Kirjamessuetkot ja kirjastovieras

Harvoin, jos koskaan olen kirjoittanut kirja-alan tapahtumista: tiedättehän, niistä harva-se-ilta-tapahtumista, joissa bloggaaja juo skumppaa ja frendeilee kirjailijoiden kanssa. Bloggaajan työ on niin raskasta, että se vaatii vastapainonsa.

Mutta nyt teen poikkeuksen: Image-lehti järjesti keskiviikkona WSOY:n ja Johnny Knigan kanssa lukijoilleen upeat kirjamessuetkot, jonka kutsun luin huolimattomasti. Kuvittelin tilaisuuden normikokkareiksi, vähän markkinointipuhetta ja standardikirjaesittelyjä, seurustellaan, tavataan pari kirjailijaa ja muita alan ihmisiä, nautitaan tarjoiluista. Yllätys oli sitä suurempi.

Keitä paikalla: Miina Supinen, Pekka Hiltunen, Kaisa Haatanen, Elina Hirvonen ja Katja Kettu.

Huippuja kotimaisessa kirjallisuudessa!

Illan ohjelma oli pitkä, huolella mietitty ja täynnä itse asiaa. Aika lumoutuneena kuuntelin kaksi tuntia ja ylikin kirjailijoiden juttuja kirjoistaan, taitavan Taru Torikan (vas.) haastattelemana. Taru muun muassa vetää Radio Helsingissä Suurta hesalaista kirjakerhoa ja Kansallisteatterin Lavaklubilla Nuoren Voiman Liiton Prosak-iltoja.

Hän on siitä erikoinen toimittaja, että hänestä suorastaan loistaa rakkaus ja into kirjoihin ja kirjallisuuteen sekä suuri tietämys niistä - ei voi olla itsekin innostumatta (jos ei sattumalta jo olisi).


Esitellyt kirjat ja kirjailijoiden lempikirjat:

Miina Supisen Mantelimaa kertoo ikuisesta joulumaasta. Jos se kuulostaa sinusta helvetiltä, luet oikeaa kirjaa. Kirja myös auttaa, jos alat stressata jouluvalmisteluista jo lokakuussa. Lisää seuraavassa bloggauksessa. Lempikirjoja: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Mihail Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Pekka Hiltusen uusimmasta kerroin jo. Ei uutta sanottavaa. Lempikirjailijoita: Pirkko Saisio jaTove Jansson. Myös Peter Hoeg. (Uskon että viimemainitusta voi kehittyä vielä nobelisti)

Kaisa Haatanen (oik.) on keksinyt täysin uuden kirjagenren: turkey-lit. Jos chick-lit kertoo huumorilla alle kolmikymppisistä elämänsä miestä kiihkeästi etsivistä naisista, turkey-lit kertoo meistä, joilla kaulanahka roikkuu eikä pariutumisvietti enää ole keskiössä. Oikeasti hihityttävän kerronnan kautta ujuttuu Meikkipussin pohjalta mukaan rautaista asiaa. Lempikirjoja: Täällä Pohjantähden alla.







Elina Hirvonen on yksi vaikuttavimpia tekstintekijöitä, joita tiedän. Hän osaa koskettaa lukijan herkimpiä tuntoja. Hän on myös merkittävä bloggariurallani: ensimmäinen kerta, kun osallistuin kirja-alan tapahtumaan bloggaristatuksella, toi esiin tekstini kirjasta Kauimpana kuolemasta. Kuulin Anna-Riikka Carlssonin nostaneen sen silloisen työpaikkansa Avain-kustantamon uutisvirtaan. Silloin tajusin, että tekstejäni lukevat muutkin kuin minä itse, mikä oli aikamoinen ahaa-oivallus. Uusin romaani, Kun aika loppuu, on myös ravisuttava. Kirjailija on kuulemma jossain vaiheessa halunnut kirjoittaa myös kevyttä, mutta aiheet johtavat aina todella syville vesille.
Lempikirjailijoita: Eeva-Liisa Manner, Arundhati Roy.
Kuvassa vasemmalla Elina, oikealla Miina.

Katja Kettu, tuo suomalaisen kirjallisuuden kirkkaasti säihkyvä tähti, oli juuri -  jälleen kerran - tullut Kätilö-käännösmarkkinointimatkalta suoraan kirjamessuetkoille urheasti jet lagista huolimatta. Yöperhosesta olen myös blogannut. Lempikirja: Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira.

Olin jälleen kerran hillittömän ylpeä upeista kirjailijoistamme; hienojen kirjojen lisäksi heidän esiintymiskykynsä ja luontevuutensa yleisön kanssa ovat vaikuttavia, vaikka he varmasti ovat vetäneet samoja esityksiä kymmeniä kertoja, eri kielillä. Kyllä näitä kelpaa lukemisen lisäksi katsella, kuunnella ja viedä maailmalle!

Ja sitten ne skumpat, Pekka Hiltusen kera. Cheers!

Dekkareita ja teatteria

Seuraavakaan ilta ei sujunut ilman kirjailijatapaamista: Leena Lehtolainen vieraili Kannelmäen kirjastossa ja kertoi uusimmasta Maria Kalliosta, sarjan tekemisestä ja muista kirjoitustyön saloista.

Lisäksi ehdittiin hieman käsitellä Sata kohtausta Sadusta -kirjaa. Sen maailma, teatteri, kuulemma kiinnostaisi kirjailijaa - siis kirjoituspuoli. Antoisa keskustelu tämäkin, yleisönä olimme innolla mukana. Kiitos!

