Pinnan alla

Kukapa ei lukisi ruotsalaisia dekkareita. Ja syystä, josta hyvä esimerkki on Viveca Sten. Pinnan alla jatkaa Sandham-sarjaa, jota olen seuraillut. Koska se on helppoa, tyylikästä ja perinteitä ja nykyaikaa sopivasti sekoittavaa dekkarilaatua. On poliisien henkilökohtaisia ongelmia, on kotoisaa arjenkuvausta (tosin ylellisissä puitteissa), on selkeä murhamysteeri, johon löytyy selkeä syyllinen. Luotettavuudessaan lähes täydellistä - hieman liiankin rosotonta. Mutta ammattimaista työtä, ei parane valittaa.

Tällä kertaa Nora Linden ja Henrikin avioliitto on pahoissa vaikeuksissa. Nora omistaa talonsa Sandhamissa, Henrik häipyy kuvioista. Yksin lasten kanssa saaren talossa lomaileva Nora ja hänen poikansa joutuvat ikävien tapahtumien todistajiksi, ja pelkokin iskee. Onneksi on Thomas, poliisiystävä, joka tämänkertaista arvoitusta - nuoren tytön katoamista ja ruumiinosien löytymistä - ratkoessaan joutuu itsekin vaaraan.

Perusjuonen ohella tarinassa on toinen aikataso ja tarina, joka alkaa 1800-luvun lopulta. Se tarina ei ole kaunis - julmemman ja surkeamman elämän kuvaus kuin nykyaikaan sijoittuva. Ehkä Sten uskalsi ajallisen etäisyyden vuoksi uskalsi kertoa rankempaa tarinaa näin. Ja olihan aika köyhää ja armotonta; muistelen kuulleeni, että tarina perustuisi todelliseen historiaan. Arvattavasti molempien aikojen tarinat kietoutuvat lopulta yhteen. Ja kuten Stenin tyyliin kuuluu, varsin uskottavasti. Saarelaiskylän keskinäiset ystävyydet ja kaunat juontavat juurensa monen sukupolven taakse. Pienen yhteisön varjopuolet - jos hyvätkin - tulevat esiin kärjistetysti Stenin kirjoissa.

Helppolukuista; ei liian kammottavaa eikä järisyttävää, mutta sen verran viihdyttävää, että kirjan lukee nopsasti, kun murhaviihdettä kaipaa. Sarjan kansissa on kauniita saaristomaisemakuvia, ei kikkailua. Pidän selkeästä ratkaisusta tässäkin, se sopii tekstin tyyliin.

Muualla: Ilona pitää, mutta "matkailumainontapuoli" mietityttää. Ilonan tavoin Ulla kiinnostui historiakuvauksesta.

Viveca Sten: Pinnan alla. WSOY 2014. Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom. Kansi Anna Makkonen.

* Ja kirjabingossa ruutu "Lainattu kirja".

Sisäpiirissä

Olin dekkarilakossa vuosia: jatkuva kuoleminen alkoi turruttaa ja väkivaltaa tuntui tulvivan normimediastakin ihan liikaa, joten kirjoihin sitä ei enää kaivannut. Eikä kaipaa edelleenkään, mutta ovathan parhaat dekkarit myös huippuviihdettä, ja olen huomannut luku-uteliaisuuteni jälleen kasvavan sillä suunnalla.

Viveka Sten on ruotsalainen dekkaristi, jonka kirjat sijoittuvat Tukholman saaristoon, Sandhamiin ja sen ympäristöön. Niin juuri, sinne Solsidanin lähistölle - eli tässäpä Solsidania murhatarinana.

Liikutaan varakkaalla alueella ja ökyharrastusten parissa. Purjehdus on harrastus numero yksi, ja purjehduskisassa myös ammutaan tarinan lähtölaukaus. Se tappava. Seudun merkkimies murhataan, ja poliisi Thomas Andreasson alkaa tutkia asiaa työparinsa Carinan kanssa. Suuri apu on Thomaksen ystävästä Nora Lindestä, joka lakimiehenä osaa tutkia asioita ystävänsä pyynnöstä ja puolesta.

Sten kuvaa ympäristön tarkasti: perheet ovat perinteisiä ja suhteilla pelataan. Se, kenet tunnet pienenä, saattaa ratkaista asemasi aikuisena. Alueen asukkaista muodostuu osin jopa aika vastenmielinen kuva, kun esimerkiksi aviollinen uskottomuus on enemmän normi kuin poikkeus. Ihmisten kanssakäymistä sanelevat monet kirjoittamattomat säännöt ja rajoitukset, ja kaikki eivät sitä kestä - tai kuvittelevat voivansa nousta niiden yläpuolelle.

Noran perhe-elämää kuvataan suorastaan kummeksuttavan paljon; toisaalta se kertoo havainnollisesti, millaisessa yhteiskunnassa tässä eletään. Kuitenkin pidän päähenkilönä Thomasia, vaikka kukaan ei noussut kovin vahvasti henkilönä.

Luonnollisesti valotetaan myös poliisin henkilökohtaisia ongelmia ja suhteita, kuten tapana on. Lukijalle annetaan vihjeitä murhaajasta hänen itsensä puheenvuoroin, joita on sijoiteltu tarinaan sinne tänne. Niiden perusteella pystyi päättelemään syyllisen aika hyvin, mutta lopun jännitys ei noussut ihan huippuun, kun osasi jo uumoilla ratkaisua. Enkä väitä olevani mestarisalapoliisi, päinvastoin - jos jopa minä osasin päätellä syyllisen, niin dekkareiden hevilukijalle se lienee naurettavan helppoa.

Ympäristön kuvauksen ja murhatutkimuksen lisäksi kirjassa ei oikeastaan ole muuta - mutta pitäisikö dekkarissa ollakaan? Sujuvaa mutta aika ohutta: suoraviivainen ja helppo rikostarina, joka on nopea lukea. Lievästi koukutuin niin, että pari nukkumaanmenoa viivästyi.

Kirjainten virrassa kerrotaan kirjan lisäksi Yle Femillä esitetystä Stenin Sandham-tv-sarjasta, jota en ole itse katsonut. Sisäpiirissä on Stenin toinen suomennettu dekkari.

Viveca Sten: Sisäpiirissä. WSOY 2013. Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom.