Anniina Tarasova: Kuoleman kulissit

Onpa hauskaa tavata jälleen Reija! Suosittelen tuttavuutta, vaikka hänellä onkin ensivilkaisulla kuiva ammatti ja pelottava luonne. 

Havaintokyvyssä ei ainakaan ole vikaa: "...tarkkaavaisuus oikeastaan on sisäisen tarkastajan ammattitauti, samoin kuin sairaalloinen uteliaisuus ja kiinnostus merkityksettömiä pikkuasioita kohtaan." 

Saattaa olla totta - en tunne kovin montaa sisäistä tarkastajaa henkilökohtaisesti - mutta he ovat ilmeisesti myös räväkän rohkeita ja itsenäisiä kosmopoliitteja, jotka eivät pistä pahakseen hengenvaarallisia seikkailuja, komeiden miesten huomiota ja vodkan naukkailua tilaisuuden tullen. Tai ainakin Reija on sellainen. 

Hän työskentelee (omien sanojensa mukaan nyhertää raportteja) Turussa suomalaiselle rakennusalan yritykselle, mutta hakee jännittävämpää työtä globaalisti toimivasta jenkkifirmasta, joka järjestää suurelliset strategianjulkaisujuhlat Kyproksella. Reijan on tarkoitus muuttaa avaamaan monialayrityksen toimipistettä Pietariin ja valmistella uuden työnantajan ensimmäinen yrityskauppa Venäjällä, mutta asiat mutkistuvat heti alkuunsa. Enkä nyt tarkoita vain Reijan asua juhlassa, josta aiheutuu omat ongelmansa.

Reija ei ole ihminen, joka antaa käytännön asioiden haitata olennaiseen keskittymistä, mistä ihailuni. Takaisin entiseen kotikaupunkiinsa Pietariin päästyään hän kertoo työpaikkansa kuvioista ja ohessa kuvaa runsaalla kädellä venäläisiä tapoja. Sekä maisemia: lukijan silmiin piirtyvät Pietarin keskustan nähtävyydet niin elävästi, että normioloissa olisin varmaan jo varannut matkan. Eremitaaši, Verikirkko, ratsastajanpatsas... Oli pakko vähän googlailla kirjan jälkeen, vaikka muutaman olen onnistunut itsekin näkemään esimerkiksi ikimuistoisella työmatkallani vuonna 2012 suurkaupunkiin. 

Reijalla on onneksi ystäviä paikan päällä, Inna ja tämän poikaystävä Ivan, jotka ottavat Reijan sydämellisesti vastaan entiseen asuntoonsa, jossa pari on pitänyt majaa Reijan keikkaillessa muualla. 

"Venäläisten standardeilla olin ollut matkoilla lähes ikuisuuden, ja se huomioitiin asianmukaisesti. Venäläisillä oli vahva traditioiden tarve; traditiot mitä ilmeisimmin lisäsivät ennustettavuuden ja turvallisuuden tunnetta, joka oli historian valossa ollut harvinaista valuuttaa." 

Suomalaisen poikaystävän kanssa suhde on ohi, uuteen ei ole kiirettä. Eikä hän ehtisikään, niin paljon uusi työ vie aikaa ja osin terveyttäkin. Houkutuksia toki on. 

"Mutta Konsta oli minulle vähän kuin pokeri, silakat tai olut: vaikka olisin vetänyt överit, aina paheet alkoivat jossakin vaiheessa taas himottaa."

Onnistuuko Reija selvittämään ostettavan yhtiön hämäriksi osoittautuvat taustakuviot? Ja viihtyykö hän uudessa työpaikassaan? Entä työpaikka hänen kanssaan? Entisiltä tutuilta ei voi välttyä, vaikka: 

"Olin mestari piiloutumaan ja piilottamaan menneisyyden tapahtumat uusien ihmisten takinliepeisiin ja tuntemattojien kujien kuppiloihin. Mutta kuten Excelissäkin, piilotetut rivit jäivät tiedostoon. Jos oli oikein tarkkasilmäinen, huomasi, ettei lukujono ollut enää täydellinen."

