Karsten Dusse: Murhat ja mindfulness

Tee näin, nyt heti: rentouta olkapäät. Pyöräytä niskaa. Hengitä pari kertaa syvään. Tuntuuko missään? 

"Ensitutustumiseni mindfulnessiin oli tolkuttoman stressaavaa. Vaimoni Katharina halusi pakottaa minut rentoutumaan. Käsittelemään alhaista sietokykyäni, kehnoa läsnäoloani ja kieroutunutta arvomaailmaani."

Björn jää mindfulnessin koukkuun. Loppuunpalamisen ja avioeron partaalla hikoileva puolustusasianajaja käy rentoutusgurun valmennuksessa ja havaitsee löytäneensä tavan käsitellä oikeastaan kaikkia ongelmiaan. Hänen oma suhtautumisensa, rentoutensa, ratkaisee, ei ongelman laajuus tai sisältö. 

"Mikään tapahtuma itsessään ei ole hyvä tai huono."

Loistava oivallus tilanteessa, jossa miehen on puolustettava pahimman luokan rikollisia päivisin ja öisin, joskus päivänvaloa kestämättömin keinoin, vaikkakin mittatilauspuku päällä, kallis kello ranteessa ja muhkea palkka tilillä. Hän oppii. Tärkein motivaattori on pikkuinen Emily-tytär, jonka kanssa isä haluaa viettää enemmän aikaa, olla läsnä.

Suurin ammatillinen haaste on asiakas nimeltä Dragan, rikollismaailman kiho. Sattumoisin käy niin, että Björn tulee tappaneeksi tämän. Hänen uusi tiedostava elämänsä joutuu koetukselle seurauksien järjestämisessä parhain päin. Tiukoissa tilanteissa hän turvautuu gurunsa oppeihin.

"Ensimmäisessä murhassani minua ilahduttaa yhä edelleen erityisesti se, että pystyin nauttimaan hetkestä arvottamatta ja antaumuksella. Juuri siten kuin valmentaja ensimmäisellä tapaamisellamme kuvaili tavoitetta, johon minun pitäisi pyrkiä."

Kirja irvistelee niin henkisen valmennuksen opeille - tai tavalle, jolla Björn niitä käyttää - kuin stressaantuneille suorittajille. Murhia, ryöstöjä, pahoinpitelyjä, kiristystä ja kieroilua: kaikki sujuu helposti mindfulness-asenteella! Kelvollisen höpsöä ja hymähdeltävää luettavaa, jonka nappasin Taikan suosituksesta Hesarissa. Tv-sarjaa Netflixistä en ole katsonut ja tuskin katsonkaan; tuskin voittaa kirjaa.

Nopeaan kevyen viihteen tarpeeseen hänelle, jota muutama mielikuvituksellinen murha ei häiritse.

Karsten Dusse: Murhat ja mindfulness. (Achtsam morden.) Aula 2024. Suomennos Anna Kilpi. Kansi Mika Tuominen. 

Samaa genreä, mutta vielä viihdyttävämmin soljuu Ylen sarja Queen of Fucking Everything. Tarina rikolliskierteeseen ajautuvasta luksusasuntojen välittäjästä iski lujaa huumorihermooni: ne tilanteet, joihin Linda joutuu! Ja niiden hurja tahti! Käsikirjoitus on hulvaton: kaikki eskaloituu aina äärimmäisyyksiin asti, niin ettei katsoja ehdi kuin kauhistua tai nauraa, kun ollaan jo seuraavassa. Ja mikä parasta, katsominen oli nautinto upean näyttelijäntyön ansiosta. 

Laura Malmivaara Lindana on tosiaan tehnyt parhaan roolityönsä ikinä, kuten kritiikeissä on kehuttu. Hänen kasvonsa ovat kauhistuneen Lindan pienintä vivahdetta myöten. Samoin Kristo Salminen loistaa Börjenä, kun tv-töistä puhutaan (näytelmissä hän on tehnyt muitakin hienoja), ja myös muut esittäjät, kuten Katja Küttner ja Sanna-Kaisa Palo, vakuuttavat ja riemastuttavat. 

