IKIOMA ensikirja -hankkeen kuulumisia 2021

Kampanja IKIOMA ensikirjojen saamisesta näkövammaisille vauvoille jatkuu.

Nyt myös HUSin alueen näkö- ja monivammaiset vauvat saavat lahjoituksena kosketeltavan ensikirjan. Hankkeen vetäjä Vuokko Keränen esittelee IKIOMA ensikirjaa® HUSin lastenneurologian yksikössä Helsingisssä ensi viikolla. Samalla hän luovuttaa vapaaehtoisen Hannele Havangan kanssa kassillisen ensikirjoja HUSin toiminta-alueella jaettavaksi.

Toimintaan saatiin sosiaali- ja terveysministeriön Veikkauksen tuotoista myöntämää avustusta vuosille 2019–2020. Hankkeen aikana suunniteltiin koko maan kattava 21 lastenneurologian yksikköä käsittävä jakeluverkosto, jonka kautta ensikirjat saataisiin lahjoitettua. Korona hidasti esittelykäyntejä, mutta ensikirjoja on kuitenkin tällä hetkellä jaossa jo neljässätoista jakelupisteessä. Vielä ne puuttuvat seitsemästä yksiköstä.

Näkö- ja monivammaisia lapsia syntyy Suomessa vuosittain 70–100. Heille soveltuvia ensikirjoja ei ole ollut saatavissa ennen IKIOMA ensikirjan ilmestymistä. Esimerkiksi Celian lainaamat koskettelukirjat on tarkoitettu vähän vanhemmille lapsille.

IKIOMA ensikirjassa on neljä eriväristä ompelemalla valmistettua sivua. Jokaisen sivun molemmille puolille on kiinnitetty tunnusteltava kuva, jossa on vahvat väri- ja kosketuskontrastit.

IKIOMA ensikirjan® on suunnitellut oululainen Vuokko Keränen, joka on vetänyt toimintaa Oulun NNKY:n vapaaehtoisena vuodesta 2016 alkaen. Tavoitteena oli heti, että ensikirja lahjoitetaan jokaiselle Suomessa olevalle ja Suomeen syntyvälle ensikirjaikäiselle näkö- ja monivammaiselle lapselle. Kirjoja valmistavat eri puolilla Suomea vapaaehtoiset koulutettujen IKIOMA-ohjaajien opastuksella.

Koska virallinen avustusjakso on päättynyt, lahjoittajia kirjojen rahoitukseen tarvitaan edelleen. Samoin tekeviä käsiä, vapaaehtoisia ympäri Suomen. Jos mieltäsi kutkuttaa antaa lahjoitus tai osallistua ompeluun, ota yhteyttä Vuokkoon, samoin jos haluat olla hankkeessa mukana isomminkin, esimerkiksi tulevana vetäjänä. Vuokko on tehnyt hanketta jo vuosia, ja seuraajaa etsitään.  

"Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat jollain tavoin eri puolilla Suomea osallistuneet IKIOMA ensikirja -toimintaan. Sadat vapaaehtoiset ovat olleet mukana talkoissa valmistamassa ensikirjoja ja vieneet tietoa eteenpäin. Toivottavasti myös tämän blogin lukijat vievät tietoa IKIOMA ensikirjan olemassaolosta eteenpäin, jotta kaikki tarvitsevat lapset sen saisivat", sanoo Vuokko. 

Ja kiittää bloginpitäjää tuesta ja tiedotusavusta; kiitos kuuluu kuitenkin varsinaisille vapaaehtoistekijöille ja etenkin itse käynnistäjälle, joka on sinnikkäästi vetänyt ja laajentanut hanketta.  Toivon sydämestäni, että työlle löytyy jatkajia, ja pienet ihmiset perheineen jatkossakin saavat nauttia nimenomaan heitä ajatellen suunnitelluista ja tehdyistä kirjoista.

Lisätietoja: Vuokko Keränen, puh. 0400 726178, vuokko.keranen@onnky.fi

Linkkejä

IKIOMA-hankkeen käynnistysjuttuun Kannelmäessä.

Kantsun kirjat valmiit!

Mitä kuuluu hankkeelle vuonna 2020? 

Hankkeen oma verkkosivu

Mitä kuuluu näkövammaisten vauvojen IKIOMA-ensikirjoille?

Muistattehan, kun vuonna 2017 kerroin hienosta ja liikuttavasta hankkeesta, jossa Helsingin Kannelmäessä valmistettiin koskettelukirjoja vapaaehtoistyönä näkövammaisina syntyville vauvoille. Vielä kerran suurkiitos kaikille tekijöille ja lahjoittajille!

Kysyin hankkeen käynnistäjältä Vuokko Keräseltä, mitä hankkeelle nykyisin kuuluu ja paljonko kirjoja on saatu tehtyä. Hyvää kuuluu, kertoo hän!

Lapsille on jaettu kaikkiaan 125 IKIOMA-ensikirjaa (kuvassa Martta). Kaikkiaan kirjoja on valmistunut 182, joista osa on sairaaloissa ammattilaisilla ja osa kirjojen tekemisen ohjaajilla eri puolilla Suomea malleina. Suuri juttu viime vuosina onkin ollut IKIOMA-ohjaajien koulutus, joiden avulla toimintaa on saatu laajennettua tekijäryhminä eri puolille Suomea. Kantsun kurssin aikoihin taisi olla mukana lähtölaukauskaupungin Oulun lisäksi vain yksi muu paikkakunta, olimme edelläkävijöitä - Vuokon ohjauksella. Röyhistetään rintaa, kantsulaiset!

Vuoden 2019 koulutuksissa on jaettu materiaalit 95 uuteen kirjaan, jotka valmistuvat kevään 2020 aikana. IKIOMA-ohjaajia koulutettiin Rovaniemellä, Kempeleessä, Mikkelissä ja Helsingissä.  Tekijäryhmiä on toiminut Oulun lisäksi Lahdessa, Rovaniemellä, Kemissä, Mikkelissä, Kuopiossa, Tampereella, Ruokolahdella ja Helsingissä.

"Ilouutisena saatiin STEAn [sosiaali ja terveysjärjestöjen avustuskeskus] ehdottamana hankerahoituksen jatkuminen vuodelle 2020. Seuraavaksi on mahdollista hakea Stealta AK-avustusta, mikä tarkoittaa kohdennettua toiminta-avustusta tarkoitukseltaan rajattuun vakiintuneeseen toimintaan", Vuokko iloitsee.

"STEAn avustuksia myönnetään sosiaali- ja terveysministeriön Veikkauksen tuotoista. Jos tällainen avustus saadaan, voidaan helpottuneina sanoa, että toiminta on pysyvää."

Kuulostaa ihailtavalta toiminnalta jo tähän asti, ja mikä tärkeintä, lupaavalta jatkon kannnalta. Tavoite on tietysti saada toiminta pysyväksi ja vakiintuneeksi, jotta jokainen Suomessa näkövammaisena syntyvä vauva saa oman kirjansa, syistä joista alussa linkkaamani juttu kertoo.

Vuokko tarkentaa:

"Tarkoitus on kehittää koko Suomen kattava jakeluverkosto, jolla tavoitetaan mahdollisimman laajasti kaikki IKIOMA-ensikirjoista hyötyvät näkö- ja monivammaiset lapset. Tällä hetkellä jakeluverkostoon kuuluu jo kahdeksan lastenneurologian yksikköä suurimmissa sairaaloissa."

Keväällä 2020 ohjaajakoulutukset pidetään 22. - 23.2. Kajaanissa ja 28. - 29.3. Seinäjoella. Jos asut seuduilla ja kiinnostut joko tekemään käsityötä ohjatusti tai lahjoittamaan rahaa materiaaleihin, tai vaikka haluat järjestää ohjaajakoulutuksen omalla paikkakunnallasi, kysele Vuokolta, ikioma@onnky.fi, puh. 0400 726178. Hänelle voi myös ilmoittautua Kajaanin koulutukseen, Seinäjoelle paikallisen kansalaisopiston kautta.

Suosittelen osallistumaan, jos on taipumusta käsitöiden väkertämiseen ja ympäristö on jo kyllästetty villasukilla, tai haluat muuten vain antaa konkreettista ja tärkeää apua kaikkein pienimmille, joilla on isoja haasteita elämässään. Ja jos tuloksia katsellessa ei tule hyvä mieli, ei sitten mistään.

Näin Kantsussa saatiin kirjoja valmiiksi.

IKIOMA ensikirjan tarinaa -video (n. 7 min.) löytyy https://Youtu.be/CKvFXBmT18I ja hankkeen verkkosivut http://ikiomaensikirja.fi/ikioma/

Taustaksi:

IKIOMA-ensikirjojen® valmistus alkoi vapaaehtoisvoimin kampanjana kesällä 2016. Kampanja muuttui vuoden 2019 helmikuusta IKIOMA-hankkeeksi. Se on nyt sosiaali- ja terveysministeriön Veikkauksen tuotoista myöntämällä avustuksella toteutettava kaksivuotinen hanke (2019 - 2020). Hankkeeseen on palkattu IKIOMA-työn koordinaattori. Oulussa on jo vuodesta 2010 ollut koskettelukirjakampanja, jossa on valmistettu koskettelukirjoja vapaaehtoisvoimin Celialle. Se on syksystä 2013 alkaen ollut osa Oulun NNKY:n vapaaehtoistoimintaa. Kampanjaa on alusta asti vetänyt vapaaehtoisena Vuokko Keränen. Kampanja jatkuu edelleen. http://ikiomaensikirja.fi/ikioma/

Kirjavuoteni 2017

Jostain syystä kirjahullut ovat usein myös listahulluja. Vaikken ole siinä parhaasta päästä, peruslistoja sentään täytyy ylläpitää. Kuten luetuista kirjoista, joita vuonna 2017 on kertynyt 160.

Niistä 113 on tänä vuonna ilmestyneitä. Uutuuspainotteisesti mennään siis, vaikka tänä vuonna etenkin Ylen Kirjojen Suomi -hankkeen myötä luin monta myös todella vanhaa kirjaa. Kotimaisia kirjoja luin 108, ulkomaisia 52. Mies- ja naiskirjailijoiden suhde on suurinpiirtein puolet ja puolet, kuten aina. Kesken olen jättänyt neljä kirjaa.

Tarkemmin kerron vuoden kirjoista ja kokemuksistani niistä Blogistanian vuoden parhaiden äänestyksen yhteydessä helmikuun alussa.

Hankkeet

Hyväntekeväisyyshankkeista olin mukana IKIOMA ensikirjojen tekemisessä. Helsingin Kannelmäen aktiiviryhmä nappasi oululaisen Vuokko Keräsen hienon haasteen. Harvoin löytyy näin mielekästä hanketta, jossa yhdistyisi monta arvokasta asiaa, joten mukanaolo oli suuri ilo.

Toinen lähiöhanke, joka liittyi kirjoihin, oli Kannelmäen perinteinen Lasten Unelma: sain jakaa siellä sata lastenkirjaa, joita kustantajat ja kirjakaupat ystävällisesti lahjoittivat. Kirjat menivät hujauksessa!

Suurin, koko vuoden kestänyt kirjallinen hanke oli kuitenkin jo mainittu Ylen proggis, jossa kirjabloggareina olimme tiiviisti mukana koko vuoden. Kirjoitimme Ylen 101 -kirjan listan jokaikisestä jutusta bloggauksen, joita ilmestyi noin kaksi viikossa. Kirjat arvottiin hankkeeseen ilmoittautuneiden bloggarien kesken, ja koska ilmoittautuneita oli noin 80, ei siis aivan sataa, osa sai parikin kirjaa bloggattavakseen. Minulle arvonnassa osuivat Olli Jalosen Isäksi ja tyttäreksi sekä vuoden 1917 kirja eli listan vanhin, Konrad Lehtimäen Ylös helvetistä.

Lisäksi bloggareita nähtiin ja kuultiin Ylen verkossa ja eri kanavilla. Kaikki bloggaukset kirjoittajakuvineen näkyvät verkkosivuilla. Tuijata osallistui Kultakuume-ohjelmaan alkuvuodesta. Itse osallistuin keskusteluun radiossa Siri Kolun kanssa vuoden 1949 kirjasta, joka oli Valentinin Ruma Elsa. Vuoden lopussa sain vielä kertoa hankkeesta Ylen Aamu-tv:ssä, jossa Seppo Puttoselle paljastin bloggareiden valinnan (äänestimme) vuoden 2017 kirjaksi - hän paljasti oman valintansa vasta seuraavana päivänä. Meidän valintamme oli Ossi Nymanin Röyhkeys, Sepon Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen lastenkirja Mennään jo naapuriin.

Tapahtumat

Vierailin ensimmäistä kertaa elämässäni Turun kirjamessuilla! Ja tässä reissun osa 2/2. Hauskaa oli, kuten jutuista näkyy. Lokakuu on perinteinen kirjamessukuukausi, Helsingin messuilla vietin kolme päivää, joista tässä juttu yksi ja juttu kaksi. Rosa Liksomin Everstinnan lukupiirissä toimin lukupiiribloggaajana. Erikoinen ja elämyksellinen tapahtuma oli myös maailmantähden Dan Brownin vierailu messuilla.

Yksi vuoden kohokohtia oli Kirja-Suomi-hankkeen päätapahtumasarja Helsingin Savoy-teatterissa. Baba Lybeckin taidolla luotsaama Kirja vieköön kokosi kirjanystäviä kuuteen iltaan vuoden mittaan. Kirjapuhetta, sitä jaksamme kuunnella!

Kolmatta kertaa järjestetty HelsinkiLit toi kansainvälistä havinaa ja täpinää kirjajuttuihin.

Kesällä kävin Kuopiossa - jo toista kertaa kirjabloggareiden kesämiitissä. Tuota upeaa aurinkoista päivää katsastelen nyt haikeana. Kuopion omaan kirjatapahtumaan Kirjakanttiin en ehtinyt taaskaan mukaan, mutta vielä joskus...

Sain olla mukana Kansallisteatterin bloggariklubissa: tässä teatterin ja WSOY:n yhteishankkeessa tapaamme teatterintekijöitä ja kirjailijoita ja muita alan ihmisiä, kuulemme taustoja ja näemme myös esityksiä, joista ravistavin oli tänä vuonna Kjell Westön kirjaan perustuva Kangastus 38.

Haasteet ja muuta

Olen hieman laiska haasteihminen, unohdan ne pian. Helmet-haasteen 2017 loppukoontini on täällä. Olin mukana myös klassikkohaasteessa, kuten aina, ja pienesti myös runohaasteessa. Haasteet löytyvät omalta sivulta blogin yläreunassa. Ja kaikki bloggareiden käynnissä olevat haasteet löytyvät sivulta Haastavaa lukemista. Uudenvuodenlupaukseni voisi olla tiukempi ote haasteisiin.

Vuonna 2017 olen kirjoittanut 140 postausta. Ja arvatkaa mitä - yhteensä blogiaikana eli vuodesta 2010 alkaen olen kirjoittanut nyt tasan tuhat postausta! Pitäisikö tätä jotenkin juhlistaa? Sopivasti uuden vuoden juhlinta on käsillä, mutta bloginpidosta voin sanoa vain jo toistellun toteamuksen: se on paras, motivoivin ja antoisin harrastus ikinä. (Lukeminen ei ole harrastus, se on elämäntapa.)

Kuten edellä kerrotustakin huomaa, lukeminen tai bloggaus ei ole välttämättä lainkaan yksinäistä puurtamista, vaan se tuo uskomattoman paljon hienoja elämyksiä, kokemuksia sekä uusia ihmisiä ja ystäviä kirjanystävän elämään. Olen siitä todella kiitollinen ja iloinen!

Palautetta tulee jonkin verran, ei ylen määrin, suoraan sähköpostiin tai julkisesti, joskus myös faktojen korjauksia, ja myös näistä kaikista olen tyytyväinen. Jos blogissa on virhe, se on helppo korjata. Tänä vuonna sain yhden ihanimmista lukijapalautteista ikinä, jota en toista tässä, mutta siitä tulivat mieleeni kirjallisuuden opiskelijat: tiedän, että moni tutkii blogeja osana opintojaan, ja olen kuullut tapauksista, joissa omiakin tekstejäni on käsitelty. Toivoisin, että siitä saisimme bloginpitäjinä myös tietoa, se olisi äärettömän kiinnostavaa, kehittävää ja ideoita antavaa. Kirjoittajien yhteystiedot löytyvät kyllä jokaisesta blogista, joten rohkeasti vain!

Yksi vuoden kohokohtia on myös tämä: rakas nuori ystäväni aloitti osin yllytyksestäni mainion Elokuvan taikaa -leffablogin viime vuonna. Myös hän on jo huomannut saman ilmiön - ne uskomattomat ja yllättävät kokemukset bloginpitäjänä - ja saavutti äskettäin sadantuhannen kävijän rajan, vajaassa kahdessa vuodessa! Katso spesiaalijuttu, minäkin pääsin siihen mukaan.

Kirjavuoteni on ollut täyteläinen ja rikas. Kiitos siitä kaikille osallisille kirjailijoista kanssabloggareihin ja lukijoihin, tapahtumien ja hankkeiden järjestäjiin ja muihin alan ihmisiin.

Ja juuri Sinulle toivon mitä iloisinta ja ihaninta uutta vuotta! 

Vuoden 2016 kooste
Vuoden 2015 kooste
Vuoden 2014 kooste
Vuoden 2013 kooste
Vuoden 2012 kooste

Suomi100: IKIOMA-ensikirjat Kantsussa valmiit!

Muistatte ehkä keväällä kertomani kampanjan IKIOMA-ensikirjoista näkövammaisille vauvoille?

Postaukseni siitä on blogini luetuin ikinä, yli 5 000 katselukerrallaan, ja se tuotti osaltaan myös tulosta. Helsingin Kannelmäessä kerättiin rahaa ja käsiä niin, että käsityöryhmä paikallisten aktiivien Sirpa Hanskin ja Maria Blomqvistin johdolla sai mahdollisuuden toteuttaa IKIOMA-kirjoja yhteensä 17 kpl. Ne ovat nyt valmiit ja juhlallisesti luovutettu 7.11.2017 Kantsun Olohuoneella (ks. fb) valtakunnallisen hankkeen käynnistäjälle oululaiselle Vuokko Keräselle.

Vuokko hoitaa kirjojen jakelun varsinaisille lukijoille. Kuvassa Maria, käsityöammattilainen, jonka ansiosta kirjat saatiin tehtyä ammattimaisesti, Vuokon vasemmalla ja hankeidean Kantsuun tuonut Sirpa oikealla puolella. Kaikki olivat luovutustilaisuudessa iloisia ja onnellisia - ja syystä ylpeitä: niin hienoja tuloksia hanke tuotti.

Mukana olivat paikallisista yrityksistä K-market Kannelmäki (Sitratori), Kannelmäen Keskusapteekki sekä Malmin SpecSavers. Lisäksi rahoitukseen osallistui useita yksityisiä lahjoittajia. Lasten Keskus tuki hanketta kirjalahjoin, joita käytettiin paikallisten aktivointiin.

Heille kaikille suuri kiitos erään unelman mahdollistamisesta! Luovutustilaisuudessa Vuokko kertoi todenneensa hankkeen edetessä, että unelmista todella voi tulla totta. Myös yksi Kantsun käsityöläisten unelma tuli toteutettua: "Paras hanke ikinä."

Ja kaikki me mukana puuhanneet pyyhimme roskia silmistämme, niin lämmin ja liikuttava yhteisyyden ja yhdessä tekemisen tunnelma oli, ja mieli hyvä pieniä näkövammaisia ajatellen. Apua tarvitsevien ajattelu tuppaa usein meillä ihmisillä jäämään ohivilahtavan säälin ja henkisen myötätunnon asteelle, mutta nyt on oikeasti jotain konkreettista tehty yhden ryhmän hyvinvoinnin eteen. Tästä olen erityisen ylpeä, ja tietysti Kantsun käsityöläisten timanttisesta ryhmästä - itse en osaa tehdä mitään näppärää, joten osuuteni oli huudella kannustusta ja kerätä varoja.

