Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Jälleen yksi fraasi osoittautuu todeksi. Vuosi 2019 suorastaan vilahti!
Olen listannut luetuiksi 164 kirjaa (2019 määrä oli 166, sitä edeltävänä vuonna 160, joten naurettavan samoissa luvuissa mennään: välillä tarkistan, että katson varmasti oikean vuoden excelöintiä).
Lukemistani kirjoista 112 on kotimaista, 52 ulkomaista. Kotimaiset uutuudet vievät aina leijonanosan, koska olen äärettömän utelias kirjakenttämme kehityksen suhteen. Luin 85 kotimaista vuonna 2019 ilmestynyttä kirjaa, 37 ulkomaista samalta vuodelta.
Loppukevään ja alkukesän vei muu elämä harmikseni paljon (liikaa) aikaa ja voimia. Monta keväällä ilmestynyttä ja isosti odottamaani kirjaa siirtyi myöhemmin luettaviksi ja blogattaviksi. Syksyllä pääsin vauhtiin, mutta bloggauksien kokonaismäärä jäi pienemmäksi kuin aikaisemmin. Niitä oli 106, kun esimerkiksi vuonna 2018 määrä oli 129, ja huippuvuosina 2015 - 2017 jopa 140 tai sen yli. Lukuvuodesta jäi silti hyvä maku suuhun; paljon laadukasta, ilahduttavaa lukemista ja monta tärkeää kirjaa!
Niihin kuuluvat Olli Jalosen (vas.) komea jatko
Taivaanpallolle, Merenpeitto, JP Koskisen
Tulisiipi ja Sofi Oksasen
Koirapuisto, joka ei ole helppolukuisin tai miellyttävin (enkä pitänyt nimestä, se vei ihan vääriin kuvitelmiin) mutta kirjailijan uutuus on aina merkkitapaus (yhteiskuvassa). Maarit Verroselta (alin kuva)
ilmestyi uutta, samoin
Asko Sahlbergilta,
Pajtim Statovcilta,
Sirpa Kähköseltä ja
Merete Mazzarellalta sekä dekkareista
Marko Kilveltä.
Mikko Kamula jatkoi upeaa
historiallista sarjaansa, johon suhtaudun häpeämättömän henkilökohtaisesti, sattuneista syntymäpaikkasyistä. Pidin myös paljon Marja-Liisa Tiaisen
Kanslian naisista, nostalgiasyistä mutta samoin kuin Kamulan kohdalla, myös osaavasta otteesta. Ilokseni tutustuin myös
Kirsti Ellilän tuotantoon!
Kannelmäen kirjastossa kävi tuotannostaan puhumassa ihastuttava Kirsti Manninen alias Enni Mustonen. Yleisöä oli enemmän kuin ikinä, huone ei riittänyt, tuoleista puhumattakaan, kun kaikki halusivat kuulla kirjailijan loppumattoman hauskoja juttuja. Siinä vasta estraditaiteilija!
Lahjoitimme tietysti hänelle villasukat, kuten kuuluu, ainakin silloin, kun paikalla on Kantsun muori, neulootikko Sirpa Hanski. (kuvassa seisoo Ennin vieressä.) Hänen sukissaan jalkojaan lämmittelee jo moni kirjailija. Ja lukija.
Hän muun muassa neuloi osan hulvattoman Tom of Finland Neulo poika neulo -kirjan näyteneuleista. Kirjan tekivät Marjukka Vuorisalo ja Marjo von Bell. Olipa riemukkaat julkkarit Oodissa!
Ulkomaisista ilahduttivat komea Margaret Atwoodin Testamentit, Orhan Pamukin Punatukkainen nainen ja Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt. Eikä Kim Leine petä, hänen kirjansa on aina juhlan aihe! Norjalainen Per Pettersson on myös suosikkejani. Uusi lempparikirja löytyi elämästään kirjakauppiaana kirjoittaneesta skotlantilaisesta Shaun Bythellistä. Teokseen on olemassa jo jatko englanniksi, odotamme edelleen tietoa siitä, saammeko sen suomeksi ja jos, minkä kustantamon kautta. Kirjapajalla ei ole vielä sopparia asiasta, mutta olen toiveikas.