Vaikka vuoteni vaikuttaa alkaneen viihteellisissä tunnelmissa, lukupinossani on kesken monta raskasta kirjaa, joten todella tarvitsin tätä lajia kevennykseksi, kiitos! 

Yle: Queen of Fucking Everything. Käsikirjoitus ja ohjaus Tiina Lymi. Tuotanto Rabbit Films.

Kuva Wikipedian sivulta.

Susi sisällä

Tiina Lymin Susi sisällä alkaa onnellisesta olotilasta: esitellään rakastava perhe ja hyvin pidetty vaimo. Jotain outoa tässä? Kyllä vain, pian selviää, etteivät asiat ihan näin yksinkertaisen ihanasti ole. Mies saa paljon ja lopulta kävelysauvasta, kun vaimolle selviää ihanneaviomiehen salaisuus ja syy, miksi mies niitä kivoja posliinikippoja usein lahjaksi kantaa. Sitten selvitellään kaikkien asiat uusille raiteille tai ainakin sinne päin. Kirjasssa mennään vähän syvemmille vesille kuin odotusarvo oli - ei ihan perinteisintä kolmekymppisten ihmissuhdekipuilua.

Oma mielentila vaikuttaa aina paljon kirjan tunnelmaan: tämän voisi nähdä vain hauskanakin, komediana. "Hulvaton", sanoo kirjan mainosteksti. Vauhtia riittää ja on paljon hymyilyttäviä hetkiä: sauvakävellään ravintolassa, istutaan yhdessä pakastimessa, kauhistellaan, kun rikottu kuppi oli Villeroy & Bochia... arjen hetkiä, jotka auttavat henkilöitä jaksamaan. Kun on nähnyt eroja läheltä, niin vetää sinne toiseen laitaan. Etenkin kun puhutaan lapsista eron mylläkässä. Otti kipeästi, auts!

Selkeästi Tiina Lymi asiansa esittää. Rakastamisen ja elämisen vaikeus tulee selväksi - ja se, että itsestä ratkaisuja täytyy etsiä, niitä ei anneta valmiina. Mikä riittää, mitä se rakastaminen käytännössä tarkoittaa. Sitä jäävät kirjan henkilöt pohtimaan ja kokeilemaan.

Lyhyitä lauseita, virkkeitä, kappaleita, lukuja. Helppoja lukea, asia ja ajatus pysyy hyvin kasassa, ei rönsyä. Täsmällistä ja sujuvaa kerrontaa, ehkä liiankin niukkaa ja simppeliä välillä. Alkuperäinen näytelmä olisi ollut kiva nähdä. Näyttämöltä voisi löytyä enemmän nyansseja.

Esikoiskirjan kohdalla ei malta olla sovittelematta tarinaa mielessään todellisiin henkilöihin. Päähenkilöllä ja kirjoittajalla on varmasti paljon yhteistä? Ei kirjailija mielikuvia kyllä estelekään, päinvastoin: kirjan päähenkilö kirjoittaa esikoiskirjan, jonka nimi on - yllättäen - Susi sisällä. Susi-parka, viaton luontokappale, edustaa jälleen kerran jotain pahaa ja ei-toivottua ja inhottavaa. Hämeen-Anttilan Suden vuodessa se oli epilepsia, nyt ongelma on psyyken puolella.

Viihdytti, ja myös herätteli tusinaromaania enemmän, ei huono kirjailijan uran aloitus, jos Lymi sille saralle haluaa suunnata. Joku kritisoi kirjaa turhan perinteiseksi siksi, että nainen näyttäisi selviävän miestä paremmin ihmissuhdesuosta, "näinkö aina". Ei aina mutta usein... ei minua häirinnyt, asetelma tarinassa olisi voinut hyvin olla toisinkin päin.

Tiina Lymi: Susi sisällä, Helsinki-kirjat 2010