Kirjojen teko nimittäin vaatii osaamista. Pienelle lapselle annettavan tuotteen on oltava ehdottoman turvallinen ja tietysti pestävä. Vuokon tarkkoja ohjeita seurattiin kirjan erilaisten sivujen teossa, "sinne päin" ei kelvannut. Lopullisen laadun varmistaa Vuokko itse, joka tarkistaa kirjat ennen jakelua. Hän on yksi maan parhaita aiheen asiantuntijoita ja varmasti sitoutunein vapaaehtoistyön tekijä ja edistäjä, jolla on vuosien kokemus koskettelukirjojen teosta Celian kirjastoon.

Lasten vanhemmilta Vuokko saa jatkuvasti palautetta: kirjat ovat odotettuja ja toivottuja, ja niistä ollaan kiitollisia. Ne osaltaan tasoittavat pienten tietä, joka on jo alkuunsa monenlaisia epätavanomaisia haasteita täynnä, ja antavat apua vanhemmille näkövammaisen lapsen kasvattamiseen.

Mainitsin aiemmassa jutussa Mintun, joka havahdutti Vuokon alle kaksivuotiaiden näkövammaisten tilanteeseen: he eivät voi lainata Celian koskettelukirjoja eivätkä tavalliset koskettelukirjat ole heidän tarpeisiinsa sopivia. Minttu näkyy kuvassa Vuokon vierellä julisteessa; lisätietoa hänestä, lapsista ja hankkeesta löytyy IKIOMA ensikirja -facebook-sivulta.

Suomi100-juhlavuonna kirjan lapset saavat myös sinivalkoiset villasukat, joita samat käsityöryhmät ovat tehneet.

Toiveena on, että IKIOMA-hanke kestää juhlavuotta pidempään - jatkuvasti, niin että jokainen Suomessa näkövammaisena syntyvä lapsi saisi automaattisesti oman kirjan. Ryhmiä toimii ympäri maata jo useita, ja Vuokko on aloittanut ryhmänvetäjien koulutuksen. Kiinnostuneet käsityöläiset ja käsityöryhmät, ottakaa häneen yhteyttä! Yhteystiedot: vuokko@touchtale.com, puh. 0400 726178.

Rahoitusta on järjestynyt eri lähteistä, yllättävistäkin: Apu-lehti lahjoitti Aputonnin eli tuhat euroa IKIOMA-ensikirjan valtakunnalliseen hankkeeseen. Aputonnin saajan valitsee raati, johon kuuluvat mm. Mikko Kuustonen, Katri-Helena ja Sanna Kiiski. Kiitos raadille ja Apu-lehdelle!

Seurailemme hankkeen etenemistä ja palautetta sekä toivomme paljon aktiiveja siihen mukaan. Kantsun osalta hanke on valmis, ja ensi vuonna tapahtuu muuta - myös asukastila todennäköisesti vaihtuu, mikä tuo omat haasteensa. Mutta ennen niitä käytetään hetki juhlaan ja kakunsyöntiin,  teeman mukaisena versiona (kakun teki Sirpa Hanski).

Linkki IKIOMA-hankkeen käynnistysjuttuun Kannelmäessä.

Mitä kuuluu hankkeelle vuonna 2020?

Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 2

Kuva: Niina/Yöpöydän kirjat

Luukusta kurkkaa rakas suloinen tonttu, 1 v!
Aiheista parhaimpia, jos - ja kun? - joulun idea on
rauhoittua hetki miettimään ja arvostamaan onnellisuutta tuovia asioita. Tänä huonojen uutisten aikana maailma tuntuu välillä olevan niin rikki, että onnen hetken saavuttaminen vaatii hikistä yrittämistä.

Suomen kouluissa kasvatetaan onnellisia lapsia, havaitsi Michael Moore. Onnellisuuspsykologiksi tituleerattu Mikael Saarinen on hieman eri mieltä.

Yli nelikymppisillä onnellisuus sentään kasvaa. Ja kaikkiaan olemme onnellisimpien joukossa. Googlaten löytyy monta mainintaa siitä, että varallisuuden kasvu kasvattaa onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti, mutta suuret tuloerot vähentävät sitä. Ehkä meilläkin olisi syytä alkaa tiiviisti seurata bruttokansanonnellisuutta?

Voi toki myös ottaa onnensa ohjenuoraksi horoskooppimerkin.

Onnellisuuden lisäämisen peruskeinot ovat jo yleisesti tiedossa, eikä niistä sen enempää, mutta nostan vapaaehtoistyötä: yksi lempiaiheitani, josta olen aiemminkin kirjoitellut.

Unelman nimipäivän kunniaksi vasemmalla Oona Tikkaojan Unelma-patsas, joka Kannelmäki-liikkeen aloitteesta pystytettiin Kantsuun muistuttamaan siitä, että jokainen voi tehdä jotain parantaakseen maailmaansa, ehkä siinä sivussa kaverinkin. Lainaan liikkeen kuvausta:

Kannelmäki-liikkeen tarkoituksena on verkottaa ja aktivoida kaupunginosan asukkaita sekä kaikkia esikaupunkien elämästä kiinnostuneita kaupunkilaisia fanittamaan kaikkea sitä perushyvää ja innostavaa lähitekemistä - tehdään itse omasta kaupunginosastamme juuri meille paras ja mukavin!

Liike toimii asukkaiden viihtyvyyden ja yhteisöllisyyden eteen; on kerhoa, ryhmää ja avuntarjoajaa it-tuesta neulomiseen, taidetapahtumista ruuanlaittoon. Kaupungin, yritysten, järjestöjen ja median kanssa pidetään yhteyksiä. Jopa oma tila, Kantsun Olkkari, on saatu järjestettyä toiminnan kotipesäksi. Jatkuvaa ruohonjuuritason työtä - täysin vapaaehtoisvoimin. Ja mitä näitä aktiiveja tunnen; eivät he kovin onnettomilta vaikuta, vaan väittävät tekemisestä saavansa enemmän kuin antavat. Olen osallistunut parin tapahtuman järjestämiseen (mikä sekin on ollut antoisaa, niin verkottumisen kuin hyvän mielen näkökulmasta), mutta nuo superaktiivit pyörittävät jatkuvaa toimintaa. Ihailen.

Mitä itse joulusta ajattelen: lukusuositukseni ja joulukirjojen ehdoton ykkönen on Miina Supisen hulvaton Mantelimaa. Hän sai kustantajan haastattelun mukaan ideoita muun muassa Itiksen kauppakeskuksesta sekä omista ja kavereiden joulustressikokemuksista. "Pakollinen onnellisuus murtaa vahvimmankin." "Tämä vain pitää lusia." 

Piparit kehiin ja rohkeasti joulua päin! Kirjabloggareiden joulukalenterin luukku 3 avautuu huomenna blogissa Kirjakko ruispellossa. Eilisen päivän luukku ja koko kalenterilista Hyönteisdokumentissa.

Kuva: Tmi HerkkuKeiju

Kirjabloggaajien joulukalenteri 18.12.2013





                                                                                                                         Kuva: Tomi Parkkonen

    
Miten luet, jos et näe?

En yhtään ole jouluihmisiä. Kynttilät ovat tukalan kuumia ja vaarallisia, ruuista saa ähkyn, hössötys hermostuttaa, värivalot särkevät päätä ja jollotukset, joita joulumusiikiksi sanotaan, herättävät halun juosta karkuun, kauas. Vielä kun heitetään yhteen joukko sukulaisia, jotka ovat vuosikymmeniä sitten päättäneet elää turvallisen kaukana toisistaan, ei siitä hyvää jälkeä synny.

