keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Kirjailija on arkeologiaa ja historiaa opiskellut kirjastonhoitaja Turusta.

Kaikki nämä taustatekijät näkyvät vahvasti hänen esikoiskirjassaan, joka sijoittuu 1800-luvun lopun Turun seuduille. Alkuasetelmassa rovastin tytär Jenny on jäänyt leskeksi, menettänyt odottamansa vauvan ja elää nyt isänsä kanssa Kaarinan pappilassa.

Aikakausi näkyy ja tuntuu tarkkoina tapojen, asujen, ruokien ja paikkojen kuvauksina. Köyhät ovat todella köyhiä ja lapsia myydään huutolaisiksi, mutta pinnan alla kytee työväen aseman ja koko yhteiskuntajärjestyksen uusi muoto. Varakkaat siemailevat uskollisten palvelijattarien tarjoamaa teetä ja ajelevat hevosvaljakoillaan Turkuun asioille, vaikkapa kirjakauppaan. En tiennytkään, että kaupat ennen toimivat myös kirjaston tapaan! 

"Frenckellin kirjakaupasta Turusta sai lainata markalla kirjan kuukaudeksi, ja hän oli kirjakaupan lainaamon vakioasiakas." 

Viehättävä Jenny herättää kiinnostusta seudun miehissä. Niin puuvillatehtailija Barkerin poika Fredrik kuin opettaja Vanhanen ja arkeologi Aaltonen pyrkivät lähempään tuttavuuteen seurapiirien tapahtumissa. Mutta jos jokin, niin seuraavantapainen kommentointi saa Jennyn takajaloilleen ja kaverin poistumaan mahdollisten aviomiesten listalta:

"Minusta olisi vaarallista antaa naisille päätäntävaltaa asioistaan. Eihän nainen voi olla perillä oikeuksistaan niin hyvin kuin hänen isänsä tai aviomiehensä."

Ajan tapaa ei Jenny halua hyväksyä, ja leskenä hänellä on siihen mahdollisuus huomattavasti suuremman vapauden turvin kuin naimattomilla naisilla. Niinpä hänen ei tarvitse tarttua heti ensimmäiseen tueksi tarjottuun olkavarteen, eikä hän niin aio tehdäkään, vaan haaveilee rakastuvansa, mieluiten palavasti. 

"Jenny piilotti kirjeen lukolliseen lippaaseen sänkynsä alle. Se siitä sitten. Asia oli loppuun käsitelty. Hän laahusti keittiöön kuorimaan perunoita ja yritti kovettaa mielensä, mutta laskiämpäriin putoili kyyneleitä."

Sitä oikeaa odotellessa hän hoitaa arkea, käy kirkossa, harjoittaa hyväntekeväisyyttä, piipahtaa taidenäyttelyissä (Gallén ja Schjerfbeck ovat esillä) sekä konserteissa, lukee Minna Canthia ja Henrik Ibsenin Noraa sekä osallistuu aktiivisesti Rouvainyhdistyksen toimintaan, kuten asuntojen järjestämiseen tehdastyöläisille ja kirjaston perustamiseen. Yksi hankkeista on Koroisten piispanlinnaksi paljastuva muinaislöytö, jonka hänen ystävänsä Maria on maastossa havainnut.

Tarina on miellyttävä, helppolukuinen ja yltiöromanttinen. On hauska bongailla tuttuja turkulaisia paikkoja - muun muassa upea, edelleen toimiva (ainakin viime alkukeväänä vielä kävin) ravintola Pinella Aurajoen rannalla mainittu - ja fiilistellä näkymiä ja huolellisesti rakennettua ajankuvaa. Päähenkilöt ovat fiktiota, mutta suuri osa muista on todella ollut olemassa, huomasin googlaten. Minkä tein turhaan, sillä kirjan lopussa heitä on ystävällisesti esitelty iso liuta, samoin lähteitä. 

Itse asiassa, odotin kirjan nimen perusteella enemmän tehdaspuolen asiaa, mikä innosti työelämäkirjoista kiinnostunutta, mutta ehkä siihen paneudutaan myöhemmin. Nyt saatiin jo kuvausta teollisuudesta Turussa Rettigin ja Crichtonin (myöhemmin osa Wärtsilää) tehtaineen, Barkerin lisäksi (joka oli olemassa, mutta omistajalla ei ollut poikaa.) 

Jenny on ärsyttävän kunnollinen (ja kauniskin vielä!) ja erehtymättömän viisas. Kirjassa on hienoista "asiantuntijavikaa": kun kirjoittaja tuntee asia-alueensa perinpohjin, tuppaavat itse tarina ja etenkin henkilöt jäämään valjummiksi. Mieleen tulevat esimerkiksi Paula Havasteen alkuaikojen kirjat tai Risto Isomäki. Ainakin Havaste on kehittynyt tässä hurjasti ja saanut henkilönsä elämään, joten mahdollisuuksia on. Ehkä Jennyyn saadaan lisää särmää sarjan jatkossa joko dramatiikan tai huumorin keinoin, tai molemmilla. Hänen näkemyksensä naisten tasa-arvoisuudesta toivottavasti muodostuu kunnon missioksi! 

Historiapuoli on jo nyt moitteeton ja nautittava, ja teksti kulkee luontevan sujuvasti. Se avaa paljon mahdollisuuksia tuleviin osiin. Romanttisen historiaviihteen edustajana Antellin kirja on ehtaa tavaraa. Siitä tietää heti, mitä saa. 

Kenelle: Historiallisen viihteen ystäville, romantiikkaa haikaileville, Turkua tunteville. Helppona, arkea konkretisoitavana tekstinä sopii myös vanhemmalle väelle ja heille, jotka eivät paljon lue. 

Ennakkokappale kustantajalta. Kirja ilmestyy helmikuussa. 

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa. Puuvillatehdas-sarjan 1. osa. Gummerus 2021. Kansi Timo Numminen.

Helmet-haaste 2021 kohta 46: kirjassa syödään herkkuja. Leivoksia nautitaan usein! 


2 kommenttia:

  1. Kansi herätti kiinnostukseni, ja historiallinen Turku kiehtoo kyllä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on komea! Tuli vain kauhea ikävä Turkua katselemaan paikan päälle.

      Poista