Blogit ja somen voima
pudottavat päitä ja liikuttavat kokonaisia kansakuntia. Sen toteaa Lina Ben
Mhenni, joka piti blogiaan Tunisiassa arabikeväänä 2011 ja taisteli sosiaalisen
median avulla kansan oikeuksien puolesta diktatuurihallintoa vastaan.
Kirja on raportti
niistä toimenpiteistä, joita hän blogin, twitterin ja muiden verkkomedioiden
avulla toteutti, ja niiden seurauksista. Tietenkin toimenpiteet seuraavat
poliittista tilannetta, mutta kirja ei niinkään kuvaa sitä, vaan keskittyy nimenomaan
Linan, virallisten tahojen ja muiden osapuolien toimintaan kunakin hetkenä. Harvoin tajuaa itse olla kiitollinen siitä, miten
hyvin asiat meillä ovat sanan- ja muun vapauden suhteen. Linan ansiosta toivon
muistavani sen aina, kun näen ruudullani ilmoituksen 404 page not found.
Sensuroidussa verkkomaailmassa se todennäköisesti tarkoittaa kiellettyä sivua,
ja niitä olivat Tunisiassa ennen vallanvaihtoa lähes kaikki sivut, jos
internetiin ylipäänsä pääsi.
Raportti on
kiinnostava katsaus verkon mahdollisuuksiin ja voimaan. Pelkkä väline ei
kuitenkaan riitä, vaan sillä pitää taitavia ja rohkeita käyttäjiä, kuten Lina.
Ihmisiä, jotka huomaavat todelliset epäkohdat, uskaltavat vastustaa niitä ja
osaavat hyödyntää verkostoa ja teknologiaa. Onneksi heitä on. Kirjoittajaa on
ehdotettu jopa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.
Joskus välineen
voima saattaa sokaista. Näin on tainnut käydä Anonymous-hakkeriryhmälle, joka
auttoi Lisaakin hienosti Tunisiassa, mutta Suomessa se ei ole niin hyvässä
huudossa (vaikka asiat täällä ovat eri kokoluokkaa ja todellinen action on
muualla). Äskettäin Hesari kertoi ryhmän vastustavan muun muassa saksalaisten
kirjailijoiden yhteenliittymistä teoksiensa vapaata kopiointia eli piratismia
vastaan. Siis mitä – kuuluvatko kirjailijan työn tulokset ilmaiseksi kaikille?
Entä vaikka lääkärin, automyyjän tai IT-asiantuntijan, palkka yhteiseen jakoon
heiltäkin? Tai ainakin palvelut meille ilmaiseksi? Miksipä ei, kelpaisi kyllä, mutta on oltava
jokin tapa varmistaa, että myös tekijä itse hyötyy tekemisestään muutenkin kuin
työn ilolla. Tekijänoikeusasiat ovat erittäin epäselviä tavalliselle
netinkäyttäjälle eivätkä lait pysy ajan tasalla, kuten esimerkiksi Sallan lukupäiväkirjan keskustelu osoittaa.
Norkku tekee juttuja kirjaan johtaneista blogeista. Ja monet muutkin, kuten Amma, ovat lukeneet raportin Tunisiasta.
Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö. Avain 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti