään yhden Helsingin kirjamessujen virallisen kuvan, johon huomasin päässeeni ohjelmajohtaja Villen vieressä. Kuva Emmi Kähkönen.

Teatterissa vuoden ehdoton kohokohta oli Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito, joka sai kauneudellaan katsojan silmät kyyneltymään ja sanat katoamaan. 

Kirjatapahtumiin osallistuin messuilla Turussa ja Helsingissä. Kuopiossa kävin Marko Kilven Rokkia ja rikoksia -illassa, mainio täsmäisku dekkarifaneille. Saimme kuulla Markon lisäksi kuuden huippudekkaristin ajatuksia ja asioita dekkarigenrestä hyvän ruuan äärellä. Tästä voisi kasvaa entisten Dekkarifestareiden korvaaja eräillä säädöillä ja suuremmalla panostuksella taustavoimina. Ideoita syntyi! 

Esimerkiksi kustantamojen yhteinen hanke: vaikka verisesti (genreen sopivasti) kilpaillaan, yhteinen tapahtuma ei veisi hurjasti yhden resursseja mutta edistäisi alaa. Alueellisesta painotuksesta puhumattakaan, vaikkapa Kirjakantti- ja/tai Savonia-palkintoyhteistyöllä, yritys-, kaupunki- tai maakuntatason osallistamisella. Isompi tapahtuma saattaisi kerätä kävijöitä muualtakin, ja "kaikillahan" on Savon seudulla sukua tai tuttuja, joita voisi samalla käydä moikkaamassa. 

Suvusta ja perheestä puheen ollen. Tein ulkomaille reissun tässä porukassa keväällä Amsterdamiin Vermeeriä ja muita taiteilijoita ihmettelemään - 8-vuotias matkalainen ei pitänyt kaupunkilomasta, hän lähtee kuulemma jatkossa vain rantalomalle, muut siedimme - ja syksyllä Veronaan ja Garda-järvelle. Halusin nähdä omin silmin, onko kyseinen järvimaisema yhtä kaunis kuin oma mökkijärvemme. Ei tietenkään ole, komea silti, ja reissu kolmen rakkaan 19-vuotiaan kanssa oli ihana. 

Kannelmäessä kirjakävelyt jatkuivat, ja saimme mukaan myös kovan tason kirjailijavieraita. Tuija Takalan, yhden kirjailijan ja tapahtumajärjestäjän, lisäksiTuomas Aitonurmen ja Juha Itkosen. Kirjailijatapaamisia oli useita, kuten Katja Kettu Malminkartanon kirjastossa, Juha Hurme ja Riikka Ala-Harja Kannelmäen kirjastossa, ja hurmaavat Westön veljekset (meillä on upeita vieraita ja tapahtumia Kanneltalossa!). Tuija toimi monessa haastattelijana, ja hänen blogistaan löytyy niistä juttuja. Kuvassa alla vas. Katja Kettu, oikealla Tuija. Joka myös kirjailija itsekin, runoilija ja selkoistaja. Blogia kannattaa tutkia. 

Muitakin kirjablogiystäviäni oli vuodessa läsnä. Julkisuudessa näkyi Kirsin Book Clubin Kirsi, joka veti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraatia hienosti. Samoin Jotain syötäväksi kelpaamatonta -bloggaristi Gregorius, jonka munkkilupausta saimme olla todistamassa - ensimmäistä suomenkielistä munkkilupausta sitten uskonpuhdistuksen! Tapahtuma oli vaikuttava ja lämmin. Myös Hesari kirjoitti aiheesta. 

Kirsin kirjanurkan Kirsi (kuva alla) puolestaan antoi klassikkokirjavinkkejä Me naiset -lehdessä. Yhdessä kävimme Ateneumissa, joka kutsui kirjasomea tutustumaan toimintaansa. Saimme nähdä Edelfelt-näyttelyn ja kuulla työn taustoista sekä muun muassa taideväärennöksistä, joista löytyy hämmästeltävää - silkkaa dekkariainesta. Sain myös osallistua Kirsin Book Clubin kirjailijatapaamiseen, jossa vieraina olivat hämmästyttävän ja upean 1001 tapaa tappaa aviomies -teoksen kirjoittajat Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola. Kuvia ja juttua linkin takaa.

