Marie-Hélène Baylac: Agatha Christie. Arvoituksellinen elämä

On kiinnostavaa tutustua ihmiseen, jonka kirjoja on myyty eniten maailmassa Shakespearen jälkeen (tieto Wikipediasta, oletan että Raamattu on poissuljettu). Kaksi miljardia kirjaa on järkyttävän paljon. Ja Christien Hiirenloukku-näytelmää on esitetty Lontoosta 1952 lähtien ja edelleen. Saavutuksia, joiden takana on todella aikaansaava, älykäs ja monitaitoinen henkilö.
 
Vuonna 1890 syntynyt Agatha "oli onnellisen perheen iltatähti", kertoo kirja. "Vanhemmat olivat varsin varakkaita ja osoittivat avarakatseisuutta ja lukeneisuutta, mikä näkyi tietysti pikkutytön kasvatuksessa." Vilkas mielikuvitus ja ajalle ei niin tyypillinen vapaus ruokkivat hänen luovuuttaan jo pienestä, ja kirjahullu hän oli aina.

"Koko elämänsä ajan Agatha säilytti kyltymättömän kirjallisuudennälkänsä ja tutustui tämän tästä uusiin kirjallisuudenlajeihin."  Ja kuten tiedetään, lukeminen on parasta kirjoittamisen oppia.

Kun neito kasvoi, alkoi aviomiehen valinta. Agatha oli ujo, romanttinen ja viehättävä: poikaystäviä riitti, kunnes Archibald Christie lopulta vei ns. jalat alta. Häät vietettiin sota-aikana 1914. Sodassa Agatha teki osuutensa sairaalassa ja piti työstään, jossa oppi paljon. Etenkin laboratoriotyö kiinnosti häntä - myrkyt tulivat tutuiksi jo varhain!

Kirjoittamisen Agatha aloitti nuorena, muttei kutsumuksesta, vaan ympäristön ja kasvatuksen kautta:

"Olisi tietysti paljon kiinnostavampaa jos voisin sanoa aina halunneeni tulla kirjailijaksi ja vieläpä päättänyt menestyäkin, mutta totuudessa pysyäkseni minun on pakko tunnustaa ettei sellainen ajatus koskaan juolahtanut mieleeni."

Kun hän päätti kirjoittaa salapoliisiromaanin - laji ei ollut tuolloin yhtä yleinen kuin nyt - hän hyödynsi kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa, mikä oli hänen työtapansa loppuun saakka. Ihmisistä hän ammensi loputtomasti ja tallensi tarkkanäköisesti ulkonäköjä ja tilanteita, mikä on yksi hänen suosionsa salaisuus. Hän osasi katsoa ja kuunnella ja siirtää osaamisensa tekstiksi, vaikkei kirjoittamisesta alkuun suuresti nauttinutkaan. Myöhemmin tilanne muuttui.

Herra Christien kanssa he saivat tyttären, Rosalindin, ja matkustivat paljon, tosin ilman tytärtään. Agathaa viehättivät kaukomaat aina, ja aviomiehen työmatkoilla tarjoutui myös tilaisuuksia kirjoittamiseen. Yrityksen ja erehdyksen kautta hän oppi kustannusmaailman pelin ja ammattilaistui. Elämänsä suurimman tragedian hän koki miehen ilmoittaessa rakastumisesta toiseen naiseen. Avioero oli valtavan raskas, ja kirjoittamisesta tuli myös taloudellinen pakko. Onneksi kirjat osoittautuivat kaupallisiksi menestykseksiksi.

"Niin käynnistyi kuuluisa makkarakone, kuten kirjailija itseään kutsui: heti yhden kirjan valmistuttua hän ajatteli jo seuraavaa, ja romaaneja syntyi yksi toisensa jälkeen kuin makkaraa keskeytyksettä pursottavasta lihamyllystä."

Ei järin taiteellinen lähtökohta, mutta toimiva, eikä Agatha koskaan salannut tekevänsä kirjoja nimenomaan myytäviksi - hän saattoi jopa muokata sisältöä erilaiseksi Yhdysvaltain markkinoille, jotta se toimisi paremmin! Christien nimi myi, ja oheen hän kehitti myös menestyksellisen Mary Westmacott -nimimerkin, jolla kertoi muita kuin dekkaritarinoita.

Apean Agathan rakkauselämä kuitenkin piristyi, kun hän tapasi Max Mallowanin. Max oli häntä 14 vuotta nuorempi arkelogi, ja pitkä avioliitto kesti ns. loppuun asti. Paria yhdistivät intohimo matkailuun, kaivauksiin ja Lähi-itään, jossa he viettivät pitkiä aikoja vuodesta. Agatha toimi apulaisena kaivauksilla muun muassa puhdistaen ja valokuvaten löydöksiä. Rosalind kasvoi lähinnä sisäoppilaitoksissa ja sukulaisten hoivissa, joten äidin ja tyttären välit jäivät kaukaisiksi.

Agatha auttoi miestään etenemään urallaan, joten kirjarahoja tarvittiin myös siihen, ja totta kai oman elämäntapansa ylläpitoon, mutta myös sukulaisten ja ystävien auttamiseen. Raha-asiat tuottivat riesaakin. Tekijänoikeusasiat vaativat tarkkuutta, ja verottajan kanssa hän taisteli koko elämänsä, sillä tulot eri maista olivat hankalia tilittää ja verottaa. Agatha Christien sanotaan perustaneen ensimmäisen kansainvälisen multimediaimperiumin, jota jatkavat hänen jälkeläisensä edelleen.

Kirjassa on listaukset sekä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta että Agatha Christien teoksista, lähdeviitteiden lisäksi. En osaa arvioida, miten tarkka teos tietokirjana on - ehkä joitakin osia elämästä on painotettu enemmän kuin toisia - mutta luettavuus on kunnossa: se kertoo hämmästyttävän tarinan poikkeuslaatuisesta ihmisestä, viihdyttävästi ja kiinnostavasti.

Tänä vuonna 2020 Agatha Christien syntymästä tulee 130 vuotta: hän syntyi 15.9.1890.

Kenelle: Fanien lisäksi perinteisten dekkarien ystävälle, kirjoittaville, uteliaille, brittimaailmaan mielellään kurkisteleville.

Muualla: Baylacin kirjan kiehtovuus lepää sen tarkoissa yksityiskohdissa, joista kukin voi valita itselleen järisyttävimmät, sanoo Leena Lumi.

Marie-Hélène Baylac: Agatha Christie - Arvoituksellinen elämä. Minerva 2020. 

Suomennos Noora Niemelä. Kansi Taittopalvelu Yliveto.