Lasten asialla: Pirkko Saisio ja Leila Saarivirta

Perhesuhteiden ansiosta luen joskus lastenkirjoja, mutta genrestä tänään minulla ei ole yleiskuvaa. (Enkä listaa niitä luettujen tilastoihini, miksiköhän. Klassikoihin on vain niin helppo turvautua.) Nyt luin kuitenkin kaksi tuoretta lapsellisten kirjaa, joista toinen vielä tuoksuu painomusteelle.

"Ootsä muuten kirjottanu sen Peppi Pitkätossun?"

Pirkko Saision kirja isovanhemmuudesta on juuri sitä: miten me höpsähdämme ja kierrymme uusien pienten pikkusormien ympärille. Miten juuri tämä lapsi on maailman paras ja ihanin, kaikessa. Tunnistan! Juuri noin! On hykerryttävää lukea yhtä höpsähtäneiden mietteitä ja vertailla: noin meilläkin.

Kulttuuriperheessä kasvaminen näkyy, lapselle on selvästi luettu paljon, virikettä tarjottu. Sanavarasto viisivuotiaana on laaja, mutta ymmärrys normaalin tenavan. Eli aivan huippua, päihittää meidät iäkkäämmät niin monin tavoin.

Kirja ei ole lastenkirja, vaikka sen niiden joukosta kirjastossa bongasin. (Väärä hyllytys! Huom. kirjastot!) Vaan isovanhempien fiilistelyä ja muistiinkirjaus hauskoista tapahtumista ja sanomisista. Kuulemma teksti sai alkuunsa nonnaksi nimitetyn isoäidin fb-päivityksistä.

"- Mullakin on paljon mielenpiteitä, ilmoitti Nelivuotias. - Mutta mä en muuta niitä. - Aha. - Haluutteks te kuulla yhden? - Ilman muuta. - On olemassa paljon hienoja astioita. Ja hienoja eläimiä."

Vaikka ihailen Pirkko Saisiota kirjailijana, hieman petyin, kuvittelin kirjan hulvattomammaksi. Ja enemmän lapseen kuin isoäitiin keskittyväksi. Vaikka Saisio osaa asetella tarinat viihdyttäviksi jutuiksi - kuka luupää ei huvittuisi lasten kommenteista - uutta kulmaa tai rajuutta nimestä huolimatta ei löydy. Hyväksyn ratkaisun, lapsenlapsionnessa köllöttelyn, mutta mietin silti, ettei kirjaa olisi julkaistu, jos kirjoittaja ei olisi se joka on. Toisaalta on kummallisen tyydyttävää havaita, että isojen asioiden äärellä olemme samalla viivalla, me tavikset ja nämä huipputaiteilijat.

Kirjan suurin anti minulle on paitsi taiten asetelluissa sanoissa myös omissa muistoissa, joita lukemisen myötä tulvii (ehkä tämä oli kirjailijan ovela tarkoitus?). Myös minulta on kysytty, olinko ennen apina! Myös minua on huijattu keksien saamiseksi! Ja kehuttu hämmentävistä asioista. (- Sulla on aina niin hienot vaatteet --- Minulla pitäisi olla enemmän hameita, joissa on palloja. Näiden pallojen pitäisi olla sellaisia, että kun niitä painelee, niistä kuuluu musiikkia.)  Ja se aika, kun pikkosisko syntyi! Liikuttavin on kysymys siitä, "ketkä nyt ovat hänen vanhempiaan, kun hänen isänsä ja äitinsä ovat nyt siirtyneet vauvan vanhemmiksi. Vakuutimme, että perhesuhteet pysyvät ennallaan." Ja juuri tälläkin hetkellä meidän kolmivuotias kuljeskelee aurinkolaseissa ja uikkareissa odottamassa kevään etelänmatkaamme. Hyvää mieltä ei voi välttää.

Kenelle: Isovanhemmille, sellaisiksi haluaville, sellaisia kadehtiville, lastenhankintaa pohtiville. Ei lapsille.

Muualla: Lapsen kasvattava vaikutus ulottuu isovanhempiin asti, sanoo viisaasti Hannan kirjokansi. Ehdoton hyvän mielen kirja, tuumii Kirjojen kauneudesta -blogi.

Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna. Kuvitus lapsenlapsen. Siltala 2017.

"Jopa tällainen rento kaveri hiiltyy kuullessaan kerta toisensa jälkeen valheellista informaatiota itsestään." 

Hyvä uni on kiistatta elämän peruspilari, ja siihen tarttuu Leila Saarivirta. Hän on huomannut nukkumisen ongelmat niin aikuisilla kuin lapsilla ja rennosti opastaa meitä parempaa kohti: nukkuminen on ilmaista, mutta sen vaikutukset kallisarvoiset.