Tapasin Amman paitsi Turun kirjamessujen kuulussa discossa myös muun muassa hänen mökillään Pielavedellä (kuva alla). Turistireissuksi meni, kävin samalla Urho Kekkosen syntymätorpassa (kuva sen verkkosivulta) ja tutustuin Iisalmeen. Oli ihanan kesäistä.

Muutamissa upeissa kirjajulkkareissa sain ilon olla läsnä. Jani Saxell järjesti omannäköisensä juhlat, joissa väki viihtyi pitkään. Pekka Kytömäen Historian pienmiehiä julkistettiin Oodissa, samoin Katja Leppäluodon Mehiläisen paino. Minna Rytisalon (kuva alla) Jenny Hill saatettiin maailmaan juhlavasti. Ja Katri-Helena-kirja, Elina Hirvosen tekemänä. Kohde ja kirjailija matsasivat täydellisesti niin tässä kuin syksyllä ilmestyneessä Vilkkumaa-kirjassa, jossa Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen tekivät yhteistyötä. Aina näin onnellisia parituksia ei synny, huomasimme myös vuoden mittaan.

Ja olin itsekin vähän julkinen! Viisas kollegani Mari julkaisi Storytelissä audiodokumentin perheen perustamisen vaikeudesta. Uusperheellisenä sain olla pikkuisen mukana, kuuntele jakso 6, jos haluat kuulla perhekuvioistani. Marin julkaisu on viestinnän ammattilaisen varmaa työtä, ja sisältö koskettaa useampaa kuin luulisikaan. Koskettaa, naurattaa ja liikuttaa. Kertoo myös ajankuvasta, ajattelen. 

HelsinkiLit tyydytti maailmankirjallisuuden nälkää, kuvassa Eduard Louis. Olen ostanut liput jo tälle vuodelle. Blogistania valitsi vuoden parhaat kirjat, siis vuoden 2022, tämän vuoden alussa. Juhlava ja iloinen julkistus tehtiin Hyvinkäällä, Takakansi-podcastin pitäjän Marko Suomen Arkikulta-kahvilassa (kuvani jutun alussa). Hmm, nyt huomaan kirjoittaneeni surkean vähän kirjatapahtumista, yritän parantaa jatkossa. Toisaalta, niistä löytyy kuvia somesta, minun ja muiden. 

Mökkeily Mäntyharjussa on ohjelmassa noin puolet vuodestamme, etätyö onnistuu tarvittaessa, ja samalla voi nauttia järvi-Suomen parhaista puolista. Lukeminen keskeytyy usein siihen, että maisemaa vain jää tuijottamaan. Etkö sinäkin jäisi?

Taidekeskus Salmelassa on käytävä vuosittain, ja Koirakiven kesäteatterissa. Vuoden näytelmä kertoi Katri-Helenan elämäntarinan musikaalina, ja esitys oli jälleen kerran upea, ammattitaitoinen ja koskettava. Kuvassa istun katsomossa, oli sateinen päivä, mutta katto suojaa. Upea oli myös Anneli Kannon Rottien pyhimys -kirjaan perustuva musikaali Helsingissä teatteri Kapsäkissä.

Luen paljon uutuuksia, lähinnä kotimaisia, joita vuonna 2023 luin 90. Ulkomaisia uutuuksia kertyi 46. Naiset jyräsivät, 165 kirjailijasta heitä oli peräti 109 - yllättävää, koska yleensä määrä on noin tasan. Sama tahti jatkuu, mutta tietokirjoja haluaisin lukea enemmän. Olen utelias maailmasta ja etenkin historiasta. Tämä kuu voisikin olla tietokirjojen tammikuu, myös blogissa!

