Trillereitä onko heitä

Heitä on, paljonkin, mutta taso vaihtelee suuresti, trillereissä siis. Välipalakirjoiksi etsiskelen säännöllisesti koukuttavaa jännittämistä, mutta ongelma bloggaamisessa on se, että harva jää mieleen, kun tarkoitus ei ole muu kuin hetken viihtyminen. Sama koskee dekkareita, mutten puhu nyt selvitettävistä rikostarinoista, vaan silkasta jännityksestä, johon voi sotkeutua poliisi tai sitten ei.

Aloitan helpoimmasta eli mieleen jääneestä: Martta Kaukosen repäisevästi alkanut trilogia Irasta, sarjamurhista ja psykoterapiasta sai kolmososansa Poissa. Ensimmäistä upeaa osaa tämä ei voita, mutta vauhtia ja käänteitä riittää tuttujen henkilöiden parissa. Ja jonkinlainen lohtukin on lukijalle (ehkä?) luvassa.

Juonta ei passaa paljastaa, mutta Iraa mietityttää varhain kuolleen äidin tarina, ja hän saa selville tämän taustasta uusia tietoja. Arto-isä yrittää tukea tytärtään, minkä omilta ongelmiltaan taitaa. Yllätys on se, että he asuvat nyt yhdessä, isä ja tytär. 

Aiemmista osista tuttu poliisi Kerttu Leppäkorpi saa ison roolin, sillä hän kuolee hoitokodissa ja jättää omaisuutensa Artolle sekä tehtävän selvittää eräs vanha rikos jätetyn aineiston avulla. Tapauksesta kerrotaan Kertun sanoin melko perusteellisesti.

Hieman hankala oli välillä hahmottaa, kuka henkilöistä puhuu, samoin rikoksen juonenkäänteet viuhuivat niin vikkelästi, että lukija sai pitää rystyset valkoisina sivusta kiinni pysyäkseen mukana. Sillä kirjailija myös tarkoituksella hämää, mikä on tietysti yksi kirjan kiehtova juju. 

Toinen minua huvittanut juju ovat henkilöiden sukunimet, jotka Kaukonen luo omalla tyylillään. Paljon on tuttuja nimiä Kuopion seudulta Petosesta Rahusenkankaaseen!  

Suosittelen siis erityisesti hänelle, joka on lukenut aiemmat teokset, joka ei pelkää tulevansa huijatuksi ja joka tuntee pohjoissavolaista paikannimistöä. Poliisityökin saisi kiinnostaa, ja ihmissuhdekuviot.

Irasta kertovan trilogian kaksi ensimmäistä osaa:

Terapiassa

Hengissä

Muuta Martta Kaukoselta:

Sinun varjossasi

Rikas elämä - parempaa arkea hidastamalla, kirjoitettu Leila Saarivirran kanssa.

Martta Kaukonen: Poissa. WSOY 2025. Kannen suunnittelija Perttu Lämsä.

Kansainvälisestä tarjonnasta luin kaverin suosituksesta brittiläisen Alice Feeneyn trillerin Kivi, paperi, sakset. Titteli hämäsi hieman, sillä samanniminen teos ilmestyi jo ysärillä, kuten Kirjasampo kertoo (en ole lukenut kylläkään, soitteli vain kelloja). Mutta suora käännös, tällä mennään. 

Kuten kaveri sanoi, viihdytti mainiosti lukemisen ajan, mutta käänteet eivät jääneet mieleen. Hääpäivästä oli kyse, ja häälahjaksi saaduksi Skotlannin matkasta. Mikä sen ihanampaa? 

Kuka matkan lahjoitti ja miksi? Amelia ja Adam joutuvat kummalliseen kostonäytelmään, mutta kuka on viaton ja kuka ei, siinä kysymys.

Alice Feeney: Kivi, paperi, sakset. (Rock, Paper, Scissors). Gummerus 2025. Suomennos Outi Järvinen.

Kanadalainen Nita Prose ihastutti kirjansa Huonesiivooja päähenkilöllä. Mollyn edessä on laskettava kaikki aseet, niin suoraa ja vilpitöntä on hänen ajattelunsa, joka lääketieteessä varmaan sijoitettaisiin sille kuuluisalle "kirjolle". (Toistan itseäni: kuten Forrest Gump.) 