Eikä sisäinen tarkastaja tietenkään jätä lukujonoa epätäydelliseksi eikä rikosepäilyjä epäilyksen tasolle. Reija antaa mallia ammattimaisuudesta ja uranaisena pärjäämisestä. 

"Tiesin kuitenkin, etten toiminut niin. En sietänyt salaisuuksia tai keskenjääneitä asioita."

Vetävää, reipasta viihdettä, jota lukee mielellään naureskellen samalla suurfirmojen käytännöille ja bisneskuvioille. Reija ei kävele, hän suihkii ja pujottelee, ja kieli on muutenkin mukavan elävää ja vaihtelevaa - no, ehkä nähtävyyskuvaukset hieman opaskirjamaisia, mutta muuten luontevaa. Ja juoni on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia paikallisesta kulttuurista ja työn tekemisestä. Hymyilevän hyväntuulinen teos! 

Anniina Tarasovan ensimmäinen sarjan kirjan: Venäläiset tilikirjani 

Kenelle: Hymyä hakevalle, uraa rakentaville, konsernitoimihenkilöille, ekspatriaateille, venäläisyydestä kiinnostuneille, Pietariin (mielessään) matkustaville. 

Muualla: Takakansi-blogin podcast kirjasta. Yökyöpeli hapankorppu löysi uuden dekkarisuosikin. 

Anniina Tarasova: Kuoleman kulissit. Gummerus 2020. Kansi Timo Numminen. 

Kustantajan lukukappale.

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Kuulin kirjasta jo varhain ja heristin korviani: suuryrityksille ikäni töitä tehneenä tunnistan termit, kuten konsernin sisäinen tarkastus ja hankinta. Koska myös venäläiset kollegat ovat arkeani, sisäisen tarkastajan Reija Wrenin matka tarkastamaan Pietarin toimipistettä tuntuu kutkuttavalta.

Hersyvä kertomus bisnesmaailmasta - mutta ehkä kuitenkin enemmän erään uranaisen maailmasta. (Kirjan lukeminen ei edellytä konsernikokemusta, vaikka kieltämättä säväyttää makeasti, kun mietin tilannetta kollegoitteni kautta.) Rempseä ja uraa määrätietoisesti tekevä Reija siis joutuu - pääsee - Venäjän-komennukselle, jossa hän joutuu mukaan monenlaisiin odottamattomiin kuvioihin. Kuka puhuu totta, kuka vetää välistä?

"Vaikka viisumit eivät olleetkaan elämäntehtäväni, sain kiittää vuosiani pääkonsulaatin työntekijänä sitä, että ovi itään ja vaativiin tehtäviin oli auki. Pelkällä kielitaidolla en kuitenkaan ansaitsisi uudessa työpaikassa kenenkään kunnioitusta, varsinkaan kun työni oli löytää tuotantolaitoksiemme kätköistä lapsityövoimaa, huumekätköjä, prostituutiota tai muita, vähäisempiä epäselvyyksiä."

Venäläinen liiketoiminta leimoineen ja diplomeineen (joista yhteen Reija onnistuu jättämään meikkivoidetuhrun), hierarkioineen, henkilökohtaisine suhteineen ja muista meidän 1980-lukuamme muistuttavine tapoineen avautuu Reijalle ZAO Katelinin palveluksessa. Ne kulttuurierot! Ensi töikseen hän lähettää vahingossa LinkedIn-kaveripyynnön koko puljun pääjohtajalle, muttei sitä ole aikaa murehtia, koska puolen tunnin kuluttua on pidettävä presentaatio Venäjän tytäryhtiölle.

Konsernitiedottajana minua naurattavat makeasti konsernin tiedotteet, joita Reija itsekseen ilkeän ironisesti analysoi. Eikä se mitä sanotaan, vaan se, mitä ei sanota... Nimittäin yksi työntekijä, Pavel, on mystisesti kadonnut, eikä asiasta puhuta.

"Marian kommentti tuli todellisena yllätyksenä, ja minun oli vaikea peittää innostukseni. - Paha työnantaja? Mitä tarkoitatte? Saiko Pavel selville jotain epämiellyttävää?"

Tietysti Reija kiinnostuu, mutta huomaa pian, että hänen toimiaan ei seurata hyvällä. Pahaenteistä!

"Jonkun kollegan tehtävä oli estää ja vakoilla työtäni."

Tarasova yhdistää chick-lit-kepeyden dekkariin ja tuo samalla esiin niin paljon liiketoimintaan liittyvää, ettei tälle genrelle taida olla nimeä. Päähenkilö on kaikkea muuta kuin kananen, vaikka käy kaljalla ja pelaa pokeria, eikä romantiikka ole lainkaan poissuljettua. Suomalainen poikaystävä tulee vierailulle Pietariin ja summaa Pietaria tuntemattoman vaikutelmat, joita Reija kommentoi:

" - Onpa likaista! Onpa lyhyt hame! Onpa rumia autoja! Oho, onpa hienoja autoja! - Veli-Pekka tulisi nopeasti omaksumaan Venäjä-konkareiden puheenparren, joka oli erityisesti pohjoismaisten, saksalaisten ja brittiläisten vaihto-opiskelijoiden, harjoittelijoiden ja uusien viisumivirkailijoiden kieltä. Puhetapa korosti vankkumatonta muutaman kuukauden syväluotaavaa kokemusta Venäjästä."

Romantiikka ei onneksi rajaudu V-P:hen. Eikä Reija ole niitä romaanisankarittaria, jotka kävelevät yksin yössä huolettomina, vaikka vaara vaanii ja lukija kärvistelee tuskissaan: pitikö taas tehdä juuri niin kuin ei pitäisi? Tämä nainen on aina askeleen edellä. Useimmiten. Tarinassa viitataan myös Sodankäynnin taitoon: eikös se ole perinteisesti kunnon bisneskirjan merkki?

Mutta ilman ironiaa: jännittää, löytyykö väärinkäytöksiä ja ketkä ovat pahiksia - kai Reija sen oivaltaa? Mutta lukijan kannalta se ei ole olennaisinta, vaan keskeistä on luja viihtyminen, ilmiöiden ihmettely ja hymy, joka jää päälle. Sutjakka teksti on raikasta luettavaa. Todellisuutta on mukana niin paljon, että tarinaan voi luottaa ja eläytyä, mutta silti ollaan niin reilusti fiktion maailmassa, että voi viihtyä. Tekstistä huokuu tekijän asiantuntemus ja kokemus, ja kerronta on juuri sitä, mitä esitetään, ilman maailmaa suurempia ulottuvuuksia. Erinomainen tämän hetken bisnesviihdekirja. Näitä toivoisin lisää!

Mitä tulee mieleen: Pasi Pekkolan Lohikäärmeen vuosi, jossa tehdään bisnestä Kiinassa: suomalainen päähenkilö on sijoitusneuvoja. Tuomas Vimman Vasen ranta, jossa on myös fiksu naispäähenkilö ja vahva seikkailun tuntu.

Kenelle: Lällyviihdettä välttäville, uraa rakentaville, kuiville konsernitoimihenkilöille (etenkin hankinta ja sisäinen tarkastus sekä viestintä), ekspatriaateille, Venäjän kanssa töitä tekeville.

Muualla: Myös Satuilualusta-blogissa halutaan lukea tällaista lisää. Kirjailijalla on tietenkin oma sivu. Ja hei, hän on Ylen Aamun kirjassa to 1.3. klo 8.50. Katsomaan! Lue myös seuraava: Kuoleman kulissit http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2020/10/anniina-tarasova-kuoleman-kulissit.html

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani. Gummerus 2018. Komea kansi: Sanna-Reeta Meilahti.

 Sain kustantajalta lukukappaleen omasta pyynnöstäni. EDIT: Kuulin juuri kustantajalta, että kirja tulee äänikirjana Elisaan vähän myöhemmin. Vuoden yksinmyyntioikeuden jälkeen se on saatavissa myös lukuaikapalveluista. En kyllä jaksaisi odottaa, jos aihe kuumottaa. Vieläkin hymyilyttää.

Helmet-haaste 2018 kohta 1: kirjassa muutetaan. Reija muuttaa Turusta Pietariin.