Hyvää vuoden jatkoa 2023! Ainakin lukiessa se on aina hyvä, vakuutan. Vuoteni ei tuntunut erityisesti "kirjavuodelta", mutta nyt muistellessani huomaan sen olleen täyteläinen ja rikas. Tapahtumia ja tapahtumia oli paljon, myös tässä mainitsemattomia. Kiitos siitä kirjailijoille, kirjasomeystäville, kustantajille ja muille vaikuttajille ja osallisille! 

Kirjavuoteni 2022 kooste

Vuosi 2022 oli pomppuinen, eikä sitä kokonaisuutena jää ikävä. Maailman ja yksilöiden kriisit tummensivat taustalla mukaviakin hetkiä, vaikka itselläni oli kaikki tavallisesti ja hyvin. Antoisa työ ja perheeseen keskittynyt vapaa vuorottelivat. Lukeminen innostaa aina kun siihen on mahdollisuus. Tekstin lumo ei heikkene, tapahtui mitä tahansa. 

Luettujen määrä pysyi naurettavan samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Laskin luetuiksi 164 kirjaa, joista 82 oli kotimaisia vuoden 2022 kirjoja ja 44 ulkomaisia uutuuksia. Muistelmia luin 19 kpl ja muita tietokirjoja 16, loput fiktiota; romaaneja, esseitä ja novelleja. 

Hämmästyttävä muutos on sukupuolijakaumassa: yleensä tilasto on noin tasan, mutta nyt naisten kirjoittamia kirjoja lukemistani on yli 70 prosenttia! Mitä tämä tarkoittaa?

Blogiin kirjoitin 101 postausta. Sivukatseluja Analytics ilmoittaa olleen vuodessa vajaat 30 000, istuntoja reilut 20 000, tarkoittaa 2 500 ja 1 700 kuukaudessa (en oikein tiedä, mitä lukua seurata. Bloggerin tilastoilla luvut ovat hurjasti kovemmat; oletan siinä olevan hakurobotit mukana, koska lähtömaita on USA:sta Japaniin, enkä oikein usko sieltä olevan paljon lukijoita).

Suosituimmat tekstit vuonna 2022 olivat Ian McEwanin Opetukset, Joel Elstelän Sirkusleijonan mieli, Eeva Kempin ja Maria Säkön Q-teatterin historiikki Skavabölen pojista Kaspar Hauseen, Hanya Hanagiharan Paratiisiin ja Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär. 

Parhaista kirjoista lisää myöhemmin, mutta kyllä Finlandia-palkintoehdokkaat kotimaisia helmiä ovat. Käännöskirjoissa kiitän HelsinkiLit-tapahtumaa; sen myötä luin monta upeaa teosta. Liput seuraavaan, toukokuulle on jo hankittu!

Merkkitapahtuma oli tietysti Helsingin kirjamessut. Kuvassa ne avaa Messukeskuksen johtaja Anni Vepsäläinen, taustalla ohjelmajohtaja Ville Blåfieldt. Tämän vuoden suunnitelmat ovat jo käynnissä, saa nähdä, mitä kirjasome tällä kertaa tuottaa.

Tampereen Kirjafestarit on kiva ja kotoinen tapahtuma Tampere-talossa. Helsinkiin ja Turkuun verrattuna pieni, mutta täynnä huippuesiintyjiä ja paljon tuttuja, viihdyn. Kuvassa Tulenkantaja-palkinnon saanut Merja Mäki. Ja pääsin varjohaastattelemaan ihailemaani Päivi Alasalmea!

Kesällä vietin paljon aikaa mökillä ja muun muassa opetin pienimmän lapsenlapsen uimaan. Satuja luettiin omasta vanhasta satukirjastani. Täytin pyöreitä vuosia, ja sain juhliin pihakeikalle Olli Halosen! Halusin tukea kulttuurialaa ja buustata nousevaa tähteä, jonka tiesin ennestään osaavaksi kaveriksi -  lauluntekijät ovat tarinankertojia jos ketkä - ja yllätin vieraani kesäillassa. Kirjabloggarit tapaavat kerran kuussa säännöllisesti Helsingissä (muissakin isoissa kaupungeissa on tapaamisia), ja kuitattiin kesäkuun tapaaminen siinä samalla.

