tiistai 18. elokuuta 2015

Susanin vaikutus

43-vuotias Susan rakastaa fysiikkaa, teinikaksosiaan Thitia ja Haraldia sekä ruuanlaittoa. Mutta ei juuri muusikkomiestään Labania. Avioliitto rakoilee, ja perheen yhteinen Intian-matka päättyy kaaokseen, jonka seuraukset voisivat lopettaa tarun lyhyeen.

Mutta arvovaltainen taho puuttuu asiaan, ja Susan perheineen järjestetään kotiin Tanskaan. Pientä palvelusta vastaan. Salaperäinen Thorkild Hegn vaatii Susanilta tietoja 1970-luvulla perustetusta tulevaisuuskomiteasta. Sillä Susanilla on tärkeää osaamista sekä kontakteja - ja tietysti vaikutus.

Vaikutuksella ei ole nimeä, mutta eräs sen tuntenut kuvaa sitä näin:

"Se oli kuin putoamista. Ikään kuin meillä ei enää olisi tukenamme niitä sovinnaissääntöjä jotka ohjailevat tavallisia keskusteluja."

Ihminen Susanin vaikutuspiirissä sanoo suoraan, mitä ajattelee, paljastaa syvimmät toiveensa tai pelkonsa, kuin pakotettuna. Susan on oppinut tulemaan toimeen asian kanssa, samoin Laban ja lapset.

"Silloin kun Laban ja minut ja kaksoset on sijoitettu oikein --- ja silloin kun välillämme ei ole vähään aikaan ollut soraääniä, me vahvistamme toistemme tuntemuksia. Se on eräänlaista interferenssiä. Sitä me tutkimme Andrea Finkin kanssa, sitä me olemme käyttäneet ja väärinkäyttäneet kautta elämämme, se on tuonut meidät siihen missä olemme, hyvässä ja pahassa."

Palveluksen lunastamisen myötä Susan joutuu huimaan poliittiseen pyöritykseen, jossa käsitellään Tanskan valtion salatuimpia asioita ja jossa ei kaihdeta väkivaltaa. Tulevaisuuskomission jäsenet alkavat kuolla yksitellen, eikä Susan perheineenkään ole turvassa. Kuka on kenenkin puolella ja kehen voi luottaa, menin jo sekaisin välillä kieputuksessa.

Vauhdikas trillerimäinen tarina kurkistaa jopa dystopiaan, mutta on toisaalta mustanhauska ja älykäs romaani ihmissuhteista, perheestä. Sekä siitä, mikä ihmistä ohjaa: äly, tunne, himo, jokin ulkopuolinen? Tiede vai inhimillinen kokemus? Kirjan luonnetta on hieman hankala hahmottaa, Høegilla on niin oma, kaikkia noita edellämainittuja ominaisuuksia sekoitteleva tyylinsä, hän ei suostu asettumaan kapeaan luokitteluun. Lukija on lähinnä ällistynyt.

Susanin pohdiskelut ovat mainioita tiedemiesmäisyydessään. Kun hän alkaa leipoa, hän sanoo uppoutuvansa pohtimaan aikamme suurinta tieteellistä arvoitusta: miten yhdistää märkien, alustettujen taikinoiden joustavat proteiiniketjut maitohapon matalaan pH-arvoon joka hajottaa proteiinit? Vastapainoa tuo Laban, joka näkee maailman taiteilijan silmin.

Heräsi hurja halu lukea uudestaan Lumen taju. Jos oikein muistan, tarinoissa on paljon samaa: oudoilla taidoilla varustettu nainen, ylifiksuja ihmisiä, älyllistä ja mustaa huumoria, hurjaa seikkailunpyöritystä. Myös Norsunhoitajien lapsissa on samoja elementtejä. Rajatapauksissa myös, vaikka se on näistä "erilaisin". Vaikka ihan ei tiedä, mitä ajatella Susanista, sellaisen tujauksen lukija silti saa, että on tyytyväinen.

Kenelle: Persoonallista ja älyllistä tyyliä arvostaville, tavanomaiseen kyllästyneelle, fysiikasta ja muista tieteistä kiinnostuneille.

Muualla: Hengästyttävä, sanoo Lumiomena. Susanin tapa ajatella poikkeaa olennaisella tavalla valtavirrasta, sanoo Kaisa Reetta. Ullan arvion ensimmäisen lauseen olisin voinut kirjoittaa itse. Krista innostui nähtyään kirjailijan haastattelun Ylen Teemalla Helsinki Lit -tapahtumasta. Hämmentävä mutta kiinnostava sekoitus, toteaa Leena Lumi.