Uraan vaikuttaneista ja käytössä kuluneista kirjoista kysyttäessä lista oli pitkä, onhan lukeminen tavallaan osa kirjailijan työtä. Rikoskirjallisuus on tietysti dekkaristin lempilaji: Henning Mankell, P.D. James ja Ruth Rendell mainittiin, suomalaisista Matti Yrjänä Joensuu, monien muiden joukossa.

Sivulauseessa selvisi muuten ilahduttavasti, että Lehtolainen lukee säännöllisesti Simo Puupposta eli Aapelia, josta lisää blogissani ja muidenkin blogeissa lähiaikoina, tarkemmin sanoen 23. lokakuuta, jolloin Aapelin syntymästä on kulunut tasan sata vuotta.

Meikkipussin pohjalta

Laitetaan julki Havasteen jälkeen toinen selkeästi naisten kirja: Haatasta tosin kannattaisi lukea miehenkin, joka haluaa kurkistaa aikuisen naisen maailmaan, vaikka vikittelymielessä. (Näkisipä vaan - siis miehen lukemassa tätä! Vikittelyjä on nähty. Usein tökeröitä.)

Kustannuspäällikkö Haatanen on kirjoittanut viihderomaanin, joka paljastaa meidän viidenkympin korvilla olevien naisten noloimmat salat, julkilausumattomat ilon (ja vahingonilon) lähteet ja todelliset mielipiteet. Niitä hän kaivaa kokemuksestaan, meikkipussin pohjalta tai merkkikäsilaukuistaan. Mutta täytyy pitää mielessä, että kirjailija puhuu täysin yleisellä tasolla.

Kirjassa päähenkilönä sattuu olemaan 48-vuotias kustannuspäällikkö, Tytti, joka havahtuu siihen, että unelmatyökin voi alkaa väsyttää, kun sitä jatkuu riittävän pitkään. Hän hakee ja saa vuorotteluvapaata, jonka turvin alkaa kirjata ajatuksiaan ylös, kirjallisena ihmisenä aakkosjärjestyksessä, luonnollisesti. Lyhyet luvut Aikuisuudesta Äitiin sisältävät inhimillisen naiselämän kirjoa laajasti, sukkahousuista tenaleideihin, oopperasta oksenteluihin, yksinolon luksuksesta perheen kiroihin (kustannuspäälliköllä ei ole miestä tai lapsia, mutta hänellä on vanhemmat ja Veli).

I-kirjaimesta löytyy parikin ihokarvoitukselle omistettua lukua, seksille ja sinkkuudelle on luonnollisesti omansa, samoin vaikkapa ystäville tai kodille. Tytti vaikuttaa mukavalta ihmiseltä, joka ei ole vaipunut menneen haikailuun tai marttyyrin/uhrin osaan, vaan osaa ottaa ilon irti elämästä ja naiseudesta. Jos viitsii - se ikä, nähkääs... Nimittäin yksi ikääntymisen monista hyvistä puolista on se, ettei enää "tarvitse" tehdä asioita, joita ei huvita! Ja aina on selitys valmiina. Kun on tuota ikääkin. Täytyy antaa nuoremmille mahdollisuus. Jne. Puhun tietysti nyt täysin yleisellä tasolla.

Tytti on fiksu ja ulospäin suuntautunut. Hänen harrastuksensa ovat korkeakulttuurisempia kuin esimerkiksi minulla (kirjoja lukuunottamatta) ja tietämyksensä perinaisellisista asioista, kuten käsilaukuista, huomattavasti laajempi. Silti tunnistan täydellisesti asiat ja ilmiöt, joista hän puhuu. Joskus jopa kirjaimellisesti sitä kammottavaa Siilasvuo-renkutusta myöten (Nokialla sitä muuten aikanaan laulettiin muodossa Kallasvuo). Ja olen itsekin tainnut käyttää repliikkiä Muistan kun internet tuli. Monesti. Ups.

Samaistuin siis - olenhan juuri nappiin kohderyhmää. Ja nauroin monta kertaa ääneen, niin suorasukaisen hauskasti Haatanen kertoo, eikä hävettävän tekopirteästi Tiedät olevasi 50 kun... -tyyliin. Olen aidosti pahoillani, että Tytin pilateskokeilu meni mönkään, ja suosittelen uutta käyntiä ymmärtäväisemmän ohjaajan ryhmässä (en ole ikinä joutunut painamaan otsaa ja häpyluuta yhtäaikaa lattiaan pilatestunnilla). Ja suosittelen Tyttiä päivittämään kirjalistansa - molemmat! Ja vielä toivon, että Haatanen kirjoittaa vaikka Velin avustuksella vastaavan kirjan miehistä. Uskon, että hän saisi aikaan raikasta ja ajanmukaista tarinointia eturauhasvaivoista, lapasesta karanneesta kalastustekniikan hankinnasta ja moottoripyöräinnostuksesta. Tosin tätäkin kirjaa lukisivat vain naiset, mutta he myös ostaisivat sen miehilleen, autotallin hyllyyn pölyttymään.

Kenelle: 45-55-vuotiaille naisille. Naisia ymmärtämään yrittäville. Kotimaisen viihteen ystäville. Hupaa kaipaaville.

Muualla: Saattaa aiheuttaa käsittämätöntä keskivartalon hötkyntää, toteaa Kirjasfäärin Taika. Siina oppi kirjasta uuden käyttökelpoisen sanan. Hersyy huumoria ja on samalla älykkäällä tavalla viihdyttävää, arvioi Susa Järjellä ja tunteella.

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta. Johnny Kniga 2015.