Frankfurtin kirjamessut, osa 2

Messuraportti jatkuu. Paviljongin lisäksi suomalaisilla kaunokirjallisuuden kustantamoilla oli messuilla yhteisosasto ulkomaisten kustantamojen hallissa, samoin koulutuspuolen kustantajilla yhteisosasto tieto- ja oppikirjoihin keskittyneessä Education-hallissaan.

Aalto-yliopistolaiset olivat suunnitelleet kaikki Suomen tilat, myös osastot, ja tyylikäs kokonaisuus olikin, aina ohjelmaa, kirjanmerkkejä ja lasinalusia myöten. Vieraille jaettiin myös teemakassia Suomi-tietouksineen.

Suomen lattiat olivat kiiltävän valkoiset - siivoojien kauhuksi. Muissa suurissa ulkomaisten kustantajien halleissa hallitsi sininen lattimatto, ehkä Suomen kunniaksi? Yksi fiba osui silmään: Suomen koulukirjojen osasto jäi kovin vaisuksi, sillä sen yläosa oli "unohtunut" disainata: pelkkä valkoinen väri ei erotu tuosta valtavasta tarjonnasta, vaan näyttää lähinnä anteeksipyynnöltä. Näyttävä teemamaalogo tai muu väritys olisi ollut paikallaan, vai mitä? (ks. kuva alla)

Kirjojakin oli koulupuolella näytillä vaatimattoman vähän siihen nähden, miten suomalaista koululaitosta rummutettiin ja haluttiin tuoda esiin. Selitys on se, että messuille oli tuotu vain sellaisia kirjoja, joilla oikeasti arveltiin olevan mahdollisuuksia muuallakin kuin Suomen markkinoilla. Eli esimerkiksi kuvallisuuteen perustuvia tai matematiikkaa. Aihe kiinnostikin kävijöitä: suomalaista koulua käsittelevä seminaari veti kolmisensataa osallistujaa.

Muista halleista löytyivät muun muassa saksalaiset kirjat ja kustantajat, saksannetut kirjat, kirjapainot ympäri Eurooppaa sekä antikvariaattipuoli. Esillä oli myös isoja lehtiä ja muita medioita, kuten saksalainen Yleä vastaava tv-kanava ARD omalla hallillaan. Ja tuntui siltä, että mukana on koko maailma: Euroopan lisäksi niin Lähi- ja Kauko-itä, Kiina, Etelä-Amerikka... Arabiankielisiä kirjoja ja maita oli runsaasti. Yksi kauneimpia osastoja oli Espanjalla.

 Myös Tsekin osastosta pidin. Thaimaa oli näyttävä kukkalaitteineen. Jopa Romanialla oli oma osastonsa - vaikka rahatilanne on mikä on. Ja Venäjä tietysti näyttävästi. (Kuvat alla).

   

Alla vasemmalla kuva mm. Tuomas Kyröä julkaisseen saksalaisen kustantamon Hoffman und Kampen osastolta. Ja olivathan mukana tietysti Miss Marple ja Monsieur Poirotkin.

  

Suuri osa osastoista järjesti omaa ohjelmaa, kuten Suomessakin: kirjailijahaastatteluita, kilpailuja sekä omia illanviettojaan vierailleen tai muille näytteilleasettajille.

Suomen osastolla

Suomen osastolla riitti kuhinaa sen ajan, minkä olin paikalla. Pääsin itsekin neuvomaan monia kävijöitä, joilla riitti kysyttävää laidasta laitaan: joku etsi kääntäjää arabiasta suomeen, toinen halusi esitellä uutta kirjanjulkaisualustaa, kolmas kyseli, olisiko mahdollista saada cool-rintamerkkiä... Osaston työntekijöillä ei tullut aika pitkäksi, ja uskon kuhinan vain kasvaneen viikon loppua kohti.

Ensimmäisenä päivänä Suomen ja Saksan presidentit puolisoineen vierailivat osastolla, joka täyttyi ilmeettömistä, tiukkoihin pukuihin pukeutuneista turvamiehistä - heitä parveili muutenkin näkyvästi. Myös poliisipartiot kiersivät messutiloissa jatkuvasti.