Esikoiskirjoja seuraan erityismielenkiinnolla. Kotimaiset loistavat, kuten
Emma Kantanen, Katriina Huttunen, Maija Kauhanen sekä
Anna-Kaisa Linna-aho ja
Akseli Heikkilä. Pienempien kustantamojen puolelta kosketti
Pirjo Puukko, ja jos Myllylahti otetaan samaan sarjaan,
Maija Kajannon kirja osui otolliseen lukijaan.
Tutustuin muutamaan minulle uuteen vaikka kokeneeseen kirjailijaan, kuten
Marja-Leena Tiainen. Klassikoista luin
Charles Dickensiä ja
Timo K. Mukkaa, ja tammikuun 2020 lopussa ilmestyy jälleen kirjabloggaajien klassikkohaaste! Nyt pitäisi nopeasti päättää, mitä siihen lukisi, ehdotuksia?
Tietokirjapuolella ilmestyi myös helmiä: Johanna Venhon
Ensimmäinen nainen voisi melkein olla siellä, vaikka tiedän sen olevan (hieno) romaani, samoin kuin Katriina Huttusen
Surun istukan. Kovaa faktaa kertoo Sanna Malmqvist
Räjähdemiehen palkinnossa (se nolo Nobel-jupakka!) ja Johanna Vehkoo valeuutisista kertovassa, äärimmäisen ajankohtaisessa
Valheenpaljastajan käsikirjassa. Sinikka Vuola ja Tommi Melender kirjoittivat kirjanystävälle vastustamattoman teoksen
Maailmojen loput.
Kirjavuonna keskusteltiin paljon autofiktiosta ja sen rajoista. Meneekö ilmiö jo överiksi, tuntuvat
Juha Itkonen (kuvassa kanssani alla) ja Kjell Westö miettivän monen muun ohella. Luin
Knausgårdia tänäkin vuonna. Yhteiskunnan vaikutuksesta ihmiseen ilmiöitä riittää vielä kerrottaviksi, ajattelen, kun luin Suvi Vaarlan
Westendiä, 90-luvun alun lamasta.
Naisen euro on edelleen alle euron eikä tilanne monessa maassa näytä parantuvan naisten kannalta: siksi tasa-arvoasiaa on syytä pitää esillä, kuten tekivät
Jenni Karjalainen ja
Naomi Alderman.
Ilmastonmuutos vaikuttaa rajusti, ehkä rajummin kuin uskommekaan. Monessa kirjassa siihen viittaillaan, mutta Emma Puikkosen
Lupaus kertoo harvinaisen suoraan. Eniten vaikutti Yuval Noel Hararin
kirjan pohjalta tehty
näytelmä Sapiens Kansallisteatterissa, jossa sain teatterin bloggariklubin jäsenenä vuoden mittaan nähdä monenlaista kirjoihin pohjautuvaa. Tsehovin kirjoista tehdyt näytelmät Kolme sisarta ja Lokki ovat vaikuttavia: niissä on paljon samaa, mutta myös hyvin erilaista, eri ohjaajat. Loistavin yhteinen tekijä on näyttelijä Emmi Parviainen, jota aloin tänä vuonna fanittaa. Hän ei näyttele, hän
on se henkilö! Ihailen. Lokki jatkuu kevätkaudella 2020, kannattaa katsoa! (Kuva: Kansallisteatteri).
