Alf Rehn on johtamisen (ja innovaation ja designin) professori, jota seurailen somessa ja aina kuuntelen, jos kohdalle sattuu, kuten viimeksi kirjamessuilla: hänen virkistävän suorasukaiset ja perusjärkevät ajatuksensa ovat aina antoisia ja puhetapansa sytyttävä.
Sama koskee kirjaa, jossa hän pohtii johtajuuden ristiriitaista olemusta. Johtajuus on "mahdoton kysymys", edes professori ei pysty suoraviivaisesti sanomaan, "miten johtajuutta luodaan". Se ei ole insinööritiedettä, jossa on valmis kaava, vaan hämyistä, epäselvää ja moninaista, sanoo hän. Eikä se Rehnin mielestä johdu tutkimusmaailman hörhöilystä tai kyvyttömyydestä selittää asioita käytännössä:
"Minä väitän, että se johtuu siitä, että itse maailma on hämyinen."
Johtajuus on paradoksi, huutamista hyvin hiljaa, hän sanoo. Se on nopea ja hidasta, tunnetta ja järkeä, miehekästä ja kovaa, pehmeää ja naisellista - kertakaikkinen paradoksi. Johtaja voi olla näkyvä sankarihahmo tai näkymätön ohjaaja, joskus yksi joukosta mutta usein yksin.
"F. Scott Fitzgerald on todennut: 'Ensiluokkaisen älyn koetinkivi on kyky pitää mielessä kaksi vastakkaista ideaa ja silti säilyttää kyky toimia.' Väittäisin että sama pätee johtajuuteen. Suuret johtajat eivät ole putkiaivoja, vaan kykeneviä pitämään mielessään ei vain kaksi vaan monen monta vastakkaista ideaa ilman, että tämä vähentää heidän toimintakykyään."
Johtaja epäonnistuu aina, mutta sen kanssa on osattava elää, Rehn sanoo.
"Hän [johtaja] epäonnistuu kommunikaatiossa ja päätöksissä ja johtamisessaan. Silti hän kommunikoi ja tekee päätöksiä ja johtaa. Koska hän tietää, ettei muutakaan voi." Eikä johtaja voi eikä hänen pidä tietää kaikkea. "Olisi hyvä, että hän osaa palkata ihmisiä, jotka tietävät ja osaavat, mutta ennen kaikkea hänen tehtävänsä on luottaa alaisiinsa ja mahdollistaa se, että nämä voivat tehdä ja saada aikaan isoja asioita. Helppoa tämä ei aina ole, koska se edellyttää juuri luottamusta ja aika ajoin mojovaa riskinsietokykyä."
Rehn kertoo runsaasti esimerkkejä elävästä elämästä, yrityksistä, joissa hän on pyrkinyt auttamaan johtajia työssään. Hän siteeraa myös kuuluja ajattelijoita ja muita johtamisen asiantuntijoita, joista ilokseni löysin Annastiina Mäen, jonka valmennettavana olen itsekin saanut olla (vaikken ole johtaja, vaan asiantuntijatyössä).
Rehn tekee muun muassa huomion, jonka tunnistan: jos ihminen ei pysty hoitamaan pieniä asioita, hän tuskin pystyy hoitamaan isoja. Sillä "kaikkein useimmat niistä asioista, joiden kuvittelemme olevan isoja ja ihmeellisiä, ovat oikeasti vain iso rykelmä varsin piskuisia asioita jämptisti hoidettuna." Oman kokemukseni mukaan isot johtajat vastaavat aina sähköposteihin nopeasti, tekevät muistiinpanoja - ja ylipäänsä tekevät. Pienemmät pomot eivät aina vaivaudu.
"Asiat on näytettävä teoilla", Rehn toteaa. Johtajan yksi tehtävä on jatkuva reagointi, vaikka joskus asioiden on annettava kehittyä hitaasti. On tietysti osattava valita asiat, joiden tekemiseen keskittyy kaiken sälän joukosta! Paradoksi jälleen... Tulkisen mutkat suoriksi: tärkeintä on tehdä, vaikkei päätösten taustalla ole sadan prosentin varmuutta onnistumisesta.