 

  

Yhteensä Suomesta oli esillä peräti 37 eri kustantajaa. WSOY, Tammi, Gummerus, Otava, Like, Karisto, Edita, Minerva... Tyylikkäät osastot myös toimivat; ne olivat avoimia, selkeitä ja helppoja tulla. Kaunokirjallisuuden keskiön infopisteessä työskenteli Suomen Kustannusyhdistyksen väkeä (ja Filin?), joka hoiti homman ammattimaisesti - kaikki sujui.

Pari päivää kului tiiviisti töissä: kun saimme kirjat paikalleen, aloimme hakea alan infoa ja kontakteja Draamatyötä varten. Ja ihme on, jos jotain seurauksia tästä työstä ei koidu. Tietoa kertyi, tuttavuuksia solmittiin.

Oli hienoa ja opettavaista nähdä käytännössä - vaikka noissa mitoissa ruohonjuuritasolla - miten ammattilaiset toimivat ja miten verkostoituminen tapahtuu. Käyntikortteja löytyi kotona laukusta kasa, jopa kielillä, josta en ymmärrä edes aakkosia. Ihmiset olivat ystävällisiä, kohteliaita ja äärimmäisen ammattitaitoisia: vastaus kysymykseen kuin kysymykseen löytyi aina, hymyn kera.

Back stage näytti samalta kuin millä messuilla tahansa. Oven taakse saattoi hetkeksi vetäytyä hulinalta. Se keitti kahvia, joka sattui ehtimään. Kuvissa taukoa viettävät pienkustantajan edustajat, Raija Airaksinen-Björklund (vas.) ja minä. Hienot cool-lätkät läpsäistiin rintapieleen kaikille suomalaisille.

Lisää messutunnelmia, kustantajia ja kirjailijoita lähitulevaisuudessa Lukulampussa, jossa messuraportti jatkuu. Hyvää Helsingin kirjamessujen odotusta!

Frankfurtin kirjamessut, osa 1

Terveisiä Frankfurtista! Aloitan raportoinnin vaatimattomasti puitteista: Frankfurtin kirjamessut ovat maailman suurimmat kirjamessut, joissa vierailee vuosittain noin 300 000 kävijää, joista reilusti yli puolet kirja-alan ammattilaisia.

Näytteilleasettajia on noin 7 000 yli sadasta maasta. Viime vuonna tilaisuuteen akkreditoitui 9 300 median edustajaa, joista tuhat bloggaajia (kirjoitushetkellä luvut ovat vielä 2013 lukuja).

Messuhallien pinta-ala on 170 000 neliötä. Vertailun vuoksi: Helsingin kirjamessujen laajuus on vajaat 7 000 neliötä, kävijöitä 80 000 ja median edustajia vajaa tuhat.

Halleja on 7 (vrt. Helsingissä 1)

Ja ulkotilat päälle.

Mittakaava Frankfurtissa on siis valtava, lähes käsittämätön - jos löin teitä luvuilla päähän pam-pam-pam, siltä se tuntui paikan päälläkin. Päätä huimasi ja jalkoja kivisti jo ensimmäisen paikallaolopäivän, tiistain, jälkeen, jolloin saavuimme kirjoinemme asettelemaan niitä Suomen osaston hyllyyn. Tietysti piti kurkkia heti myös, mitä muista tiloista löytyy.

Laufebandit auttavat väsynyttä messukävelijää.

Pienkustantajaystäväni kirjat olivat esillä messuilla pienkustantajien yhteisseinämällä Suomen osastolla.
Pääsin mukaan, koska olen autellut kyseistä kustantajaa muutenkin, talkoohengessä kuten nytkin. Draamatyö-yritys kustantaa teatteripedagogiikan ja ilmaisutaidon oppikirjoja, joita on julkaistu suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi ja tietysti saksaksi.

Toisin kuin kotoiset messumme, Frankfurt Buchmesse ei ole kirjojen myyntitapahtuma, vaan maailman suurin kirjojen käännösoikeuksien osto- ja myyntitapahtuma. Siellä ei siis keskitytä yksittäisten kirjojen myyntiin, vaan kauppaa käydään kustantajien kesken. Kuluttajat pääsevät messuille viisipäiväisestä tapahtumasta vain kahtena viimeisenä, jolloin myös kirjakasseja pääsee täyttelemään.

Finnland. Cool.

Kuten tiedämme, Suomi oli messujen tämän vuoden teemamaa. Filin, kirjamessuorganisaation ja muiden tahojen markkinointityö näytti kävijän silmiin erittäin onnistuneelta. Se oli näkyvää, linjakasta ja tyylikästä. Kun astuin junasta Frankfurtin asemalla, nämä avautuivat heti silmien eteen:

 


Teemamaana olo on vaatinut Fililtä työtä jo vuosia. Se on kaikkien aikojen kallein ja suurin kulttuurin valtiollinen vientihanke. Lopullliset tulokset nähdään vasta tulevaisuudessa, kun suomalainen kirjallisuus etabloituu Euroopan markkinoille toden teolla (sanon kun eikä jos). Mutta jo messujen alkuun mennessä hanke oli tuottanut markkinoille jo yli 130 saksannosta, kun normaali saksannosten vuositahti on ollut 30 - 40 kpl.

Paviljongissa, teemamaan kunniatilassa (2 700 neliötä) Forum-hallissa sitten reviteltiin. Aalto-yliopiston opiskelijat olivat suunnitelleet tilat (myös Suomen messuosastojen), ja upealta näytti. Tilan keskellä suuressa kirjaympyrässä oli esillä 900 saksannettua suomalaiskirjaa, alkaen Alvar Aalto -kirjoista aina Westöhön asti.

Myös muut esitystilat olivat ympyröinä: kävijä sai raaputtaa runon (lyijykynällä valkoiselle paperille pöydän pintaan kaiverretuista teksteistä) tai luoda oman aivorunonsa päähän asetetun häkkyrän kautta. Häkkyrä "luki" aivosähkökäyrää ja heijasti tuotoksena runon seinälle. Hauskoja ideoita, brain poetryyn oli koko ajan jonoa. Tietysti tein oman runoni, jonka sai tulosteena mukaan muistoksi.

Tilassa oli kaksi eri näyttämöä; Cafe, jossa keskusteltiin suomalaisesta kirjallisuudesta ja suomalaisuudesta muutenkin, samalla kun kävijät saattoivat istua Finnish Design -tuolilla ja nauttia kahvilan tarjoiluista (kyllä, myös Lapin Kultaa oli myytävänä). Paikalla oli myös pop-up-shop, jossa myytiin Suomi-tavaraa; Muumi-aiheita, Helsinki-postikortteja, käsitöitä.

Eräs esitys kuvaili suomalaista designia. Hämmästyin hieman kuullessani, että Suomessa on kaikissa kotitalouksissa puinen veitsi, jota käytetään kaikkeen levitykseen; marmeladia ja voita levitetään samalla välineellä, kuulemma suomalainen tapa. Mutta hei, eksotiikkaa täytyy tarjota. Pudonneista poronsarvista alkaen sitä nähtiinkin, mutta moderniin ja rennon itseironiseen tapaan, mikä oli hieno veto - tämä asenne kuulsi läpi koko messunäkyvyyden.

Toisessa esitystilassa (Cool-stage alla) pääosin kirjailijat esittelivät kirjojaan haastateltavina. Sofi Oksanen veti tilan täyteen, mutta muillekin, joita ehdin katsoa, riitti mukavasti katsojia. Esimerkiksi Katja Kettu kiinnosti, samoin Emmi Itäranta. Huippua: Kätilön käännösoikeudet on myyty 15 maahan, Teemestarin kirjan 14:ään!

Haastattelut erosivat suomalaisista messuhaastatteluista siten, että haastattelija puhui kirjailijaa enemmän. Hän esitteli kirjan, kertoi kirjailijan taustasta ja kyseessä olevasta kirjasta sekä omia tunnelmiaan ja ajatuksiaan siitä. Kirjasta luettiin pätkä sekä suomeksi (kirjailija) että saksaksi (haastattelija). Tarjolla oli simultaanitulkkaus niin kuulijoille kuin haastateltavillekin eli kirjailija saattoi halutessaan puhua suomea, saksankieli kun harvalta taipuu.

Markus Nummi (oik.) ja Kiinalainen puutarha

Sofi Oksanen

Yhteensä paviljongissa oli huikeat 120 esitystä viidessä päivässä. Erityismaininta Roman Schatzille, joka huhki Suomea esille todella ahkerasti. Hän on muuten myös mainion Finnland.Cool-sloganin keksijä. Cool-teeman alle mahtuu niin pakkasta kuin kansanluonnetta ja kliseitä, joista viimemainituilla Schatz hauskutti kuulijoitaan saksalaisella eli yleisöön iskevällä huumorillaan; juonti-, nainti- ja saunatavat ja muun muassa suomalaisten nimien muodostuminen esiteltiin (luontosanoista tyyliin Saarikoski).

Paviljongin alapuolella toimi Suomi-ravintola, jossa tarjoiltiin muun muassa sieniruokia ja punajuurisalaattia sekä tietysti poronkäristystä.

Mikä Suomessa ja Suomea kiinnostaa?

Saksassa tiedetään, että suomalaiset ovat lukukansaa - täällä kustannetaan kirjoja eniten henkilöä kohti Euroopassa. Konkarikävijät kertoivat, että kaikkialla kysyttiin ensimmäiseksi Suomen kirjastolaitoksesta. Myös koulutusasiat kiinnostivat: huippustaramme tässä oli Pasi Sahlberg.

Kaunon puolelta kuulemma haettiin etenkin suomalaisia räväköitä naiskirjailijoita, sota-aiheita, nuorten aikuisten kirjoja ja fantasiaa. Luontoaihe ei kuulemma vedä. Käännösoikeuksien myynnistä ovat tiedottaneet jo ilahduttavan monet kustantamot. Mutta kaikesta emme vielä tiedä; uskon, että pohjatyötä on tehty moninkertainen määrä julkitulleisiin verrattuna.

Paljastan teille nyt kaikkein pyhimmän. Tämä on Se Paikka, jossa tehdään suurimmat diilit, jossa turvatoimet ovat tiukimmat, jonne pääsee vain tapaamisen etukäteen sopimalla, jossa työskentelevät maailman huippukirja-agentit ja kustantajat. Hesarissa on juttu tästä työstä. Ja tältä se näytti:

Eihän sieltä mitään näy, kun sisälle ei päässyt eivätkä messut kuvanottovaiheessa vielä edes olleet avautuneet (tosin ovenvartijat olivat jo paikalla). Mutta tuolla sermien takana He istuivat. Ja kunnioittavasti totesimme, että paikka oli varustettu punaisella matolla.

Teemamaahankkeesta tarkemmin Filin sivuilta.

Oma messuraportointini jatkuu lähipäivinä.

Osa 2

Lähteet: Helsingin Sanomat, FILI, messuilla paikalla olleet.

Kuhinaa kirjamessuilla

Kaksi päivää on lyhyt aika Frankfurtin kirjamessuilla, kun Helsingin koko messujen laajuisia halleja on tutkittavana kymmenkunta. Mittasuhteet häkellyttävät, mutta eivät lannista: paljon näkee, kun jaksaa kävellä. Saksalaiset kirjat ja kustantajat ovat tietysti näyttävästi esillä – hauska nähdä, mitä käännetään suomeksi vai käännetäänkö mitään, saksalaista kirjallisuutta ei meille juuri tyrkytetä. Yksi syy tähän on asiantuntevan messuoppaani mukaan se, että kääntäminen on vaikeaa kulttuurierojen vuoksi. Lukijan pitäisi tuntea Saksan historiaa ja kulttuuria, jotta sisältö aukeaisi.

Mutta mukana oli muitakin maita, yli sata, kaikilta mantereilta. Joten kuhinaa riitti, etenkin isojen kansainvälisten kustantamojen hallissa oli mukava tunnelma ja hyörinä heti alusta alkaen. Siellä todella paiskittiin töitä, ostettiin ja myytiin oikeuksia: kustantamojen edustajilla näytti olevan minuuttiaikataulut tapaamisille, joita oli buukattu aamusta iltaan. Vieras istumaan osastolle varattuihin pikku pöytiin, neuvottelu, ulos ja seuraava. Uurastus herätti kunnioitusta jopa luterilaisessa suomalaisessa.