Mitä muuta kirjamaailmassa tapahtui? Mitä ihmettä, eikö Bonnier ostanut 2019 yhtään kustantamoa Suomessa? Kyllä, WSOY osti Bazarin. Äänikirjojen
suosio kasvoi, hyvä niin! Vaikka Laura Lindstedt asiasta
provosoikin Hesarissa. Hyvä kannanotto ja aina kannatan kirjakeskustelua, vaikkei provosta juuri enempää tainnut nousta, sen taitavasta (mediahiljaisesta) ajoituksesta huolimatta. Luettu teksti on luettua, kuunneltu kuunneltua, ja aika pieni prosentti meistä lukee kirjoja lainausmerkkitasolla, valitan. Vaikka itse en kyllä kuuntele, haluan lehteillä, kääntää sivua, vilkaista edellistä kappaletta ja tulevan määrää sormimitalla. Kirja on minulle esine. Ensisijaisesti, olen toki myös kuunnellut ääninä (ja lukenut ääneen tallenteiksi
Näkövammaisten vapaaehtoispalvelussa) ja käyttänyt e-kirjoja, jos on ollut pakko.
Kirjatapahtumista riemukkaimpia oli Ihmissyöjien ystävien keikka.
Marjo Niemi ja
Eeva Turunen ovat bändin solisti ja rumpali, kollegani Pirita miehensä Jarkon kanssa vastaa muusta. Sain fanikuvan näiden kanssa! Vasemmalta Jarkko Tiusanen, Marjo Niemi, Eeva Turunen, Pirita Tiusanen.
Kirjamessuista: Helsingissä uudistettiin tapahtumapaikkaa onnistuneesti, ohjelma oli monipuolinen eikä väestä pulaa, vaikka hieman jäi harmittamaan se, ettei todella kovaa tähteä ulkomailta saatu paikalle.
Turun messut olivat kotoisat, kuten aina - pienemmissä puitteissa on helpompi tavata ihailemiaan kirjailijoita ahtailla käytävillä. Tai vaikka presidenttiä. Ohjelmajohtaja myös kutsui kirjabloggarit tapaamiseen, tavan mukaan, mistä olin otettu ja kiitän: aito kirjarakkaus välittyy ja sitä
on ilo jakaa!
Saimme kuulla, että vuonna 2020 myös Tampere järjestää omat kirjamessut, jess! Ajankohta osuu Turun ja Helsingin messujen jälkeen
alkutalveen, 28. - 29.11.2020. Hienoa, sanoo kirjanystävä ja huokaa. En jaksa kolmia messuja syksyllä! Miksei tämä voisi olla keväällä, joka on toinen iso kirjojen ilmestymissesonki, mutta ilman suuria kirjatapahtumia - käännöskirjallisuuden HelsinkiLitiä (15. - 16.5.2020) lukuunottamatta? Antakaa armoa! Myös kustantamoille, joiden väki joutuu jo nyt laukkaamaan niin Lontoot kuin Frankfurtit ynnä muut lyhyen syksyn mittaan ja valmistautumaan samalla joulusesonkiin. Miten he ehtivät vielä tämänkin? Ei silti, että paheksuisin lisäväen palkkaamista, päinvastoin! Toivottavasti tämä johtaa siihen eikä olemassaolevien työntekijöiden nykertymiseen.
Myös lukijan kannalta kevät olisi joutilaampaa aikaa. Ehkä myös suosituimpia kirjailijoita helpottaisi, jos tapahtumia olisi tasaisemmin ympäri vuoden?
Toinen ihmetyttävä asia kirjabloggarina ovat kustantamojen lukukappalekäytännöt. Luen pääsääntöisesti kotimaisia uutuuksia, kuten tilastoista näkyy. Silti saan lukukappaleita enimmäkseen ulkomaisista dekkareista tai marginaalikirjoista. En siis niistä, joita halajaisin ja joihin innolla tarttuisin - kohta kymmenen vuoden bloginpidon ajan, en edelleenkään tajua logiikkaa. Kotimaiset kirjailijat tuntuvat uskovan, että saan kaikista heti kappaleet. No, se ei ole niin. Jos en kirjaa pyydä kustantamolta, osta tai lainaa kirjastosta, jää kirja lukematta. Useimmiten kyllä saan, jos kustantamolta kirjaa kyselen, mutta kynnys pyytämiseen on aika kova. Jos edes satun tietämään kirjan olemassaolosta. Tämä selvennykseksi, mutta myös ihmettelyksi siitä, eivätkö kustantajien markkinoijat lainkaan lue kirjablogeja ja tiedä, mitä kukakin lukee? Turha tuhlata ruutia pusikkoon, sanoisin, ja toisaalta turha jättää ottamatta näkyvyys sieltä, missä se olisi todennäköisintä.