Nauroin ääneen jo alkusivuilla; Nukkumatti on tuohtunut niin monesta (oikeasta) syystä. Hänet kuvataan fantsuhahmoissa jonain ikivanhana tonttu-ukkona! Huippuhahmot-kisassa voittaa aina Joulupukki, joka ahertaa vain yhden illan vuodessa!

"Ei mitään persoonallisuutta. Ei lainkaan pitkäjänteisyyttä. Me muut puurramme vuoden ympäri. Eikä kiitoksen sanaa, suosituimman tittelistä puhumattakaan. --- Urani pahin takaisku."

Kuka muu muka nukuttaa tälleen?

Nyt on särmää. Ja ajankohtaisuutta: Nukkumatti päättää perustaa blogin. Kirjan sivulla 25 hekotin, eikä se minua tuntevia yllätä. Mietittiin blogin nimeä. En kerro, lukekaa itse. Näillä fantsuilla (eli fantasiahahmoilla) on muuten ihan omat some-piirinsä.

Nukkumatilla on kaveri, Pahkura. Tämä Lapin murretta puhuva puikula puolestaan perustaa YouTube-kanavan, joka keskittyy pakaroiden kiinteytykseen. Totta kai. Vaikka Pahkura on oikeasti se kotitonttu, joka jättää tiskitasot räävittömään kuntoon ja ruokapöydät sotkuisiksi. Ai, et tiennyt tämän olennon olemassaoloa? Luulit, että sen tekevät lapset?

Kirja vaihtelee suoran kerronnan ja blogipostausten kesken. Myös ystäväkirjan päivityksiä ja sähköposteja sisältyy jännittävään tarinaan, jonka tarkoitus on pelastaa supersankarimme maine - ja jos tylsiä ollaan, myös nukkumisen tärkeys - Joulupukin, Hammaskeijun ja muiden seurassa. Sininen nuttu, niin nähtyä! Aikuisten älyttömyyksiä ihmetellään, mutta heillekin on armollisesti tekstissä täkyjä: tee vaikka Haluatko unimestariksi -tietovisa tai lue TOP5-nukahdusniksit.

Kirjailija puhuu äänellä, jota ilokseen voivat kuunnella sekä lapset että aikuiset. Tarina on hauska ja hulvaton, mutta siinä on vinha todellisuuspohja. Nukkuminen on monelle ongelma. Muitakin lasten haasteita kirja käsittelee, ikään kuin salaa ja puolihuolimattomasti. Ehkä kirjoittajalla myös huoli siitä, miten voimme. Jos aikuiset eivät voi hyvin, eivät lapsetkaan. Ajankohtainen, taidolla tehty, faktaa ja fiktiota viihdyttävästi yhdistävä kirja, josta jää hymy päälle. Mainio paketti.

Kirjailijan edellinen teos Rikas elämä on myös viisas. Kirjoittajaa voi seurata blogissa Pihin naisen elämää.

Lastenkirjoista yleensä: Miksei niissä ole merkintää kohderyhmän ikäluokasta, kuten leluissa? Saision kirja ei ole lastenkirja, vaan aikuisten, iäkkäämpien sellaisten. Saarivirran kirja sopii 4 - 12-vuotiaille, oman arvioni mukaan, mutta siinä on paljon antia myös aikuiselle. En voi kuvitella yli nelivuotiasta, jota kirja ei viihdyttäisi.

Muualla: Fantastinen tositarina, sanoo Joulupukki (anteeksi, en löydä linkkiä). Luetaanko tämä -Kia sanoo sekä aikuis- että lapsilukijoiden löytävän kirjasta varmasti oman tasonsa.

Leila Saarivirta: Nukkumatin vastaisku. Kuvitus Pentti Otsamo. Otava 2018.

Saarivirta ja Kaukonen: Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla

Pihi nainen on tuttu blogipiireistä, ja tiedän hänet viisaaksi ihmiseksi. Niinpä hänen ja Martta Kaukosen kirja hidastamisesta on syytä ottaa vakavasti. Luin sen jo syksyllä, mutten harmikseni ole ehtinyt blogata siitä aiemmin, koska tärkeä aihe ansaitsee minusta kunnon keskittymisen.

Surkuhupaisaa kyllä, aikaa ei vain tuntunut löytyvän. Toisaalta kirjan viesti hitaammasta mutta rikkaammasta elämästä ei kärsi ajan kuluessa, päinvastoin. Kuten kirjassakin todetaan, on ihmisiä, joiden rytmi on niin kiireinen, ettei elämä enää ole terveellistä ja mielekästä. Silloin hidastamisen tarve nousee omasta itsestä. Tai sitten on tapauksia, joissa ihmisen on pakko hidastaa, vaikkei haluaisi. Syy voi olla vaikkapa oma tai läheisen sairaus tai nykyisin niin kammottavan yleinen yt-bakteeri.

Joskus - aika useinkin itse asiassa - sitä miettii, onko pakko olla joko sairaan kiire tai ei-mitään-tekemistä? Onko aikaa aina liian vähän tai ihan liikaa? Voisiko sitä olla juuri sopivasti?

Kyllä voi, on kirjan viesti. Kuluttavista rooleista on mahdollista oppia eroon, mutta tekemistä sekin vaatii eikä tapahdu itsestään. Saarivirta ja Kaukonen eivät kannusta äkkimullistuksiin, vaan hoitamaan asian pehmeämmmin, harkiten, siltoja polttamatta. Kyse on nimenomaan sisäisestä muutoksesta. He kehottavat aloittamaan miettimällä omia unelmia ja arvoja; sitä, millainen ihminen oikeasti olet. Tässä myös lähipiiri voi olla suuri apu:

"Jos jäät miettimään varsinkin itseesi liittyviä asioita vain itseksesi, tulet likinäköiseksi erilaisille mahdollisuuksillesi ja omille ominaisuuksillesi."

Tässä ollaan asian ytimessä:

"Tekojemme ja arvojemme ristiriita on omiaan synnyttämään sisimpään tyytymättömyyden tunteen."

Kirjoittajat käyvät kattavasti läpi hyvän elämän peruspilareita, suhteita muihin - ystävistä seksiin - vaatimusten ja tarpeellisuuden tunteen tasapainoa ja rahan käytön ajattelua uudella tavalla. He kertovat käytännön esimerkkejä ja omia kokemuksiaan sekä antavat konkreettisia ohjeita paremman ja sisällöllisemmän elämän etsimiseen. Eikä nyt lässytetä huovutuskursseista tai joogaretriiteistä, vaan puhutaan oikeista mahdollisuuksista, jotka ovat kaikkien ulottuvilla.

Lopuksi he esittävät lukijalle kymmenen haastetta, joista lukija voi valita itselleen sopivimmat sen mukaan, kaipaako tämä rauhoittumista vai aktivointia. Leila Saarivirta on itse downshiftaaja, leppoistaja tai mitä termiä halutaankaan käyttää; kuitenkin hän on puhuu hidastamisesta kokemuksen äänellä. Martta Kaukonen on hyvinvointiin ja kulttuuriin keskittynyt toimittaja.

Pidän kirjan perusviisaasta, rauhallisesta puheesta. Se on kuin järjen ääni hullunmyllyn keskellä. Tai viileä vesi kuumissa löylyissä. Teksti on sujuvaa, jutustelevaa ja miellyttävää lukea, ja sopiva palastelu - esimerkit, laatikot, lyhyet luvut - tekee siitä helpon sellaisellekin, joka ei lue paljon.

Jos aihe yhtään mietityttää sinua henkilökohtaisesti, suosittelen kirjan lukemista. Vaikkei elämänmuutoksia olisi näköpiirissä eikä edes suunnitelmissa, uskon, että kirja jättää jäljen ja muutaman ajatuksenpoikasen jonnekin muhimaan, omaksi eduksesi. Se on kirjoitettu niin henkilökohtaisella ja konkreettisella otteella, että lukija alkaa pakosti pohtia omaa suhdettaan kerrottuihin asioihin. Tämä on teoksen ehkä suurin ansio.

"Oma persoona ja elämä eivät tule koskaan kokonaan valmiiksi. On opeteltava tuntemaan tyytyväisyyttä keskeneräisyyden keskellä."

Kenelle: Kuormiensa alle nikertyville, väsyneille, stressaantuneille, huonoa omatuntoa jatkuvasti poteville ja heidän lähipiirilleen.

Muualla: Kirjojen kamarin Katja luonnehtii kirjaa hyväksi ja kattavaksi johdatukseksi hitaampaan elämään. Lukemisen arvoinen kirja, toteaa MarikaOksa Oksan hyllyltä ja peilaa kirjan sisältöä laajasti omaan elämäänsä. Taikasaappaiden Heli sanoo kirjan suolaksi kirjoittajien omia ajatuksia ja kommentteja. Näppärän pieni mutta sisällöltään runsas, sanoo Maija Kirjojen keskellä.

Kirjoittajien omat blogit: Leilan Pihin naisen elämää, Martan satublogi Tilli ja Persilja. 

Leila Saarivirta ja Martta Kaukonen: Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla. Readme.fi 2015.