Peter Høeg: Susanin vaikutus. Tammi 2015. Suomentanut Katriina Huttunen.
Kustantajan lukukappale.

12 kommenttia:

  1. Mulla on Susanin vaikutuksesta bloggaus odottamassa. Paria juttua vielä mietin. Julkaisen sen myöhemmin tällä viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, jännä nähdä postauksesi; tästä saisi irti niin monia painotuksia.

      Poista
  2. Hauskaa, että nostit esille sekä Lumen tajun että Norsunhoitajien lapset. Ne molemmat ovat Hoeg-suosikkejani. Pidin paljon Susanin vaikutuksestakin, samalla niin viihdyttävä ja kuitenkin älyllisiä koukkuja täynnä.

    VastaaPoista
  3. Huomasinkin, että olimme nostaneet samat! Tosin minä tein sen siksi, etten ole lukenut muita - eikun olenpa, lunttasin blogista! Rajatapaukset on aika ahdistava. Lisään linkin siihenkin juttuuni. Hoegia on pakko ihailla, ja hänen huippuälykkäitä mutta jotenkin rajallisia ihmisiään.

    VastaaPoista
  4. Hoeg on kyllä niin omanlaisensa! En ole lukenut häneltä vasta kuin kaksi; tämän ja Lumen tajun. Norsunhoitajien lapsiin tahtoisin päästä jossakin vaiheessa.

    Tuo älykkyyden ja tietynlaisen rajallisuuden yhdistelmä kiehtoo minuakin, sanot tuossa sen niin hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti Norsunhoitajien lapsia, Kaisa Reetta, yksi huippukirjoista. Eikö vain olekin niin, että huippuälykkäät kuvataan usein, myös muualla kuin Hoegin kirjoissa, vastaavasti hyvin rajoittuneina joissain "tavallisissa" taidoissa. Ehkä se perustuu todellisuuteen?

      Poista
  5. Arja, pidin Lumen tajsuta ihan sikana! Sen sijaan Hiljaisen tytön lahjoitin pois, vaikka olin ostanut sen heti sen ilmestyttyä ja se oli tyyris ja massivinen teos. Minusta Høegilla on kunnianhimoista erikoisuudentavoittelua, joka vällillä ajaa yli, kuten Hiljaisessa tytössä. Susanin vaikutuksessa sen sijaan hänen kirjallinen lahjakkuutensa pääsi esiin ja lukijakin saatttoi nauttia siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on niin pakko lukea se uudestaan, siis Lumen taju - ja jotain siinä on, koska löytyy omasta hyllystä, yleensä laitan kiertoon kaiken, jota en arvele lukevani enää. Mainiosti sanot, ettei Susan ole "lauhkea objekti". Hienosti kirjoitit, kuten aina, katsokaa muutkin. En ole lukenut Hoegilta kaikkea, joten en osaa kommentoida Hiljaista tyttöä. Luitko Rajatapaukset? Se ehkä osin selittää kirjailijan taustoja, sillä sitä on sanottu puolidokumentaariseksi. Niin tai näin, lahjakas on, tämä kirjailija! On aina piristävää astua rajojen yli, ja sen hän taitaa.

      Poista
  6. Susanin vaikutus kuulostaa niin hyvältä! Minulla on tuo Norsunhoitajan lapsetkin lukematta, ja selvästi sekin olisi lukemisen arvoinen.

    Lumen taju ja Rajatapaukset kolahtivat aikoinaan lujaa, mutta Hoegin lukeminen jäi Nainen ja apina -teoksen jälkeen. Nyt olisi aika palata asiaan, niin hyvältä kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja selvästikään minä en lue Naista ja apinaa :-) No ei, oikeasti kaikki Hoegit kyllä kiinnostavat, mutta ilmeisesti jotkut enemmän kolahtavat kuin toiset.

      Poista
  7. Juuri niin, Lumen taju pitäisi lukea uudelleen. Minulla tuli kyllä Susanin vaikutusta lukiessa Lumen tajuanikävä. Viihdyttävä tämä on, jotain spesiaalia jäin hinkumaan. Jemmaan omaa postaustani vielä jonkin aikaa. Ai kun tykkään tavastasi nostaa romaanin pointteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos :-) Kaivoin jo Lumen tajun hyllystä, mutta kun noita uutuuksia taas pukkaa niin vauhdikkaasti, että... Odotan postaustasi!

      Poista