Tekoälystä hän muuten ei ole huolissaan, sillä "ihmisten johtaminen on ennen kaikkea tunnetta, fiilistä, empatiaa - asioita, joita emme ihan hetkessä voi siirtää tietokoneisiin. Ennen kaikkea siksi, että emme edes itse tiedä, miten nämä toimivat."
Johtajuus ei vaikuta helpolta hommalta - mutta mikä nykyisin sellaista olisi. Ei Rehn silti anna kuvaa, etteikö siinä voisi onnistua, päinvastoin. Kunhan hyväksyy epätäydellisen ja sen, ettei johtamista voi toteuttaa oppikirjan mukaan. (Tosin hän suosittelee johtajille vahvasti lukemista, etenkin kaunokirjallisuuden, sen ilmeisten etujen takia, joita tämän jutun lukijoille tuskin tarvitsee kerrata.) Hän muistuttaa, miten johtajat ympärillämme ovat saaneet ja saavat jatkuvasti miljoonat ihmiset toimimaan yhdessä ja saavuttamaan paljon.
Pidin kirjan valoisasta ja kannustavasta otteesta - sen tutun suorasukaisuuden ja kommervenkittömän lähestymisen lisäksi. Mainiota, innostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa paitsi johtajille myös asiantuntijoille ja muille työntekijöille; samoja periaatteita voi soveltaa moneen. Mutta jottei liian ruusuiseen kuvaan jäädä lillumaan:
"Heti kun johtaja alkaa olla liian varma johtajuudestaan, hänen pitäisi harkita muutosta."
Rehn työskenteli aiemmin Åbo Akademissa Turussa, mutta perhetilanne ja suomalainen yliopistojen ja yhteiskunnan ilmapiiri saivat hänet muuttamaan Tanskaan. Harmi meille, mutta onneksi hänen sanomisiaan voi lukea kirjoista ja kolumneista tai kutsua miehen vaikka puhumaan Speaker´s Forumin kautta.
Kenelle: Johtajille ja sellaisiksi aikoville, johdettaville, bisneselämästä kiinnostuneille.
Muualla: Jukka Niittymaa löysi monta oivallista oivallusta. Olli tuumailee kirjan ajatuksia oman johtamiskokemuksensa kautta.
Alf Rehn: Johtajuuden ristiriidat. Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksi se ei ole ongelma. Docendo 2018. Kansi ja taitto Jyri Alanne.
Sama koskee kirjaa, jossa hän pohtii johtajuuden ristiriitaista olemusta. Johtajuus on "mahdoton kysymys", edes professori ei pysty suoraviivaisesti sanomaan, "miten johtajuutta luodaan". Se ei ole insinööritiedettä, jossa on valmis kaava, vaan hämyistä, epäselvää ja moninaista, sanoo hän. Eikä se Rehnin mielestä johdu tutkimusmaailman hörhöilystä tai kyvyttömyydestä selittää asioita käytännössä:
"Minä väitän, että se johtuu siitä, että itse maailma on hämyinen."
Johtajuus on paradoksi, huutamista hyvin hiljaa, hän sanoo. Se on nopea ja hidasta, tunnetta ja järkeä, miehekästä ja kovaa, pehmeää ja naisellista - kertakaikkinen paradoksi. Johtaja voi olla näkyvä sankarihahmo tai näkymätön ohjaaja, joskus yksi joukosta mutta usein yksin.
"F. Scott Fitzgerald on todennut: 'Ensiluokkaisen älyn koetinkivi on kyky pitää mielessä kaksi vastakkaista ideaa ja silti säilyttää kyky toimia.' Väittäisin että sama pätee johtajuuteen. Suuret johtajat eivät ole putkiaivoja, vaan kykeneviä pitämään mielessään ei vain kaksi vaan monen monta vastakkaista ideaa ilman, että tämä vähentää heidän toimintakykyään."
Johtaja epäonnistuu aina, mutta sen kanssa on osattava elää, Rehn sanoo.
"Hän [johtaja] epäonnistuu kommunikaatiossa ja päätöksissä ja johtamisessaan. Silti hän kommunikoi ja tekee päätöksiä ja johtaa. Koska hän tietää, ettei muutakaan voi." Eikä johtaja voi eikä hänen pidä tietää kaikkea. "Olisi hyvä, että hän osaa palkata ihmisiä, jotka tietävät ja osaavat, mutta ennen kaikkea hänen tehtävänsä on luottaa alaisiinsa ja mahdollistaa se, että nämä voivat tehdä ja saada aikaan isoja asioita. Helppoa tämä ei aina ole, koska se edellyttää juuri luottamusta ja aika ajoin mojovaa riskinsietokykyä."