Dekkarifestivaalit oli lämminhenkinen tilaisuus Helsingin Paasitornissa, jossa pääsee lähietäisyydelle huipputekijöitä. Tapasin Max Seeckin (kuvassa), Satu Rämön, Arttu Tuomisen ja monta muuta. Matti Laine juttelee alemmassa kuvassa bloggarikollegani Kirjarouvan kanssa, molempia tapasin vuoden mittaan eri tapahtumissa. 

Paikallisen kirjaston aloitteesta käynnistimme alueella Kirjojen Kannelmäki -kävelykierrokset. Kirjailija (ja bloggari) Tuija Takala ja minä keräsimme kirjallisuudesta sitaatteja, joissa Kannelmäki mainitaan. Kirjasto painatti sitaatit karttaan, jonka mukaan reitin voi kävellä. Järjestimme pari yhteiskierrosta ja saimme mukaan muun muassa dekkaristi Markus Ahosen. Suosio oli yllättävän suuri, ja uusi yhteiskierros on tulossa keväällä, seuraa somea! 

Kirjastomme on muutenkin aktiivinen. Siellä tehdään runsaasti kirjailijahaastatteluja, ja samainen Tuija haastatteli muun muassa Joel Haahtelaa (kuvassa alla). Toinen meille tuttu kirjailijahaastattelija on Jani Saxell, jonka Helsinki Underground -kirjan jatko on luvassa keväällä 2023, odotan innolla!

Juhlimme myös Kanneltalon 30-vuotisjuhlia paikallisen kulttuuriväen kanssa, esiintymässä oli muun muassa ihana Eini. Kuva otettu talon terassilta, jossa en ollut aiemmin käynytkään. Hyvät bileet, kiitos!

Tein muutaman sellaisenkin kaupunkikävelyn, jossa sain vain seurata mukana. Nautin näistä, ja Helsingissä on hyvä tarjonta (googlaa vaikka). Tässä olemme Liisa Väisäsen vetämällä kierroksella tutkimassa Helsingin symboleita.

Vein symbolikirjan lahjaksi Emma Kantaselle hänen viimeisimpänsä julkkareihin, sillä aihe liittyy. Sain kunnian osallistua myös Leena Parkkisen ja Riikka Pulkkisen uutuuskirjojen julkistusjuhliin Villa Kivessä - oli tosi hauskaa - samoin Kirsin Book Clubin Finlandia-studioon Kirsin kotona. Mukava oli pehmeiltä sohvilta katsella hyvän tarjoilun kera. Aina lukeminen on juhlaa, vaikka voittajakirja, Iida Rauman Hävitys on kaikkea muuta. Tärkeä aihe, hieno toteutus, hyvä valinta voittajaksi. 

Laitan kuitenkin hieman iloisemman ilmeen lopuksi. Vuoden aikana vietin aikaa Helsingin lisäksi Mäntyharjussa, Kuopiossa (jonne kuvassa lähdössä junalla huomatessani, että varasin vahingossa paikan leikkivaunusta), Espanjassa hetken ja kuvagalleriaani katsellen näköjään muun muassa HopLopissa. Teatterissakin kävin jokusen kerran; mainioina nousevat mieleen näytelmä Laura Lehtolan kirjan perusteella Helsingin kaupunginteatterissa ja Sirpa Kähkösen käsikirjoittama Brechtiä jokanaiselle Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Aikuisten uutuusleffoja katsoin tosi vähän, Maverickin tietysti, ja nauroin katketakseni Nicholas Cagen esitykselle elokuvassa Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka.

Instassa arja_korhis enemmän ajantasaista tietoa ja kuvia. Toivotan sinulle hyvää koko vuodeksi ja paljon antoisia kirjallisia hetkiä!

Lue aiemmat vuosikoosteet