Maja Lunde: Viimeiset

Lunde kirjoittaa neljän romaanin sarjaa ilmastonmuutoksesta; kolmas osa keskittyy eläimiin.

Kirjailija on kehittänyt kunnianhimoisen reseptin, jossa yhdistetään ilmastonmuutos ihmisten tarinoihin. Sarjan kirjat eivät ole kevyitä välipaloja, vaan täysverisiä ja vakavia tiiliskiviä, joiden luku palkitsee parhaiten syventymällä ja sisältöä pohtimalla. Tiedän kokemuksesta, sillä yritin "lukaista" tätä, muttei siitä mitään tullut. Otin uusiksi, sillä sekä aihe että sarjan konsepti kiinnostavat. 

Tarina villihevosista kulkee kolmessa aikatasossa. Eva tyttärineen elää tulevaisuudessa.

"Ensimmäisinä Romahduksen jälkeisinä vuosina ihmiset puhuivat, että loputkin eläimet kuolisivat, koska ekosysteemi oli mennyt sekaisin. Kun yksi asia lakkasi toimimasta, se lopetti kaiken muunkin. Heiltä vain pääsi unohtumaan, että aina on myös korvaavia lajeja, jotka ottavat vapautuneen tilan haltuun ja sopeutuvat siihen. Sitäkään he eivät muistaneet, että me ihmiset veimme nykyisin vähemmän tilaa kuin ennen."

Heitä ennen oli ollut Karin, joka on kiintynyt hevosiin enemmän kuin ihmisiin. Kuten hänen teinityttärensä Isa sanoo: "Siihen nähden, miten hyvin äiti on perillä eläimistä, hän on aikamoisen pihalla eläimestä nimeltä ihminen." Karinin missio on säilyttää villihevoskanta, saada se kasvamaan sukupuuton sijasta.

Taustalla vaikuttavat 1800-luvun hämmästyttävät havainnot alkuhevosista ja tutkimusretket Mongoliaan. Ja totta kai, se hermostuttava ajatus ihmislajin pysyvyydestä. 

"Ihminen on aika tyhmä eläin, siitä ei pääse mihinkään. Se ei pysty ajattelemaan seuraavaa kevättä pidemmälle, seuraavaa synnytystä pidemmälle. Sen takia sen hommat menee perseelleen. Se on luonnon kiertokulkua: ennemmin tai myöhemmin kaikki menee perseelleen. .... Ehkä onkin suorastaan luonnonlaki, että lajimme on tuomittu tuhoutumaan joka ikinen kerta, kun se syntyy tälle tai jollekin toiselle planeetalle. Mikään laji ei saa kehittyä liian älykkääksi. En tiedä, onko se pelottava vai mielettömän upea ajatus."

Dystoppinen trilleri on pelottava, ilman veriroiskeita, pahemmalla ja hiljaisemmalla tavalla. Mutta myös toivoa antava. Ehkä ihminen löytää keinoja turvata edes joidenkin lajien säilymisen; kaikkea ei ole menetetty. Tosin mieleen nousee myös se, että kaikkia aikaansaamiemme tuhojen seurauksia emme vielä edes tajua. Kirja kertoo myös ihmislajista, sen ominaisuuksista, hyvässä ja pahassa.

Helppoa luettavaa kirja ei painavuudessaan ole, ajatuksia herättävä kyllä. Arvostan työtä, jonka kirjailija on tehnyt aiheidensa eteen. Hän tuli kotimaassaan Norjassa tunnetuksi etenkin lasten- ja nuortenkirjailijana sekä tv-sarjojen ja leffojen käsikirjoittajana, kertoi oslolainen kaverini. Supersuosittu Mehiläisten historia on käännetty 35 kielelle ja myynyt hurjasti muun muassa Saksassa. Lunde on monipuolinen ja aikaansaava ammattilainen, jonka tekstissä ei tarvitse kökköyksiä pelätä. Monia muita asioita kyllä. Sarjan kirjat ovat itsenäisiä teoksia, järjestyksellä ei ole lukemisessa väliä. 

Kenelle: Maailman muutoksia miettivälle, eläinten, etenkin hevosten, ystäville, vakavaa sietäville. 

Muualla: Paljon melua kirjoista -blogi kertoo kirjan henkilöistä enemmän ja sanoo Viimeisten olevan hyvä muistutus meille pohjoisen asukeille siitä, ettei ilmaston lämpeneminen suinkaan tuo meille Espanjan rantakelejä.

Maja Lunde: Viimeiset. Tammi 2020. Suomennos Jonna Joskitt-Pöyry. Kansi Markko Taina.

Helmet-haaste 2021 kohta 14, kirja on osa sarjaa. Aiemmat osat ovat Sininen (vesipula) ja Mehiläisten historia (hyönteiskato). Eläinlajien katoamisaiheisen Viimeiset-kirjan jälkeen on tulossa vielä yksi, ihmislajiin ja sen tulevaisuuteen keskittyvä teos.

Sopii myös kohtiin 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa, kohtiin 11 ja 12, köyhyydessä eletään ja metsässäkin ollaan, 27, sillä päähenkilö on tavallaan eläin tai oikeammin eläinlaji, 34, tarkkaillaan luontoa ja 40, eläinten oikeuksista olla olemassa on kyse, sekä 45, pohjoismainen kirjailija.