Kirjojen sisällöstä ei noussut selvästi ykkösteemaa, mutta ainakin maahanmuuttaja-aiheita paljon, kuten meilläkin. Kaveri bongasi pari uutta chick lit -nimeä, joita saadaan varmasti tännekin, ja elämäntaidon ja hyvän olon oppaita piisaa. Oppi- ja lastenkirjapuolella on omat trendinsä.

Isoin teema oli e-kirja ja sen tuomat muutokset markkinoille. Mukana oli paljon it-yrityksiä, jotka tarjoavat digitalisointiratkaisuja eli ohjelmistoja, joilla kirjasta tehdään e-kirja. Toivottavasti myös graafikot löytävät tästä uuden työsauman. Mistä muusta messuilla puhuttiin? Ihan kaikesta, esityksiä oli satoja. Asiantuntijoiden ja kirjailijoiden haastatteluja, kääntäjätyön esittelyä, kuten messuilla meilläkin. Palkittin kaunein kirja ja paras saksalainen, ihmeteltiin maailman suurinta kirjaa, ihailtiin nokkelia ständiratkaisuja (erittäin asialinjalla mentiin, ei juuri kikkailtu) ja tehokkaita markkinoijia.

Suomalaisia tietysti kiinnostaa, miltä itse näytetään. Ainoa messuilla esiintynyt suomalaiskirjailija oli Sofi Oksanen. Hänestä ja Puhdistus-kirjasta oli myös iso, puolen sivun kuvallinen juttu Franfurter Allgemainen sotaa käsitteleviä kirjoja esittelevässä kirjallisuusliitteessä (joka päivä messujen ajan ilmestyi oma teemaliite). Suomi tuli esiin kirjailijan kansallisuudessa (finnisch-estnisch), ja kirjan mainittiin olevan suosittu Suomessa.

Messuille osallistui joitakin kustantamoja ja kirjallisuutemme viralliset edistäjät Kustannusyhdistys ja Fili. Suomen osasto muiden Pohjoismaiden vieressä oli asiallinen ja hiljainen. Myyntitekniikkaamme ei kuulu esimerkiksi katsekontakti ohi kulkeviin tai paikalle pysähtyviin messuvieraisiin, jos ständillä ylipäänsä esittelijä sattui olemaan. Toista kertaa osaston ohittaessamme yksi esittelijä luki syventyneesti jotain hyvää kirjaa, toinen selosti äänekkäästi kaverilleen matkapuhelimessa edellisen illan kulkua. Ammattimainen ote oli Otavan osastolla: siellä kuhistiin vähän samaan tapaan kuin isoilla kansainvälisillä.

Kovat myyntitoiveet on asetettu vuodelle 2014, jolloin Suomi messujen teemamaana saa kokonaisen oman hallin käyttöönsä. Oletettavasti nyt myytiin käännösoikeuksia tätä ajankohtaa silmälläpitäen. Paljon suomalaista saksannetaan jo nyt. Dekkaribuumin imussa mennään: Leena Lehtolainen lienee suosituin, mutta käännetty on mm. Matti Rönkää ja Taavi Soininvaaraa. Riikka Pulkkinen on jo menestynyt Raja-kirjallaan myös käännöksinä, ja uusinta tarjotaan nyt. Tarjolla oli perusfiktion lisäksi myös arkkitehtuuria ja rakentamista.

Hajahuomioita: Dekkarien kansainvälisestä suosiosta kertoo UK:n myyntitilasto vuoden myydyimmistä kirjoista. Sijalla yksi Stieg Larsson, sijalla 2 Larsson, sijalla 3 Larsson… Lastenkirjoissa Stephenie Meyer pitää peräti 7 paikkaa 10:stä. Pohjoismaisista kustantajista messuilla näkyi isoiten Bonnier, jolla oli ständi sekä Pohjoismaiden että isojen kansainvälisten osastolla.