Mutta lahjaihmisiä olen ilman muuta! On ihanaa suunnitella täsmälahjoja, miettiä kokonaisuus pakettia ja korttia myöten ja nautiskella tunteesta, että nyt löytyi juuri saajalle sopiva. Otan tästä kaiken irti, hehkuttelen itsekseni. Toivon, että edes joskus osuisi nappiin myös vastaanottajan mielestä.

Sopiva lahja ei vaadi aina rahaa, mutta aikaa se vaatii aina, uskon. Ilman harkintaa tehty hätäostos tuskin ilahduttaa sen enempää saajaa kuin antajaakaan. Keräyksiä hyviin tarkoituksiin on lukemattomia, mutta rahan laittaminen johonkin kovin kaukaiseen kohteeseen saattaa tuntua vieraalta.

Lue lahjaksi!

Keksin kymmenisen vuotta sitten kirjahullulle sopivan lahjanantotavan, joka ei maksa muuta kuin aikaa. Lukutoukka voi tehdä sitä, mitä muutenkin tekisi eli lukea, ja samalla auttaa heitä, jotka eivät näkövamman vuoksi itse pysty lukemaan. Win-win, eikö vain? Suosittelen kaikille kirjahulluille lämpimästi vapaaehtoislukijaksi ryhtymistä.

Näkövammaisten Keskusliiton lukupalvelu välittää lukutoiveita näkövammaisilta vapaaehtoislukijoille, jotka lukevat halutut kirjat cd:lle ääneen. Lukemiseen käytetään erityistä Daisy-ohjelmaa, jota on helppo käyttää. Lukija voi itse valita, mitä kirjoja tai lehtiä haluaa toiveista lukea, ja aikataulunkin saa valita itse. Työ ei siis pääse stressaamaan, vaan sitä voi tehdä juuri silloin, kun itselle sopii, kotona, maailmalla tai tyylikkäissä Iiriksen tiloissa Helsingin Itäkeskuksessa.

Lukutoiveet ovat pääosin oppi- tai kurssikirjoja, omakustanteita tai muita julkaisuja, joita ei löydy valmiina äänikirjoina tai erikoiskirjasto Celian valikoimista ammattilukijoiden tai koneääni Esan lukemina. Vapaaehtoislukijana tulee luettua sellaista, mitä muuten ei kuvittelisikaan lukevansa. Bloginpitäjälle avartavaa niin oman lukumaun kuin kirjatuntemuksen kannalta! 

Äänitteen saajalle apu on ainutlaatuista; monta mahdollisuutta oppia tai viihtyä kirjan parissa menisi muuten ohi. Näönmenetys ei ole pieni asia - mieti vain, mitä se omalla kohdallasi tarkoittaisi. Minä koen asian tärkeäksi siksikin, että suvussani on sokeutta.

Kenelle? Vapaaehtoislukeminen sopii sinulle, joka haluat auttaa muutenkin kuin rahalla. Sinulla on aikaa ja viitseliäisyyttä sen verran, että saat sovitun lukutehtävän suoritetuksi. Normaalin selkeä ääni ja sujuva lukutaito riittävät, ja jos osaat ylipäänsä käyttää tietokonetta, osaat myös ohjelman käytön.

Jos kiinnostut, kysele minulta tai suoraan lukupalvelusta lisää. Vaikka taustalla on vakava asia, itse homma ei ole hankalaa eikä totista puurtamista, auttamisen ilon saa helpolla tavalla. Muulloinkin kuin jouluna.

Muualla: Viime vuonna Suketus tarjoili infopaketin Celia-kirjastosta.


Lokoisaa joulunaikaa ja lahjamieltä koko vuodelle!



Juttu on osa kirjabloggaajien 25 päivän joulukalenteria 2013.

Eilen luukku aukeni Calendulassa, huomenna sen avaa Tea with Anna Karenina.

Kaikki osallistujat on listattu Elinan Luettua elämää -blogissa.




P.S. Okei, annan hieman periksi joulun tunnelmalle. Kaikki joulumusiikki ei karkota. Sellainen on ainakin Rajaton lauluineen, joita kuuntelen joka joulu.