Toisaalta, tuskin olisi tutustunut Ruth Wareen (oik.),
Erin Kellyyn,
Clare Macintoshiin,
Jojo Moyesiin tai
Camilla Grebeen (vas.) ilman lukukappaleita. Ja olen nauttinut näistä suuresti! Joten kiitän kaikista lukukappaleista, ne laajentavat lukemista. Jonkin verran saan myös (esikois)kirjailijoilta kirjan arviointipyyntöjä. Mielelläni teen sen kässärin kanssa, mutta runokirjoja tai muuta genreä, mitä blogissani ei näy, en ylly käsittelemään saati arvioimaan, siihen ei osaamiseni riitä.
Toivoisin, että kustantamot ja muut lukijoita havittelevat oikeasti tutustuisivat kirjablogeihin: mistä aiheista ne kirjoittavat, mistä ehkä jotain tietävät tai ovat kiinnostuneita? Näin saataisiin aikaan toimiva yhteistyö yhteisen tavoitteen eteen: kirjojen ja lukemisen näkyvyyden. Suomessa on parisensataa kirjablogia, joten kenttä on hyvin hallittavissa: miksi tuhlata markkinointipanostusta hukkaan, kun sen voisi kohdistaa oikein?
Toinen huolestuttava asia on kirjablogien tulevaisuus. Lukijoita riittää mukavasti tilastojen mukaan, noin kaupunginosalehden verran. Kuudesta seitsemään tuhanteen kävijää kuukaudessa, kertoo GA (Bloggerin tilastoilla noin kolme neljä kertaa enemmän). Hyvä määrä ehkä johtuu siitä, että blogini on vanha ja vakiintunut. Vietän tänä kesänä 10-vuotissynttäreitä (ja sitä juhlitaan, lupaan!). Myös
Amma kertoo lukijoita olevan enemmän kuin koskaan. Mutta bloggariyhteisössä on paljon epävarmuutta jatkon kannalta: moni suunnittelee lopettamista. Kommentteja tulee niukasti, tekemisellä ei tunnu olevan tarkoitusta: someaikana Instagram tai muut nopeasti silmäiltävät kanavat jyräävät. Mitä tähän voisi sanoa - aika aikaansa kutakin? Itse aion jatkaa edelleen tylsällä tekstipainotteisella linjalla, enkä edes muodistetulla ulkoasulla. Kunnes keksin jotain muuta.
Lukija on tyytyväinen vuoteen. Olen jo aloittanut seuraavan muutaman kiintoisan kirjan kanssa. Miltä sinun vuotesi näyttää? Toivon sinulle täyteläistä ja antoisaa aikaa - tavataan blogeissa, somessa, messuilla, tapahtumissa ja livenä!
Turun kirjamessut 2019 osa 1 ja
osa 2
Helsingin kirjamessut 2019
osa 1 ja
osa 2
Mall of Tripla ja kirjat: viimeksi kun kävin, Bookbaria ei enää näkynyt...
(Aiempien vuosien messujutut kunkin vuoden lokakuun kohdalla)
Kirjavuoteni 2018
Kirjavuosien koosteeni 2011 alkaen
blogin sivulla
Tapaamisia vuoden mittaan: Pyhimys, Pajtim, Pressa (vähän vanhempi kuva; Oodin avajaisista, jälleen kerran niskasta. Ehkä vielä joskus saan ihan oikean kuvan).