Molly ei ole tyhmä, päinvastoin, hänen mietteensä ja tekonsa vain kulkevat hieman eri reittejä kuin on totuttu, mutta aina tuloksellisesti. Kyvyt on huomattu luksushotellissa, jossa hän on kohonnut hierarkiassa. Kun hotelliin majoittunut kuuluisa kirjailija löytyy kuolleena, joutuu Molly sekaantumaan tapauksen selvittelyyn. Samalla hän hoksaa asioita lapsuudestaan, tuntemattomaksi jääneestä äidistään ja rakkaasta mummistaan, joka kasvatti tytön. Molly tajuaa, että tapahtumien takana on ollut seikkoja, joita hän ei ole tullut ajatelleeksikaan - ne kun eivät ole olleet konkreettisesti esillä. Molly aikuistuu?

Joitakin lukijoita Molly on ärsyttänyt. Minä kuulun ihailijoihin, tai vähintään sympatiseeraaviin. Kirjailija osaa taitavasti välttää ilmeisimmät imelyydet.

Nita Prose: Hotellivieras. (The Mystery Quest.) Bazar 2025. Suomennos Katariina Kallio. Kansi Eija Kuusela ja Ellie Game. 

Saattaa olla, että pian etsin uutta jännitettävää: olisikohan jotain uutta tullut Clare Macintoshilta, Paula Hawkinsilta tai Freida McFaddenilta? Tai ketä suosittelisit? 

Bloggauksissa siirryn lähiaikona dekkariosastoon, jossa on minun lukuikkunassani tapahtunut enemmän.

Martta Kaukonen: Hengissä. Naistenviikko 2024

Hengästyttävässä Kaukosen esikoisessa Ira oli Terapiassa, nyt hän on hengissä. Tosin moni muu ei ole, ainakaan opuksen lopulla. Sillä Helsingissä liikkuu sarjamurhaaja. 

Murhia tutkii Kerttu Leppänen, jota esihenkilö ei päästä eläkkeelle Kertun toiveesta piittaamatta. Olisi ehkä kannattanut! Ira puolestaan yrittää päästää normielämään kiinni, samoin hänen isänsä Arto. Vanha ystävä järjestää heille työpaikat Helsingin Aviisin toimituksesta. Artoa nyppii vaatimattomien "viiden rivin uutisten" teko menestyksekkään toimittajauran jälkeen.

"Heavia oli aikoinaan myyty minun reportaaseillani, minun henkilöhaastatteluillani. En ollut saanut epäonnistua. Minun oli pitänyt tehtailla lehdelle juttuja, joista kilpailijoilla ei ollut hajuakaan. Stressi oli käynyt hyvästä syystä juoda. Niin uutisvoitotkin."

Iralle työ on uutta, vaikka toimitus on hänelle tuttu jo pikkutytöstä. Ikävä kyllä, se ei vaikuta kovin hyvältä traumoista toipumispaikalta. "Terapia-Iran" julkileimasta on vaikea päästä eroon.

"Tartuin ovenkahvaan.
En saanut ovea auki.
Se ei ollut lukossa, minä olin."

Vinha pyöritys hämmentää lukijan pään. Kaukonen sekoittaa kuvitelmat ja kirjan todellisuuden nokkelasti (älyllistä viihdettä, sanottiin jossain) ja varmistaa, että käänteet ovat aina yllätys. On keskityttävä, tai tippuu kärryiltä. Nautin vauhdista ja ällistyttävistä vedoista - onko niitä jopa liian tiheästi yhteen tarinaan? Hetkittäin tuntuu siltä, että kohtauksia (aineksia) on kasattu peräkkäin ja päällekkäin kuin överiä jäätelöannosta ahmiessa, jossa ei ehdi nielaista edellistä suullista seuraavan jo tunkiessa suuhun. Sopii nopealiikkeiseen nykymaailmaan ja lukijalle, joka pelkää pitkästymistä. 

Pahaenteistä tunnelmaa luodaan. Ainakin varoitteluja tulevasta on riittävästi Kertun osuudessa, jossa toistuvat jo hieman turhan alleviivaavasti pahaenteiset toteamukset tyyliin "Miten väärässä olinkaan!". Vaikka oikeassahan Kerttu on. (Ja nyt kovasti pidättelen itseäni, sillä paljon ei voi kertoa spoilaamatta.)

"Ja silloin - nyt olen siitä varma, juuri silloin - kaikki alkoi mennä peruuttamattomasti päin helvettiä. Eikä paluuta enää ollut."

Iran tarinaa seuraan jatkossakin hienoisesta tämän kirjan kriittisyydestäni huolimatta, sillä jatkoa seuraa. Terapiassa-kirjan käännösoikeuksia on myyty hienosti maailmalle Yhdysvaltoja myöten. Erityisen suosittu se on ollut Saksassa, jonne on myös hankittu teoksen tv-sarjaoikeudet, vau! Amerikkalais-saksalainen tuotantoyhtiö suunnittelee siitä saksankielistä sarjaa nimeltä Therapiert. Toivottavasti tämä toteutuu! Vaikka tapahtumapaikka vaihtuisi Helsingistä Berliiniin.

Uskon, että psykologinen trilleri, joka nyökkää dekkareille mutta vetää silti omaa linjaansa, toimisi hienosti ruudulla. Vertailukohtia ei tarvinne ääneen sanoa, ainakaan paljon lukeville. Kaukosen tuotannon paperikirjojen kansien tyylikkään (verisen) linjakas sarja on komea.

Kenelle: Verettömien jännäreiden ystäville, pään pyörälle haluaville, psykologisista arvoituksista innostuville.

Muualla: Kirsin Book Club tapasi kirjailijan ja ruotii teosta. Kirsi suosittelee "kaikille kaltaisilleni, jotka tarttuvat useammin kaunokirjaan kuin trilleriin tai dekkariin. Hengissä-kirjassa kieli sujuu, rakenne toimii ja henkilöhahmot, sekä tutut että uudet, syvenevät tarinan edetessä. Kirjan älyllinen taso tarjoaa haastetta ja inhimillinen taso koskettaa." Sivumerkkejä-blogi ei innostunut. 

Martta Kaukonen: Hengissä. WSOY 2023. Kansi Perttu Lämsä. 

Naistenviikon lukuhaastetta somessa vetää Tuijata. #naistenviikko2024

Martta Kaukonen: Sinun varjossasi

Anne Hiltunen on taidehistorioitsija, joka hämmästyi hyvillä mielin metoo-ilmiöstä. "Vihdoin, minä ajattelin." Vihdoin naisten kerrontaa häirinnästä todella kuunnellaan. Mutta pian hämmästys vaihtui kiukkuun. 

"Jokin oli vialla. Tuntui kuin heidän sanansa olisivat kaikuneet tyhjässä tunnelissa. Kukaan ei vastannut heille. Lopulta sain oivallukseni. Mikään ei ollut muuttunut. Puheet eivät johtaneet tekoihin."

Asialle täytyy tehdä jotain, päättää Anne. Hän ideoi julkisen performanssin hyväksikäytöstä, symbolisena anteeksipyyntönä naisille, ja onnistuu kokoamaan toteutukseen sopivan ryhmän. Työkkäri pitää performanssiin osallistumista sopivana aktiviteettina pitkäaikaistyöttömälle Suville. Lisäksi mukana on ohjaajana feministinen performanssitaiteilija Roni sekä kuuluisa näyttelijä Minna, joka oli julkisesti kertonut medialle raiskauksestaan. Jokainen heistä kertoo tarinaa vuorotellen lyhyinä lukuina. 

Ihmisvyyhti on valmis, ja sen solmut osoittautuvat tiukemmiksi ja syvemmälle ulottuviksi kuin lukija ikinä arvaisi. Olin täpinöissäni Martta Kaukosen esikoisromaanista Terapiassa, ja sama tyyli onneksi jatkuu. Lukijaa kieputetaan taitavasti eri suuntiin, ja yhä uusia salaisuuksia nousee esiin ryhmän yhteistyön edetessä, paljastumisen ja väreilevän väkivallan uhka kasvaa. Lukijana on erityisen nautinnollista saada arvoituksiin ratkaisuja, joita Kaukonen paljastaa viimeiselle sivulle saakka.

Pidän tyylistä, jossa tapahtuu paljon napakkaan tahtiin ja jossa lukija saa kerran toisensa jälkeen ällistyneenä huomata arvioineensa tilanteen väärin - sillä totta kai koko ajan on yritettävä ratkoa mielessä herääviä kysymyksiä. Kehen voi luottaa tai miksi ei? Kokonaisuus pysyy silti hyvin kasassa, vaikka käänteitä ja yksityiskohtia on runsaasti. 

Juoniviihteen ohella lukija saa laittaa peliin aivosolujaan ja mielikuvitustaan. Taidemaailman kuviot kiinnostavat kulttuurinystävää, ja tutut tapahtumapaikat Helsingissä ja Kuopiossa auttavat tarinaan uppoutumista. Samoin muutamat viitteet esikoisromaanin tarinaan, joita oli hauska bongata. Vaikkei itse aihe ole vähääkään hauska. Hyväksikäyttö ja sen seuraukset. Tuliko metoo-ilmiöstä lopulta vain miesten väylä valittaa heidän asettamisestaan altavastaajiksi, kuten Anne ajattelee?

"Roni sanoi, että häntä oli jo pitkään vaivannut yksi asia. Kannattiko meidän pyytää anteeksi yksittäisiltä uhreilta? Kysehän oli kuitenkin viime kädessä valtarakenteista eli siitä, mitä me yhteiskunnassa hyväksymme. Pahaa tarkoittamaton kysymys sai Minnan suunniltaan. - Tässä ei ole nyt kyseessä mikään helvetin 'rakenne', Minna näytti etusormillaan lainausmerkkejä sarkastinen ilme kasvoillaan, - tässä on kysymys konkreettisesta rikoksesta, jonka uhri on oikea ihminen. Sinun on ihan turha yrittää etäännyttää tätä rikosta piiloutumalla jonkun helvetin teoriakehityksen taakse."

Vaikka kirjassa on vahva naisen aseman teema, se puhuu myös muunlaisesta hyväksikäytöstä kuin seksuaalisesta. Kuten vanhemman vallasta lapseen pahimmillaan. Myös maine ja media vaatimuksineen ovat tarinassa läsnä, kuten tänä aikana kuuluu. 

Kenelle: Fiksun viihteen ystäville, psykologisten trillereiden ahmijalle, yllätyksistä pitävälle.    

Muualla: Martta Kaukosen odotettu toinen kirja ei jää ensimmäisen varjoon, sanoo Fiktiofanin kynästä -blogi. 

Martta Kaukonen: Sinun varjossasi. WSOY 2022. Kansi Perttu Lämsä.

Martta Kaukonen: Terapiassa

Kirja ei ole nimestään huolimatta mikään self-help tai mielenterveyden uuden hoitomuodon esittely, ei edes autofiktio, vaan pääsee yllättämään täysin.  

Usein tekee mieli aloittaa kirjan kuvailulla jollain puuskahduksella, tyyliin "voi ei!" tai "upeaa!" mutta olen vältellyt niitä turhan kliseisinä. Nyt sanon kuitenkin: huh huh. 

Martta Kaukonen tarjoaa tarinan, joka on hämmästyttävä kotimaiseksi: se ei kalpene Gillian Flynniin, Shari Lapenaan, Erin Kellyyn ja muihin muodikkaisiin psykologisiin trilleristeihin verrattuna. Pitäisin jopa parempana: Kaukonen on suomalaisella sisulla ja perusteellisuudella ladannut kirjaan niin paljon hienouksia ja viisaita vetoja, että se päihittää höttöisemmät sisaruksensa älyllään. Lukijaa ei aliarvioida, ja teksti kulkee vyöryen kuin juna, lyhyiden nasevien lauseiden ja nopeasti vaihtuvien kertojien avulla. 

Kiinnostuin kirjasta, koska muistelin pitäneeni Kaukosen teksteistä kuten tästä, joka on tosin tyyliltään ja aiheeltaan aivan muuta (ehkä sen perusteella kuvittelin jotain alussa mainituista lajityypeistä saavani). 

Terapiassa-kirja kertoo Irasta, joka kärsii vakavasta lapsuudentraumasta, kuten lukijalle pian käy ilmi. Kun lapsena tilanteen purkuun ei ollut keinoja, ei edes sanoja, Iran elämä aikuisena saa selkeän suunnan:

"Yhtäkkiä huomioni kiinnittyi seinällä roikkuvaan sisustustauluun. Live love laugh. Moisiin teepussiaforismeihin turvautuvat vain ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista tunteitaan, ellei joku sanoita niitä heidän puolestaan. Minä osasin: tappamalla."

Ira toimii oman logiikkansa mukaan pelottavan järkevästi. Opintoja alalle avittaa media:

"Rikoslehdistä tuli mielilukemistani, mutta kyllästyin niihin pian. Eikö ihmisillä ole yhtään mielikuvitusta? Samaa ikuista puukkoa ja haulikkoa, hohhoijaa. Moinen ikävystyttävyys pilasi kaikkien murhaajien maineen."

Sairasta? Kyllä Ira tietää, ettei alaa arvosteta. ("Miten te aina jaksatte kauhistella fantasioitani? Katsottehan itsekin kauhuelokuvia, eikö vain? Ettekö ole tulleet ajatelleeksi, että joku nekin on käsikirjoittanut?") Tie vie hoitokäynteihin Clarissan, julkkisterapeutin, luo. 

Clarissa on toinen pääkertoja. Hänen lisäkseen minä-muodossa kuvioon osallistuvat toimittaja, jo parhaat päivänsä nähnyt, potkuja pelkäävä Arto, joka saa tehtäväkseen tehdä Clarissasta "henkkarin", henkilöhaastattelun, mieluiten jotain sellaista paljastavan, jota suuri yleisö ei vielä ihailemastaan psykoterapeutista tiedä. Myös Clarissan mies Pekka avaa kirjassa omaa näkökulmaansa avioliittoonsa ja suhtautumiseensa vaimon menestyksekkääseen uraan. 

Juonta ei tarkemmin huvita tässä avata, se on luettava jokaisen itse. Mutta voin vakuuttaa, että yllätyksiä seuraa eikä kirjaa voi jättää kesken. Ja sen loputtua olen täysin pöllämystynyt ja hämmästyneen ihaileva. Tosin et voi tietää, onko se totta, sillä olen heittäytynyt hetteikköön, josta tukevaa pohjaa on turha etsiä, eli kirjan tunnelmaan.

"Useimmat ihmiset arvostavat totuutta. Olette varmaan jo huomanneet, että minä en ole mikään tilastollinen keskiarvo. Rehellisyys on henkistä laiskuutta. Mikään ei todista niin hyvin totaalisesta mielikuvituksen ja luovuuden puutteesta. Valehtelu osoittaa, että olen valmis näkemään vaivaa ihmisten kanssa kommunikoidessani. Lähtökohtaisesti valehtelin aina kun vain mahdollista. Uskokaa minua kuitenkin tällä kertaa."

Kotimainen kirjallisuus näyttää jälleen komeasti voimansa. Check, tämäkin lajityyppi on hallussa. Martta Kaukonen on taitava kirjoittaja ja trilleristi, jonka kirjan soisi leviävän paitsi kotimaassa myös muualla. 

Kenelle: Jännityksen ystäville, psykologisten trillereiden ahmijoille, yllätyksiä rakastaville.

Martta Kaukonen: Terapiassa. WSOY 2020. Kansi Perttu Lämsä.

Helmet-haasteessa 2021 sopii mm. kohtiin 31, jännityskirja, ja 37, ammatti on tärkeässä roolissa. Toivon, ettei kukaan katso sen sopivan kohtaan 15, jotain samaa kuin lukijan omassa elämässä.

Kustantajan lukukappale. 

Saarivirta ja Kaukonen: Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla

Pihi nainen on tuttu blogipiireistä, ja tiedän hänet viisaaksi ihmiseksi. Niinpä hänen ja Martta Kaukosen kirja hidastamisesta on syytä ottaa vakavasti. Luin sen jo syksyllä, mutten harmikseni ole ehtinyt blogata siitä aiemmin, koska tärkeä aihe ansaitsee minusta kunnon keskittymisen.

Surkuhupaisaa kyllä, aikaa ei vain tuntunut löytyvän. Toisaalta kirjan viesti hitaammasta mutta rikkaammasta elämästä ei kärsi ajan kuluessa, päinvastoin. Kuten kirjassakin todetaan, on ihmisiä, joiden rytmi on niin kiireinen, ettei elämä enää ole terveellistä ja mielekästä. Silloin hidastamisen tarve nousee omasta itsestä. Tai sitten on tapauksia, joissa ihmisen on pakko hidastaa, vaikkei haluaisi. Syy voi olla vaikkapa oma tai läheisen sairaus tai nykyisin niin kammottavan yleinen yt-bakteeri.

Joskus - aika useinkin itse asiassa - sitä miettii, onko pakko olla joko sairaan kiire tai ei-mitään-tekemistä? Onko aikaa aina liian vähän tai ihan liikaa? Voisiko sitä olla juuri sopivasti?

Kyllä voi, on kirjan viesti. Kuluttavista rooleista on mahdollista oppia eroon, mutta tekemistä sekin vaatii eikä tapahdu itsestään. Saarivirta ja Kaukonen eivät kannusta äkkimullistuksiin, vaan hoitamaan asian pehmeämmmin, harkiten, siltoja polttamatta. Kyse on nimenomaan sisäisestä muutoksesta. He kehottavat aloittamaan miettimällä omia unelmia ja arvoja; sitä, millainen ihminen oikeasti olet. Tässä myös lähipiiri voi olla suuri apu:

"Jos jäät miettimään varsinkin itseesi liittyviä asioita vain itseksesi, tulet likinäköiseksi erilaisille mahdollisuuksillesi ja omille ominaisuuksillesi."

Tässä ollaan asian ytimessä:

"Tekojemme ja arvojemme ristiriita on omiaan synnyttämään sisimpään tyytymättömyyden tunteen."

Kirjoittajat käyvät kattavasti läpi hyvän elämän peruspilareita, suhteita muihin - ystävistä seksiin - vaatimusten ja tarpeellisuuden tunteen tasapainoa ja rahan käytön ajattelua uudella tavalla. He kertovat käytännön esimerkkejä ja omia kokemuksiaan sekä antavat konkreettisia ohjeita paremman ja sisällöllisemmän elämän etsimiseen. Eikä nyt lässytetä huovutuskursseista tai joogaretriiteistä, vaan puhutaan oikeista mahdollisuuksista, jotka ovat kaikkien ulottuvilla.

Lopuksi he esittävät lukijalle kymmenen haastetta, joista lukija voi valita itselleen sopivimmat sen mukaan, kaipaako tämä rauhoittumista vai aktivointia. Leila Saarivirta on itse downshiftaaja, leppoistaja tai mitä termiä halutaankaan käyttää; kuitenkin hän on puhuu hidastamisesta kokemuksen äänellä. Martta Kaukonen on hyvinvointiin ja kulttuuriin keskittynyt toimittaja.

Pidän kirjan perusviisaasta, rauhallisesta puheesta. Se on kuin järjen ääni hullunmyllyn keskellä. Tai viileä vesi kuumissa löylyissä. Teksti on sujuvaa, jutustelevaa ja miellyttävää lukea, ja sopiva palastelu - esimerkit, laatikot, lyhyet luvut - tekee siitä helpon sellaisellekin, joka ei lue paljon.

Jos aihe yhtään mietityttää sinua henkilökohtaisesti, suosittelen kirjan lukemista. Vaikkei elämänmuutoksia olisi näköpiirissä eikä edes suunnitelmissa, uskon, että kirja jättää jäljen ja muutaman ajatuksenpoikasen jonnekin muhimaan, omaksi eduksesi. Se on kirjoitettu niin henkilökohtaisella ja konkreettisella otteella, että lukija alkaa pakosti pohtia omaa suhdettaan kerrottuihin asioihin. Tämä on teoksen ehkä suurin ansio.

"Oma persoona ja elämä eivät tule koskaan kokonaan valmiiksi. On opeteltava tuntemaan tyytyväisyyttä keskeneräisyyden keskellä."

Kenelle: Kuormiensa alle nikertyville, väsyneille, stressaantuneille, huonoa omatuntoa jatkuvasti poteville ja heidän lähipiirilleen.

Muualla: Kirjojen kamarin Katja luonnehtii kirjaa hyväksi ja kattavaksi johdatukseksi hitaampaan elämään. Lukemisen arvoinen kirja, toteaa MarikaOksa Oksan hyllyltä ja peilaa kirjan sisältöä laajasti omaan elämäänsä. Taikasaappaiden Heli sanoo kirjan suolaksi kirjoittajien omia ajatuksia ja kommentteja. Näppärän pieni mutta sisällöltään runsas, sanoo Maija Kirjojen keskellä.

Kirjoittajien omat blogit: Leilan Pihin naisen elämää, Martan satublogi Tilli ja Persilja. 

Leila Saarivirta ja Martta Kaukonen: Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla. Readme.fi 2015.