Rehn kertoo runsaasti esimerkkejä elävästä elämästä, yrityksistä, joissa hän on pyrkinyt auttamaan johtajia työssään. Hän siteeraa myös kuuluja ajattelijoita ja muita johtamisen asiantuntijoita, joista ilokseni löysin Annastiina Mäen, jonka valmennettavana olen itsekin saanut olla (vaikken ole johtaja, vaan asiantuntijatyössä).
Rehn tekee muun muassa huomion, jonka tunnistan: jos ihminen ei pysty hoitamaan pieniä asioita, hän tuskin pystyy hoitamaan isoja. Sillä "kaikkein useimmat niistä asioista, joiden kuvittelemme olevan isoja ja ihmeellisiä, ovat oikeasti vain iso rykelmä varsin piskuisia asioita jämptisti hoidettuna." Oman kokemukseni mukaan isot johtajat vastaavat aina sähköposteihin nopeasti, tekevät muistiinpanoja - ja ylipäänsä tekevät. Pienemmät pomot eivät aina vaivaudu.
"Asiat on näytettävä teoilla", Rehn toteaa. Johtajan yksi tehtävä on jatkuva reagointi, vaikka joskus asioiden on annettava kehittyä hitaasti. On tietysti osattava valita asiat, joiden tekemiseen keskittyy kaiken sälän joukosta! Paradoksi jälleen... Tulkisen mutkat suoriksi: tärkeintä on tehdä, vaikkei päätösten taustalla ole sadan prosentin varmuutta onnistumisesta.
Tekoälystä hän muuten ei ole huolissaan, sillä "ihmisten johtaminen on ennen kaikkea tunnetta, fiilistä, empatiaa - asioita, joita emme ihan hetkessä voi siirtää tietokoneisiin. Ennen kaikkea siksi, että emme edes itse tiedä, miten nämä toimivat."
Johtajuus ei vaikuta helpolta hommalta - mutta mikä nykyisin sellaista olisi. Ei Rehn silti anna kuvaa, etteikö siinä voisi onnistua, päinvastoin. Kunhan hyväksyy epätäydellisen ja sen, ettei johtamista voi toteuttaa oppikirjan mukaan. (Tosin hän suosittelee johtajille vahvasti lukemista, etenkin kaunokirjallisuuden, sen ilmeisten etujen takia, joita tämän jutun lukijoille tuskin tarvitsee kerrata.) Hän muistuttaa, miten johtajat ympärillämme ovat saaneet ja saavat jatkuvasti miljoonat ihmiset toimimaan yhdessä ja saavuttamaan paljon.
Pidin kirjan valoisasta ja kannustavasta otteesta - sen tutun suorasukaisuuden ja kommervenkittömän lähestymisen lisäksi. Mainiota, innostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa paitsi johtajille myös asiantuntijoille ja muille työntekijöille; samoja periaatteita voi soveltaa moneen. Mutta jottei liian ruusuiseen kuvaan jäädä lillumaan:
"Heti kun johtaja alkaa olla liian varma johtajuudestaan, hänen pitäisi harkita muutosta."
Rehn työskenteli aiemmin Åbo Akademissa Turussa, mutta perhetilanne ja suomalainen yliopistojen ja yhteiskunnan ilmapiiri saivat hänet muuttamaan Tanskaan. Harmi meille, mutta onneksi hänen sanomisiaan voi lukea kirjoista ja kolumneista tai kutsua miehen vaikka puhumaan Speaker´s Forumin kautta.
Kenelle: Johtajille ja sellaisiksi aikoville, johdettaville, bisneselämästä kiinnostuneille.
Muualla: Jukka Niittymaa löysi monta oivallista oivallusta. Olli tuumailee kirjan ajatuksia oman johtamiskokemuksensa kautta.
Alf Rehn: Johtajuuden ristiriidat. Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksi se ei ole ongelma. Docendo 2018. Kansi ja taitto Jyri Alanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti